Pietari – uskaltaako sinne edes mennä?

Mä kävin juuri viime kuussa ensimmäistä kertaa Venäjällä, Pietarissa. En varmastikaan ollut ensimmäinen suomalainen, joka oli viivytellyt ensitreffejään itänaapurin kanssa lähes maailman tappiin. Myönnän, ettei Venäjä ole mua läheskään aina kiinnostanut. Ollessani yläasteella, jotkut luokka- ja rinnakkaisluokkakaverini tekivät vierailun Venäjälle. Mä lähinnä varmasti pudistelin päätäni ja mietin, näänkö mä niitä tyyppejä enää koskaan.

Jos Venäjä on aina ollut pieni suuri peikko ja kummajainen siinä Suomineidon kyljessä, niin varmasti Ville Haapasalon kirjat tuosta maasta eivät ole ainakaan auttaneet naapurikammoisia suomalaisiamme muuttamaan mieltään positiivisempaan suuntaan. Mulle taas vähän kävi päinvastoin. Toki Venäjä, ja lähes koko maailma, oli alkanut kiinnostaa tällaista maailmanmatkaajaa, mutta jotenkin nuo absurdeilla tapahtumilla höystetyt opukset saivat mut viimeistään haluamaan katsomaan itänaapurin meininkejä.

Pietariin on Venäjän mittapuulla helppo lähteä

Pietari valikoitui mulle ensikosketukseksi Venäjään hyvin loogisista syistä. Risteilyvieras ei tarvitse viisumia, jos viettää maassa alle 72 tuntia. Koska byrokratian rattaissa pyöriminen ei koskaan ylennä mieltä, niin otin riemulla vastaan tämän helpon vaihtoehdon ja sen mukanaan tuoman kohteen.

Siitäkin huolimatta, että kun mainitsin töissä lähteväni Pietariin, yksi työkaverini huolestui ja varoitti mua siitä, että saattaisin tulla ryöstetyksi. No, en tullut. Enkä edes ryöstön yrityksen kohteeksi joutunut.

Ehkä ryöstöt saattavat silti olla pelote, jonka varjolla kaupungissa käynti jätetään välistä. Ei kannattaisi. Toki aina pitää pitää järki päässä, kultaharkot kotona eikä muutenkaan heilua kasa timantteja kädessä epäilyttävillä alueilla. En tuntenut oloani sen enempää tai vähempää turvattomaksi kuin missään muussakaan suurkaupungissa. Päivät soljuivat leppoisasti ja rauhallisesti.

Venäjää taitamatonkin pärjää

Kielikynnys on varmasti toinen asia, mikä Pietarissa pelottaa. Venäjää ei itse osata, eikä naapuri välttämättä taida englantia saati suomea. Ja kadunnimikylteissä lukee ties mitä siansaksaa. R-kirjain on lipsahtanut nurinpäin, O:n keskellä on hassu pystyviiva ja kolmonenkin näyttää olevan kirjain.

Miten siinä sitten pärjää? Hurtilla huumorilla, jos ei muulla. Mutta ilahduttavan paljon englannintaitoista väkeä Pietarista löytyi, varsinkin turistipaikkojen ja ravintoloiden henkilökunnasta. Pelkillä spasiboilla ei tarvinnut kolmea päivää yrittää pärjätä.

Eikä Pietari ole edes mikään salaperäisyyksien sokkelo, paikka jossa ei omin voimin meinaa löytää tietä millään. Offline-kartan kanssa suunnistaessa ei ollut mitään ongelmia. Lisäksi kaupunki on täynnä sen verran helposti bongattavia maamerkkejä, ettei paperikartan kannattajatkaan varmasti hukkaa itseään Pietarin kaduille.

Leppoisa miljoonakaupunki

Mielestäni Pietari oli miljoonakaupungiksi varsin leppoisa ja väljä. Nautittava ja kaunis. Ja herkullinen! Kyllä, tämä bloggaaja tekee historiaa ja kehuu jonkin paikan kulinaristista antia. Rasti seinään.

Vähän pelotti etukäteen, että miten tällainen nirso siellä pärjää, pitääkö yrittää syödä ties mitä hapankaali- ja kaviaariylläreitä. Ei tarvinnut. Pietarista tuntui löytyvän koko maailman ruokakulttuuri, mielettömän taitavasti toteutettuna ja ihanan edullisesti. Sullekin varmasti kelpaisi annos kanaa cashewpähkinäkastikkeella 3,5 euron hintaan!

Pietarin plussat:

• Pietariin pääsee helposti laivalla ilman viisumia
• Suurkaupungiksi Pietari ei ole liian ruuhkainen tai turvattoman oloinen
• Kaupungin ottaa helposti haltuun kävellen
• Pietari on todella kaunis ja täynnä upeita vanhoja rakennuksia
• Ruoka on mielettömän hyvää ja edullista. Voisin mennä Pietariin ruokamatkalle ihan koska tahansa!
• Kaikki paikalliset eivät ole ummikoita englannin suhteen. Kielitaitoa ja avuliaisuutta löytyy.

Pietarin miinukset:

• Suunnistaminen voi olla hankalaa, jos ei ymmärrä kieltä tai aakkosia
• Jonottaminen on maailman hankalinta, ainakin monessa nähtävyydessä/sen lippuluukulla. Se on tehty epäorganisoidusti ja siihen saa varata pienen ikuisuuden.

Kolmessa päivässä ei toki tule minkään kohteen asiantuntijaksi, mutta paljoakaan negatiivista sanottavaa Pietarista mulle ei jäänyt. Positiivisia fiiliksiä sitäkin enemmän. Voisin lähteä Pietariin uudestaankin, ja varmasti tulenkin sinne vielä menemään. Sen verran helppoa se oli, ja kaupunki oli ainakin kesäkuussa oikein miellyttävä.

Mitä mieltä sä olet Pietarista? Oletko kiinnittänyt huomiota samoihin asioihin?

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Junalla mukavasti Suomesta Pietariin – kokemuksia Allegrosta
• Mitä Pietarissa ehtii kolmessa päivässä?
• Pietarin Eremitaasi – parempi överit kuin vajarit
• Upeiden maisemien Iisakinkirkko Pietarissa

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU