Kun aloin suunnitella reissuani Tallinnaan, mielessä oli nähdä muutakin kuin Tallinnan vanhaakaupunkia, olihan mulla aikaa perillä reilu pari päivää. Vaikka Tallinnassa olinkin vieraillut juhannuskäyntiäni ennen neljästi, ei mulla ollut sen suurempaa kokonaiskuvaa kaupungista. Reissuni sinne olivat olleet niin lyhyitä, että vanhaakaupunkia, kauppakeskuksia ja paikallista rokkibaaria enempää en ollut koskaan ehtinyt nähdä.
Mua on viime aikoina kiinnostaneet paljon vähän vaihtoehtoisemmat kohteet. Tykkään etsiä katutaidetta, aitoa elämää ja muuta sellaista. Pienen googlettelun jälkeen Tallinnasta tuntuikin paljon mielenkiintoista löytyvän, eniten kiehtovana hakutuloksista nousi esiin Patarein vankila, josta muistinkin lukeneeni myös Metallia matkassa -blogista. Sinne oli munkin ehdottomasti päästävä!
Ilmoittauduin etukäteen vankilassa järjestettävälle opastetulle kierrokselle, enkä voi kuin kehua päätöstäni. Omin päinkin vankilaan voi tutustua kesäaikana, mutta opastuksen kera paikasta sai hirveän paljon enemmän irti – ja myös pääsi vierailemaan itsenäisiltä vaeltelijoilta evätyissä paikoissa. Jo paikan päälle marssiessa niskavilloja alkoi hieman kipristellä.
Paikan sisäpiha oli jo synkän sadepäivän iltana lievästi aavemainen kaikkine ränsistyneine rakennuksineen, villisti kasvavine kasveineen, taideteoksineen ja spontaanisti ympärillä levittyvine tavararöykkiöineen. Paikka oli samaan aikaan luotaantyöntävä ja puoleensavetävä. Se kutsui tutkimaan, mutta kehoitti myös varovaisuuteen.
Enemmän paikasta irti opastetulla kierroksella
Meidän ryhmälle osui aivan huippu opas, Kadi. Hänellä oli hurja tietomäärä paikasta. Huomasi kyllä, että hän on tehnyt muutakin kuin lukenut Patarei-artikkelin Wikipediasta. Jos en ihan väärin muista, niin hän työskentelee läheisesti vankilaan liittyvien asioiden parissa.
Kierros alkoi summauksella Patarein historiasta. Vaikka se onkin tunnetuin vankilana toimimisestaan, se on alunperin rakennettu linnoitukseksi. Linnoitus oli jo syntyjään susi. Muistaakseni maaperä, jolle se oli rakennettu, ei sopinut paikan kanssa yhteen.
Sen takia linnoitukseen hiipi heti valmistuttuaan kalsea kylmyys ja kosteus, joka vallitsee paikassa edelleen. Myös lämmitys- ja keittiöfasiliteetit puuttuivat. Pikkuvikoja siis! Linnoitusaikojen mentyä ohi paikasta tuli kasarmi, ja lopulta vankila 1920-luvulla.
Vaikka vangit nyt varmaan ylipäänsä eivät mitään päähäntaputtelua ansaitse, ovathan he vankilassa yleensä syystä, astuttuani ensi kertaa sisään Patarein vankilarakennukseen, en voinut kuin tuntea syvintä sympatiaa siellä aikaansa viettäneitä vankeja kohtaan.
Vaikka tiesin, että vierailulle olisi suotava pukeutua lämpimästi, niin en ollut varautunut siihen välittömästi luihin ja ytimiin hyökkäävään kylmyyteen, joka rakennuksen sisällä tervehti tulijoita. Tämä siis keskikesällä, ulkona ollessa viitisentoista astetta. En edes halua tietää, millaista menoa avointen ikkunoiden ja toista metriä paksujen kiviseinien sisällä oli sydäntalvella…
Kuin vankila-ajoista olisi vuosikymmeniä
Hyytävästä tervehdyksestä toinnuttuani aloin kiinnittää huomiota vankilan sisuksiin. Tokihan rakennukset, jotka ovat valmistuneet 1840-luvulla, eivät voi olla priimakunnossa, mutta oli absurdia huomata, kuinka villiintynyt paikka oli. Varsinkin, kun Patarein vankilatoiminta on lakannut vasta viitisentoista vuotta sitten.
Jos en olisi paremmin tiennyt, olisin uskaltanut väittää rakennuksen olleen hylättynä vuosikymmeniä. Villiintyneitä kasveja puski pitkin pihoja, seinien ja kattojen maalit kuoriutuivat lähes kilpaa, ruoste oli koristanut värikirjollaan niin ovien kuin ikkunoidenkin pieliä. Käytävillä oli rähjäistä rojua, osa huoneista oli kuin maanjäristyksen jäljeltä. Rappio, hävitys ja vandalismi tuntuivat kilpailevan siitä, kuka ehtisi paikan ensin valloittaa.
Vankilan tiloja ympäri kierrellessään ei voinut kuin ihmetellä. Sitä, miten vangit ovat siellä kestäneet ja sitä, miten moinen vankila on voinut olla toiminnassa niinkin vähän aikaa sitten. Välillä tuli oikeasti tunne siitä, että koko paikan on pakko olla maailman autenttisin kulissi. Mutta jos pystyi sulkemaan ympäriltään vankien kurjat olot, paikassa tehdyt teloitukset ja kaiken muun kamalan, paikka oli myös hurjan kaunis. Rappio puki paikkaa.
Valokuvaajan unelma – vangin painajainen
Varjojen ja valojen leikki niissä osissa Patareita, joissa ei ollut valaistusta, oli jopa viehkeää. Rempallaan olevat kalusteet, vaatteet ja pikku esineet olivat hylätty paikoilleen juuri eikä melkein täydellisesti. Paikka oli valokuvaajan unelma. Voisin viettää tuolla päiväkausia täydellisiä kuvakulmia, valojen ja varjojen liittoja ja kontrasteja metsästäen.
Olihan vankila myös todella raskas kokemus. Kävimme huoneessa, jossa ihmisiä oli hirtetty. Ja toisessa, jossa heitä oli ammuttu hengiltä. Ei siinä paljoa naurattanut tai tehnyt mieli kaivella kameraa laukusta.
Niiden synkkien, hyisten seinien sisällä, huoneessa, jota valaisi vain pari taskulamppua, tuli oikeasti paha olo. En mä ainakaan olisi halunnut viettää siellä elämäni viime hetkiä. Siellä seisoessani ja Kadin tarinoita kuunnellessa kävi mielessä, että mitä jos tuonne paikkaan eksyisi. Varmasti tulisi äitiä ikävä niissä sokkeloissa.
Onneksi mulla oli oikeus kävellä tuolta paikasta pois parin tunnin jälkeen, vapaana ja omin jaloin. Patarei oli ehdottovasti hätkähdyttävimpiä ja puhuttelevimpia kohteita, missä olen koskaan käynyt. Jos Viron historia kiinnostaa, tai ylipäätään haluaa kokea Tallinnassa jotain ainutlaatuista, en voi kuin suositella käyntiä Patareissa. Toki kovin pienille tai herkille ei paikka ole. Liputan myös opastetun kierroksen puolesta. Oma käyntini olisi varmasti jäänyt hyvin puolivillaiseksi ominpäin.
Pieni vinkkilista paikassa vierailemisesta kiinnostuneille:
- Paikalla on informatiiviset englanninkieliset nettisivut: http://patarei.org/en/
- Sivujen kautta voi ilmoittautua opastetuille kierroksille, niitä on englanniksi ja eestiksi
- Englanninkielisten kierrosten hinta 8e, 6e opiskelijoilta. Suomalainen opiskelijakortti kävi.
- Kierroksille kokoonnutaan sisäpihalla, lipunmyyntikopin edustalla
- Varaa mukaan käteistä ja mielellään tasaraha. Varsinaista vaihtokassaa ei ole, vaan rahat kerätään kolehtina ja jos kaikki haluavat maksaa 20e:n setelillä, ollaan pulassa.
- Pukeudu lämpimästi, myös kesällä! Takki ei todellakaan ole turha vaatekappale. Parin pidemmän sisälläkiertelyn jälkeen viileähkö ulkoilma tuntui siltä kuin saunaan olisi astunut.
- Ota mukaan taskulamppu tai käytä kännykän taskulamppua tarvittaessa. Osassa vankilaa ei ole kunnollista valaistusta ja portaisiin, rojuun ja kynnyksiin kompuroiminen ei ole hauskaa.
- Varaudu siihen, että kierros saattaa kestää luvattua tuntia pidempään. Meillä oli niin innokas ryhmä (tai ainakin minä olin kiinnostunut kuulemaan ja näkemään mahdollisimman paljon), että kierros kesti lopulta lähes 2,5 tuntia!
Onko Patarein vankila sulle tuttu? Entä voisitko kuvitella vierailevasi tuolla, vai haluatko kokea iloisempia reissukohteita?
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Patarein vankila Tallinnassa on avattu uudelleen!
- Tallinnan KGB:n tutkintavankila – kaikuja julmasta menneisyydestä
- Philadelphian aavemainen entinen vankila
- Ristiriitainen Alcatraz – kamala vankila, upea saari
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
11 Comments
Elisa
30.6.2016 at 20:31Viime Tallinnan reissulla harkitsin tuota, mutta pari päivää lopulta kului mukavasti ihan kaupunkiin tutustuen. Muutama päivä Tallinnasta lähdettyäni pääsin kyllä tutustumaan Vilnan KGB-museossa entiseen vankilaan. Sinä kirjoitit ja kuvasit tuota Patareita kyllä niin houkuttelevasti, että seuraavalla Tallinnan reissulla tuonne on suunnistettava.
Noora
1.7.2016 at 17:39Tallinnassa kyllä tuntuu riittävän paljon nähtävää. Onneksi tuonne tuli varattua se aika, niin oli “pakko” mennä. Vilnassa en ole vielä käynyt, mutta pitää pistää muistiin tuo KGB-museon vankila! Mainiota kuulla, että kuvailut ja kuvat onnistuivat innostamaan tuolla käyntiin, tutustumisen arvoinen paikka ehdottomasti.
Tanja/Levoton Matkailija
30.6.2016 at 20:36Kävin Tallinnassa ekaa kertaa viime elokuussa. Vähän harmittaa että Patarei jäi silloin välistä, koska tietty keskityin vanhan kaupungin alueeseen. Eli todellakin kiinnostaisi käydä tässä vankilassa! Mua kiinnostaa kaikki tällaiset vähän “erilaiset” paikat, joiden historia ei ole se kaikkein mukavin.
Vähän yli viikon päästä oon menossa Kakolan kierrokselle, ja Irlannissa kävin kahdessa vanhassa vankilassa, Corkissa ja Dublinissa. Corkin vankila ei niinkään aiheuttanut selkäpiitä karmivia tunteita, mutta Dublinin vankila kyllä. Tähän varmasti osalta vaikuti se, että Dublinin vankilassa oli opas mukana, Corkissa taas vankilaan tutustuaan omin päin. Mulla on näistä jossain vaiheessa tulossa postaukset. Mutta Kilmainham Gaolia Dublinissa suosittelen ehdottomasti, vaikka kokemus onkin aika karmaiseva.
Noora
1.7.2016 at 17:46Vanha kaupunki on varmasti hyvä kohde Tallinnassa ensi kertaa vierailevalle. Mä kiertelin sitä omalla reissullani tuntitolkulla, se oli täynnä kaikkea ihanaa 🙂 Onneksi Tallinna on sen verran lähellä ja sinne on edullisia matkoja tarjolla, niin varmasti tuollakin vielä pääset käymään! Tuo Kakolan kierros kiinnostaisi, siinä vaan on muistini mukaan aika roima hintalappu, joten jääköön se odottamaan parempia aikoja. Tuo Gaol pitää ehdottomasti laittaa muistiin! Dublinissa me ei tulla Irlannin reissulla kovin pitkiä aikoja viettämään, mutta ton voisi kyllä yrittää mahduttaa ohjelmaan.
Tanja/Levoton matkailija
1.7.2016 at 20:22Kakolan kierroksen hinta on tosiaan aika suolainen, 30 euroa. Oon kuitenkin halunnut aina käydä siellä, joten yritän olla miettimättä hintaa liikaa 😀
Jos Dublinissa päättää Gaolissa käydä, kierros pitää varata etukäteen netistä. Kierrokset on niin suosittuja, että paikalle ei voi vaan ilmaantua ennen kierrosta.
Noora
2.7.2016 at 11:55Jos tuo Kakola olisi edes puolet tuosta 30 eurosta, niin voisin harkita. Varmasti sitä on kumminkin valmis maksamaan jutuista, jos ne oikeasti kiinnostaa 🙂 Mulla kun siihen tulisi vielä matkat päälle niin ei ihan halvinta lystiä olisi. Kiitos vielä noista varausvinkeistä Gaoliin. Pitää tosiaan katsella, miltä Dublinin aikataulut näyttää, mutta jos vain mahdollista niin tuotakin paikkaa voisi ohjelmistoon viritellä.
Vintagella
1.7.2016 at 09:20Eipä ollut tuttu paikka, mutta hurjan mielenkiintoinen kyllä. Kiitos vinkistä!
Noora
1.7.2016 at 17:48Kiva, jos postauksesta sai inspiraatiota 🙂 Mielenkiintoinen paikka se kyllä oli. Hurjaa on ollut vangin arki.
Poimi matkabloggaajien vinkit Tallinnaan
8.9.2016 at 09:28[…] >> Lisää Patarei-tunnelmia Kerran poistuin kotoa -blogissa! […]
Kirsi
5.8.2020 at 21:04Hei. Kiitos blogista. Menen Patareihin 8.8.2020.Sen verran luin historiaa, että onhan siellä ollut myös lapsia ja vanhuksiakin, oliskohan natsien sikaa juutalaisvainoissa. Selli 101,on muurattu umpeen, koska siellä kävijät kuolivat lyhyessä ajassa… huh, huh… mikähän pahan voima siellä lienekään. Kiitos vihjeistä, nyt sit takki ja lamppu mukaan. 👍😊
Noora | Kerran poistuin kotoa
31.8.2020 at 15:11Patareilla on kyllä surullinen historia ja siellä on pidetty monenlaisia vankeja. Varmasti paikka on ollut erityisen ahdistava lapsille ja vanhuksille. Tuo selli 101 jäi itsellekin mieleen, kun olen lukenut Patareista. Ehkä ihan hyvä, etteivät vierailijat pääse sinne!