Ok, ennen kuin kukaan miettii, mitä dramatiikkaa otsikkoon liittyy, niin paljastan ettei mitään. En ollut kurinpitoristeilyllä, jolla pienimmästäkin rikkeestä olisi joutunut lähetetyksi Siperiaan. Satuin nyt vaan mahduttamaan yhteen lomaviikkooni peräkkäiset laivareissut niin Pietariin kuin Tallinnaankin, mistä siis löyhä aasinsilta otsikkoon.
Laivareissuja en ole tehnyt pitkän pitkään aikaan, jos kahta Karibian-risteilyä ei lasketa. Ja mielestäni ei, sillä niiden ylelliset puitteet, missä on tarjolla suurin piirtein kaikki tarvittava (paitsi ei ilmaista wifiä…!) ja paljon myös mitä ei osaisi edes kuvitella, eivät ehkä ole vertailukelpoisia lähialueen laivamatkojen kanssa.
Pietarissa tuli käytyä nyt ensimmäistä kertaa, ja risteily, jonka puitteissa ehti viettää paikan päällä kolme päivää, oli erittäin mainio tapa tutustua kaupunkiin. Eikä viisumin kanssa tarvinnut säätää. Etukäteen olin kuullut juttuja siitä, kuinka Pietariin suuntaavat laivat ovat yksiä helvetinloukkoja – vanhoja, ankeita ja ties mitä murjuja. Tämä ei kyllä pitänyt lainkaan paikkaansa!
Laivamatka Pietariin oli oikein mukava
Ainakin St. Peter Linen Princess Maria osoittautui tällaiselle ei mitenkään suurelle risteilyfanille varsin verrattomaksi kokemukseksi. Laiva oli siisti ja moderni. Yhtään suomalaista känniurpoturistia (no sori) ei tullut vastaan. Meno oli muutenkin leppoisaa ja mutkatonta. Lisäksi ruokailu laivalla oli yllättävän edullista!
Olin varautunut pitkälle toistakymppiä venyvään hinnastoon, mutta testaamamme italialaisen ravintolan hinnat oli enemmän kuin kohtuulliset (esimerkiksi pepperonipizza oli 7,5 euroa) ja ruoka mielettömän hyvää. Ainoa miinus oli pikkuisen hyttimme onneton pistokevarustelu. Hytissä oli käytössä yksi ainoa pistoke. Elektroniikka-aikana ratkaisu ei aiheuttanut suurta hurrausta kahden hengen hyttimiehityksessämme ja siskon kanssa latailimmekin kännyköitä vuorotahtiin…
Tästä eteenpäin kuvat on napsittu laivan lähtiessä Pietarista kohti Suomea. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan mennä kannelle nauttimaan maisemista, ne on huikeita!
Koska saapuisin Pietarista Helsinkiin, ajattelin samalla vaivalla seilailla koko viikon, koska Helsinkiinhän on Tampereelta niin pitkä matka 😉 Tallinna on kummitellut mulla mielessä monta vuotta, lähinnä siksi että kaikki muut sitä tuntuvat fanittavan paitsi minä.
Olin itsekin käynyt Tallinnassa ainakin neljästi tätä ennen, mutta en ollut koskaan ehtinyt nauttia kaupungista, niin kuin siitä kuuluisi. Kaksi yötä maissa olisi siis hyvä tilaisuus koettaa löytää Tallinnasta se kaunis ja hyvä, mikä siellä kuuleman mukaan olisi odottamassa.
Merimatka Tallinnaan oli taas kaukana autuudesta
Jos laivamatka Helsingistä Pietariin oli ollut kuin linnunmaitoa, oli Eckerö Linen kanssa seilaaminen kuin tynnyrillinen epäonnistunutta kiljua. Karua. Jos Pietariin mennessä sain nauttia laivan rauhallisuudesta ja hillitysti käyttäytyvästä matkustajakunnasta, Tallinnaan mennessä tilanne on aivan toinen.
Laiva on täynnä kaaosta, panikointia, ahtautumista, kyynärpäitä, huutavia lapsia ja öriseviä aikuisia. Ja niitä suomalaisia känniurpoturisteja. Lisäksi Finlandian värimaailma oli epileptisen sekava ja suunnittelu jotenkin hallitsematon.
Kaikkein eniten mua kumminkin häiritsi se humalaisten urpojen määrä. Ok, en itsekään sylje lasiin, mutta mun mielestä humalalle on aikansa ja paikkansa. Suomalaisilla vaan tuntuu olevan valitettava tarve olla ympäripäissään aina, kun kotoa poistutaan, oli kyseessä sitten serkun lapsen rippijuhlat, kylän pesäpallomittelö, pihatalkoot tai vaikka uusien kumisaappaitten osto.
Mielestäni ylihumalaisuus ei kumminkaan ole ok päiväsaikaan laivassa. Varsinkin jos olet siinä kunnossa, ettet pysy omilla koivillasi, vaan kaadut laivan aulassa suorin vartaloin aika monen muun ihmisen matkatavaroiden päälle. Hävetti. Eikä laivahenkilökuntaa edes kiinnostanut (tai leikin tässä, etteivät tapahtunutta nähneet). Jos vielä joskus haluan meriteitse matkata Viroon, varaan laivasta oman hytin ja keinun siellä katatonisesti, kunnes olemme ankkuroituneet Tallinnaan…
Onneksi Tallinna lämmitti paljon enemmän kuin matka sinne. Pääsin vihdoin kaupungin juonesta kiinni ja nautin siellä olosta valtavasti! Tallinnaan ihastumisesta, kuten Tallinnasta ja Pietarista ylipäätään on tulossa vielä rutkasti postauksia. Kuten on vielä Perun reissuun liittyen, samoin Tanskasta ja Ruotsista olisi kirjoiteltavaa. Myös maaliskuun reissulta on muutama muisto vielä julkaisematta. Kerrottavaa on siis monta sylillistä, nyt pitää vain löytää aika niiden kaikkien kertomiseen.
Laivamatkailu, hot vai not? Entä ovatko Pietari ja Tallinna ihastuttaneet vai vihastuttaneet?
Lue myös nämä:
- Mitä Pietarissa ehtii kolmessa päivässä?
- Uskaltaako Pietariin edes mennä?
- Mitä Tallinnaan ihastuminen vaati?
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments