Jos ilmoille heittää nimen Salem, se varmasti yhdistyy automaattisesti noitiin ja noituuteen. Itse en ainakaan olisi kauheasti muuta osannut kertoa tuosta massachusettsilaisesta kaupungista ennen siellä käyntiäni. Ja myönnän autuaasti, että kaupungin synkkä menneisyys oli juuri se asia, miksi halusin tilaisuuden tullen siellä käydä.
Tein siis maaliskuussa kaverini kanssa road tripin Rhode Islandin Providencesta Montraliin, Quebeciin ja takaisin Providenceen. Salem osui lähes matkan varrelle, joten pieni koukkaus siellä kiinnosti meitä molempia.
Salemin surulliset noitavainot
Salemin noitavainot ovat varmasti tunnetuimmasta päästä. En ainakaan itse yhteenkään toiseen kylään tai kaupunkiin yhdistä niitä yhtä vahvasti. Salemissa noitaoikeudenkäynnit sijoittuvat 1600-luvun lopulle, mutta noitavainot ja noitiin liittyvä hysteria sai alkunsa Euroopassa jo pari vuosisataa aiemmin.
Siinä missä 1500-luvun puolivälistä alkaen Euroopassa poltettiin noitia roviolla, Salemissa “tyydyttiin” vain hirttämään noidiksi todetut. Noitaoikeudenkäynneissä epäiltynä oli yli 150 henkeä, myös miehiä. Parikymmentä heistä pääsi hengestään.
Ei siis mikään maailman iloisin menneisyys tällä kaupungilla, mutta koska historia kiehtoo mua suuresti, oli mielenkiintoista saada tilaisuus päästä näkemään tämä brutaalin menneisyyden näyttämö ja siihen liittyneitä paikkoja ihan omin silmin.
Ensimmäiseksi Salemiin päästyäni aistin kaupungin tunnelman. Mielestäni jokaisella kaupungilla on omansa. Salemissa se oli salaperäinen. Synkkä. Ei kuitenkaan uhkaava. Mutta siinä paikassa oli se joku juttu, joka sai aina välillä vilkaisemaan taakseen ja tarkistamaan, mikä varjoissa liikkuukaan.
Kaupunki henkii historiaansa, joka kietoutuu rakennusten kivijalkoihin, kävijän ylle kumartuvien puiden oksiin ja tuntuu liian viekkaasti livahtavan nurkan taakse, kun sitä yrittää tavoittaa. Kaupunki näyttää ja tuntuu juuri siltä, kuin historiallisen, salaperäisen ja synkän kaupungin kuuluukin.

The Witch House
Kuuluisa The Witch House
Rakennuskannallisesti paljoakaan paikkoja, jotka voisi suoraan liittää Salemin synkkiin tapahtumiin, ei ole jäljellä. The Witch House – tai The Jonathan Corwin House – on ainoa tällainen talo. Siellä asunutta tuomaria pyydettiin tutkimaan Salemin mahdollista saatanallista toimintaa.
Taloon on mahdollista päästä tutustumaan, mutta valitettavasti ollessamme paikalla juuri sesongin ulkopuolella, emme siellä päässeet käymään. Vierailu olisi varmasti ollut mielenkiintoinen. Ainakin ulkoapäin talo näyttää sen verran hyytävältä ja luotaantyöntävältä, että olisin ollut innolla sinne menossa.

The Burying Point
Kaupungin vanhin hautausmaa
Toinen noituuden aikoihin yhdistävä paikka Salemissa on The Burying Point, kaupungin vanhin hautausmaa. Sinne on haudattu muun muassa yksi noitaoikeudenkäyntien tuomareista. Hautausmaan vierestä taas löytyy noitaoikeudenkäynneille pystytetty muistopaikka The Witch Trials Memorial.
Vaikka hautausmaalle ei ketään noituudesta syytettyä, tai ainakaan siitä tuomittua, olekaan haudattu, oli paikassa silti sama tietty hyytävä tunnelma kuin The Witch Housessakin. En tiedä johtuiko se omasta vilkkaasta mielikuvituksestani, vai synkästä alkukevään päivästä kaupungissa, joka on vielä luonnon suhteen karu ja paljas, vai hautausmaan vieressä sijainneesta autiotalosta, niin tunnelmanluonti ainakin osui omalle kohdalleni nappiin.

Punainen suunnistusviiva ja hienoa katutaidetta!
Historiallisille paikoille on helppo löytää
Salem pyörii hyvin paljon (noita)turismin varassa. Siitä on todisteena muun muassa kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä yhteen sitova punainen raita kadussa. Et siis tarvitse karttaa ottaaksesi haltuun Salemin olennaisimmat paikat. Osuva värivalinta ainakin oli. Kutsuimme viivaa trail of bloodiksi.
Reittiä seuraamalla pääsee ottamaan haltuunsa useita historiallisia rakennuksia, moni myös jälkeen noitavainojen, mutta silti rakennettu kaupungin tunnelmaa mukaillen. Witch History -museossa olisin halunnut käydä, mutta aika ei riittänyt siihen. Muutama tunti kaupunkia ristiin rastiin kävellen antoi kumminkin jo varsin hyvän kuvan siitä, minkälainen paikka Salem on, ja ennen kaikkea, on ollut.
Modernimpi Salem
On Salemissa toinenkin puoli. Se on hip ja trendikäs. Toki omalla tavallaan. Salem sijaitsee meren rannalla, ja tuolla keskustan rantakaistaleen tienoilla voi bongata kaupungin värikkäimmät talot. Sen lisäksi siellä on mihin tahansa urbaaniin ja boheemiin kaupunginosaan sopivia pieniä kahviloita ja kauppoja, jotka myyvät söpöjä postikortteja ja ihanaa salted caramel -suklaata. Näissä paikoissa Salemin synkkä puoli unohtuu hetkeksi.
Kannattaako Salemiin sitten mennä? Ehdottomasti, sanon toki puolueellisena. Mielestäni kaupungissa oli edelleen tallella oma tunnelmansa ja muistonsa menneiltä ajalta, mitä moderni rakentaminen ei ollut jyrännyt alleen. En usko, että missään törmää paikkaan, jolla on samanlainen fiilis.
Mielestäni kaupunki oli karun kaunis ja kiinnostava. Vaikka historia ja menneisyyden kamaluudet eivät kiinnostaisikaan, löytyy sieltä myös moderni puolensa. Ja Salem on mielenkiintoinen pala autenttisempaa Amerikkaa kaiken pintaliidon, kimalluksen ja neonvalojen vastapainoksi.
Oletko sä käynyt Salemissa? Tai kiinnostavatko tällaiset historialliset paikat?
Lue myös nämä:
- Miksi rakastuin Rhode Islandiin?
- Philadelphian aavemainen entinen vankila
- USA:an matkustaminen – nämä siinä tulisi huomioida
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
22 Comments
Iira
9.4.2016 at 18:08Nyt harmittaa etten aikanani tajunnut käydä Salemissa kun oltiin Massachusettsissa 😀 Ehkä vielä joskus, mua ainakin myös kiinnostaisi tuon paikan historia.
Noora
10.4.2016 at 10:12Toivottavasti pääset käymään siellä! Kun mä olin ensi kertaa tuolla suunnalla, tehtiin retki Bostoniin. En vielä silloin edes tajunnut Salemin olevan siinä ihan lähellä. Sitten kun jälkeenpäin tajusin, niin hieman harmitti että valittiin niin “tylsä” kohde (vaikka Boston olikin tosi kiva :D). Mutta onneksi nyt tuli uusi mahdollisuus käydä, oli kyllä visiitin arvoinen 🙂
Kohteena maailma / Rami
10.4.2016 at 11:26Kyllähän tällaiset paikat yleisellä tasolla kiinnostavat. Lieneekö vika minussa vai historian opetuksessa, mutta en ollut Salemista ennen kuullut (vaikka olen käynyt Bostonissakin).
Tuo suunnistuviiva on hyvä idea, niin näkeepähän helposti tunnetuimmat tapahtumapaikat kaupungista – turismista kuitenkin kaupunki elää 🙂
Noora
10.4.2016 at 21:22Voi olla, että mä elän jossain kuplassa, jossa kaikkia kiinnostaa historialliset anekdootit ja jossa Salem on tuttu ainakin nimenä. En itse osaa sanoa, mistä nimi on ensimmäisen kerran jäänyt mieleen, mutta varsin kauan se on muistissa kumminkin ollut. Suuntaviiva oli varsin hyvä idea. Oli meillä tietyt paikat offline-kartalle sijoitettuna, mutta tuo kyllä helpotti suunnistamista entisestään. Ja mahdollisti myös muiden matkan varrelle sattuneiden löytöjen tekemisen 🙂
Miffa
11.4.2016 at 01:55Mä en ollut Salemista kuullutkaan, mutta näistä kuvista kyllä välittyy sellanen jännän synkkä ja mystinen tunnelma. Tykkään jotenkin tosta kaupungin rakennustyylistä ja rannan kahvilameiningit kyllä houkuttais noitajuttujen lisäksi 🙂
Noora
11.4.2016 at 10:09Kiva kuulla, että tunnelma välittyy kuvien kautta! Mäkin tykkään kovasti tuosta rakennustyylistä, se tukee kaupungin muuta historiaa hyvin. Noi kahvilat oli kiva lisä kaupunkiin, se olisi saattanut mennä aika raskaaksi, jos ei olisi ollut tuollaisia piristyksiä tasapainottamassa tunnelmaa 🙂
ankka
11.4.2016 at 12:23En ole käynyt Salemissa enkä koko osavaltiossa, mutta tiesin Salemin tämän yhden asian tiimoilta. Hyvin ovat amerikkalaiset osanneet asiansa markkinoida, sillä onhan näitä noitavainoja ollut Suomessakin, mutta mikään paikkakunta ei ole profiloitunut asialla mitenkään. Asiasta ollaan hiljaa, vähän samoin kuin esimerkiksi natseista. Mutta siis Salem, minä ainakin olisin mielelläni käynyt turreilemassa keskeiset hyytävät monumentit yöllä tunnelman lisäämiseksi.
Ainoa mesta, missä minulle on tullut tunnelma tällä vuosisadalla, että levottomat sielut huutavat haudoistaan, on ollut Murheen risti.
Noora
11.4.2016 at 21:25Joo, Suomessa varsinkin asioiden markkinointi ontuu pahemman kerran. Salem olisi varmasti ollut mahtava yöllä. Nyt vaan reissuaikataulu päätti käyntiajankohdaksi aamupäivän. Ei sekään onneksi huono ollut.
Pirkko / Meriharakka
11.4.2016 at 20:09Onkohan tuo tunnelma oikeasti kaupungissa vai historian tuntevan ihmisen mielessä 🙂 Eli jos historiaa lainkaan tuntematon eksyisi tuonne, niin eroaisikohan se mitenkään naapurikaupungista 🙂
Noora
11.4.2016 at 21:27Varmasti osa tunnelmasta tuli omasta takaa, mutta mielestäni koko Uusi Englanti on tietyllä (hyvällä) tapaa pikkaisen aavemainen. Varmasti johtuu yleisestä rakennustavasta, värien käytöstä ym. Ja alkukevään riisutusta luonnosta. Varmasti kokemus olisi ollut erilainen aurinkoisena kesäpäivänä mutta uskon silti kaupungin tunnelmassa olevan sen ekstran verran jotain 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
12.4.2016 at 06:33Hyi tuo talo!! En ole varma haluaisinko mennä, vaikka varmaan uteliaisuus voittaisi ja menisin. Aika mielenkiintoinen historia tällä kaupungilla.
Noora
12.4.2016 at 17:19Haha, se on kyllä vähän kammottavan oloinen! En kyllä itse sinne varmasti koskaan yksin ja/tai yöllä olisi mennyt. Mutta muuten olisi kyllä uteliaisuudesta vilkaissut myöskin. Historia on kyllä mielenkiintoinen.
Tero / Laamanaaman maailma
13.4.2016 at 15:51Mäkään en ollut Salemista kuullut aiemmin, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Hautausmaissa on jotain outoa magiikkaa ja voisin kuvitella, ettei tuossa takana olevassa valkoisessa talossa olisi mitenkään mukavaa viettää yötä 🙂
Noora
14.4.2016 at 08:38Hautausmaissa todellakin on sitä jotain! Tuolla reissulla ylipäätään taisin vierailla ainakin neljällä 😀 Sama, en kyllä suostuisi yöpymään siinä valkoisessa talossa. Mun mielikuvitus, jos ei muuta, olisi aivan liikaa mulle 🙂
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
13.4.2016 at 20:43No nyt ollaan sellaisessa kaupungissa jossa minä varmasti viihtyisin koko päivän! 🙂 Mielenkiintoinen kaupunki, aikaisemmin en ole kuullut mutta ehdottomasti kävisin jos kulmilla olisin. 🙂
Noora
14.4.2016 at 08:39Mäkin olisin varmasti viihtynyt tuolla kauemmankin, mutta onneksi pääsin edes muutamaksi tunniksi. Se on aina parempi kuin ei mitään 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
14.4.2016 at 21:32Tää oli kyllä tän viimeisimmän sunnuntaistriimin mielenkiintoisin kohde! 🙂 Salem on nimenä jostain tuttu, mutta hyvä että kerroit historiastakin. Tuolla näyttää kyllä aika spookylta… Tosin yhtä spookylta ovat näyttäneet muutkin amerikkalaiset pikkukaupungit, joiden läpi ollaan yöbusseilla siellä ajeltu. 🙂
Noora
15.4.2016 at 08:31Kiitos, kiva kuulla 🙂 Mua aina vähän arveluttaa postailla näistä ns. vaihtoehtoisimmista kohteista että kiinnostaako ketään. Mutta kiva jos kiinnostaa! Jenkeissä on kyllä paljon semmosia pikkasen spookyja pikkukaupunkeja. Mutta musta se on vaan ihanaa. Mun ensikosketus USA:an oli Miami, joka taas aiheuttaa mulle edelleen painajaisia 😀 Tosin eri tavalla ku noi ihanat pikkukaupungit… Niin on ihanaa huomata, ettei se maa ole yhtä kuin Florida, joka ei oo yhtään mun juttu.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
16.4.2016 at 23:27oikeassa olet – en olisi Salemia osannut edes kartalle laittaa, mutta historia on kyllä tuttu. KYllä tuo hautausmaakin (varmasti juuri sen historiankin valossa) näyttää asteen verran maagisemmalta…!
Noora
18.4.2016 at 12:39Tuolla Uuden Englannin suunnalla on parikin Salemia ihan vierekkäisissä osavaltioissa. Toisen ohi ajettiin tuolta Massachusettsin Salemista eteenpäin jatkaessa. Että jos hyvin käy niin ainakin jonkun Salemin kohdalle saattaa osua, jos kartan kanssa pelaa veikkaa ja voita -kisaa 😀
Anne | Metallia Matkassa
21.4.2016 at 07:07Vau, tämä olis kyllä just niin sopiva kohde mulle!! Todella mielenkiintoinen postaus 🙂
Noora
21.4.2016 at 15:21Kiitos, mahtavaa kuulla 🙂 Tää kyllä olis varmasti niin sun kohde! Toivottavasti pääset joskus käymään tuolla.