Lauantaitreffeillä suomalaisen metsän kanssa

Olin viime viikonloppuna käymässä Assin luona Jyväskylässä ja ajateltiin, että olisi hauskaa poistua neljän seinän sisältä toviksi. Sääkin oli täydellinen ulkona olemista varten. Ollaan aiemmin käyty Vaajakosken Naissaaressa seikkailemassa ja jotain samantapaista haluttiin nytkin. Kauniita maisemia, vaihtelevaa luontoa ja kameraystävällistä antia. Koska Jyväskylän seutu varsinkaan retkeilyn tai ulkoilun kannalta ei ole kummallekaan kovin tuttu, laitettiin Google laulamaan.

Muutamia varteenotettavia kohteita löytyikin ja kohteen läheisyys ja Googlen kuvahaku päättivät, että me suunnattaisiin lauantairetkelle Jyväskylän kupeeseen, Jääskelän luontopolulle.

Jääskelän luontopolku Vaajakoskella

Jääskelän luontopolku sijaitsee Jääskelän kartanon vieressä Vaajakoskella. Osoite on Jääskeläntie 214. Sinne oli varsin helppo navigoida entistä nelostietä, nykyistä Oravasaarentietä. Jos tulee Jyväskylän suunnasta, käännös on oikealla puolella tietä.

Jääskeläntie on hyvin nimikyltitetty, sekä risteyksessä on myös iso opastustaulu. Tietä pitkin kun ajaa parisen kilometriä, löytää Villa Jääskelän ja sen vieressä olevan pienen parkkipaikan, josta luontopolun reitit alkavat.

Monta reittivaihtoehtoa, jotka sopivat kaikille

Me arvottiin hetken aikaa, mikä reitti ottaa. Kunnianhimoisina päätettiin ottaa pisin, viiden kilometrin rykäisy. Valittavana on kolme eri reittiä: 3, 4 ja 5 kilometrin pituiset. Kolmen ja viiden kilometrin reitit alkavat samasta lähtökuopasta, joten jos reitin varrella tulee katumapäälle, voi palata takaisin jo pienemmän seikkailun jälkeen.

Me Assin kanssa ei kumpikaan olla mitään hardcore-luokan eräjormia, mutta luontopolulla seikkailu oli älyttömän helppoa. Reitti on hyvin merkattu muutaman puun välein olevin punaisin maalatuin merkein. Muutamia suuntakylttejäkin matkan varrelle mahtui. Lisäksi polku erottuu hyvin metsän kasvillisuuden seasta. Kertaakaan ei mennyt sormi suuhun sen takia, että olisi pitänyt arvailla mihin seuraavaksi pitäisikään mennä.

Keväinen metsä oli kuulas ja mystinen

Metsän kauneus lumosi mut heti ensi askelilla. Varmasti myös hyvä sää vaikutti osaltaan asiaan. Puiden oksien välistä siivilöitynyt aurinko korosti metsän vehreyttä ja loi lähes maagisen valojen ja varjojen näyttämön meille ihailtavaksi. Vaikka olenkin paljon lenkkeillyt Tampereella metsässä, niin en ole pitkään aikaan astunut sinne noin syvälle. Saati ehtinyt pysähtymään ja ihmettelemään sen kauneutta.

Jääskelässä tälle oli hyvin aikaa. Jokainen kaatunut puu, hassunmuotoinen kivi tai kanto, upea valojen ja varjojen näytös, naavat ja käävät, lammet, puiden juuret, kivi joka näytti jättiläiseltä ja kaikki muu mahdollinen ihastutti. Olen huomannut kallistuvani koko ajan luontomatkailun suuntaan enemmän ja enemmän, mutta silti unohtanut millainen luonnon aarreaitta Suomikin parhaimmillaan on.

Vaikka Jyväskylässä oli muuten jo varsin keväistä, syvemmällä metsän siimekseen saavuttuamme tuli huomattua, ettei talvi ollutkaan vielä menneen talven lumia. Ilma viileni niin, että laukusta piti kaivaa lapaset käsiä lämmittämään. Lisäksi pieniä lumikasoja, jalan alla jäätyneinä rouskuvia vesilammikoita ja jääpuikkoja löytyi kun katsoi ympärilleen. Lisäksi reitin varrelta löytynyt Lepäslampi oli vielä kauttaaltaan jäässä. Talven ja kevään rinnakkaiselo toi paikkaan aivan oman tunnelmansa.

Muista varata evästä mukaan

Me oltiin niin metsän lumoissa, että vietettiin noin 2,5 tuntia siellä seikkaillen ja kuvaten. Ja voin myöntää, että tuossa ajassa ehdittiin alun suunnitelmista huolimatta kiertää vain lyhyempi, 3 kilometrin reitti. Intoa olisi riittänyt pidemmänkin rykäisyn tekemiseen, mutta nälkä alkoi ottaa niskaotteen seikkailijoista, jotka eivät olleet varautuneet siihen, että metsän imu olisi ollut noin intensiivinen. Stoppasimme lenkin siis jo lyhyen, mutta loppuosan kiertäminen toivottavasti tapahtuu joskus myöhemmin!

Kenelle Jääskelän luontopolku sopii?

Voin suositella Jääskelän luontopolkua erittäin mielelläni! Reitti on kaunis ja monipuolinen, eikä tarvitse edes olla mikään retkeilyekspertti siellä selvitäkseen. Ulkoiluun sopivat vaatteet ja hyvät kengät riittävät. Reitti oli helppo kulkea ilman alueen karttaakin.

Polku on hieman epätasainen, niin kuin metsässä toki onkin, mutta ei mikään mahdoton. Vettä ja pientä evästä kannattaa ottaa mukaan. Niin ja toki myös kamera. Reitin varmasti kiertää jo tunnissa tai puolessatoistakin. Me maaniset valokuvaajat vaan jäimme ihmettelemään kaikkea kovin pitkiksi toviksi.

Milloin sä olet viimeksi mennyt metsään?

Lue myös nämä:

• Minun Suomeni – rakkaimmat paikat ja muistot
• Hatunnosto Suomen upealle luonnolle
• Kävellen olen jo perillä – ylistys hitaalle matkanteolle
• Tampereen luontopolut Pyynikki ja Iidesjärvi

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU