Mulle ensisijainen syy lähteä Roomaan oli kaupungin huikean pitkä historia. Mun mielestä on mahtavaa kävellä paikoissa, jotka ovat olleet olemassa jo parituhatta vuotta sitten. Se on aika monta ihmisikää! Ja silti ne paikat ovat edelleen olemassa. Eniten mielettömiä “Nää on olleet täällä parituhatta vuotta” -kymiäväreitä aiheuttivat pyhä kolminaisuus Forum Romanum, Palatium ja Colosseum. Palatiumin historiaa voi katsoa taaksepäin jopa kolmen vuosituhannen verran. Ihan älytöntä.
Myönnänkin heittäytyneeni Roomassa ihan armottomaksi turistiksi ja juosseeni silmät kiiluen läpi näitä historiallisia paikkoja. Ei siksi, että niin jokaisen itseään kunnioittavan (tai no, tästä voidaan olla monta mieltä) turistin täytyy, vaan siksi, että mä oikeasti halusin nähdä ne kaikki paikat.
Colosseum on ehkä Roomaan identifioiduin näistä kolmesta kohteesta, se roomalainen ikoni ja näkymä joka koristaa ties kuinka montaa postikorttia, reissukuvasulkeisten ruutua, magneettia ja ties mitä matkamuistoa. Mekin hakeuduttiin ensimmäisenä sen luo, se kun viekotteli meitä kadun päässä kutsuvasti luokseen.
Mutta kaikkein eniten rakkautta mut sai vannomaan Forum Romanum. Se raunioiden – ja mikä tärkeintä – edelleen pystyssä olevien mielettömän upeiden rakennusten ja rakennelmien määrä oli ihan älytöntä. Olisin voinut viettää siellä päivätolkulla vain ihastelemassa ja ihmettelemässä.
Forum Romanum – historiallisen Rooman keskus
Forum Romanum oli siis muinaisen Rooman ydinalue, ja se kiintopiste, jonka ympärille Rooman kaupunki myöhemmin kasvoi. Vaikka entisestä loistosta ei ole jäljellä läheskään kaikkea mahdollista, tuli siellä heti voimakas tunne siitä, että paikka on nähnyt paljon kaikkea.
Pystyssä edelleen sinnittelevät pylväiköt sädehtivät valtaa ympärilleen, muinaisten katujen paikat edelleen melkein kaikuivat askelista ja jokaisella pienelläkin muurinpalasella tai pylvään alustalla oli selkeä paikka osana muinaista tarinaa. Oi jos nuo kaikki rakennelmat olisivat osanneet puhua!
Forum Romanumin upeat temppelit
Myönnän rakastuneeni siellä niin palavasti pariin rakennelmaan, että olisin voinut haluta yrittää salakuljettaa mukanani Suomeen. Tosin en halua tietää mitä joku tullivirkailija olisi miettinyt, kun mun takin sisätaskusta olisi paljastunut muinainen temppeli…
Ykköslemmitykseni nousi Saturnuksen temppeli. Tai no, ei siitä ole enää jäljellä kuin rauniot. Mutta oikeasti, tuossa pylväikössä oli jotain niin tenhoavaa, etten mä pysty selittämään sitä. Niin vanhaa, niin kaunista, niin… mua.
Toinen sydämenvalittuni oli Septimius Severuksen riemukaari. En pysty ymmärtämään, kuinka parituhatta vuotta sitten on osattu rakentaa jotain noin taidokasta. Ja että se on edelleenkin pystyssä. Sydämenläpättäjä numero kolme oli Antoniuksen ja Faustinan temppeli. Koska no, pylväiköt nyt näemmä vaan on se mun juttu.
Palatium – matka 3 000 vuoden taakse
Forum Romanum kietoutuu salakavalasti yhteen alueen kupeessa olevaan Palatiumiin. Vaikka sekin oli hurjan vanha, niin se ei tyylillisesti saanut mua aivan yhtä onneni kukkuloille kuin Forum Romanumin mestariteokset. Mutta varsin vaikuttava ja massiivinen rakennelma sekin oli.
Historian tunneilta mulle on jäänyt mieleen Romulus ja Remus jo varmaan ala-asteelta asti. Ja tarinan mukaan heidän juurensa juontavat juuri tälle paikalle. Sanokaa nörtiksi, mutta kyllä mä sain siitä(kin) kylmiä väreitä.
Vaikka määrää enempää en olekaan Rooman historiaan perehtynyt, oli mun mielestä huikeaa tajuta seisovani yhden legendan synnynsijoilla. Plus kun kiipeää Palatiumin korkeimpien rakennusten päälle asti, näkymät alas ja ympäri ovat tajuttomat.
Massiivinen Colosseum
Kolmikosta vähiten mua säväytti Colosseum. Eikä tämä hännänhuipuksi jäänti tässä seurassa ole todellakaan huono, niin hyville se hävisi. En tiedä johtuuko se Colosseumin niin alleviivaavan brutaalista historiasta vai mistä, mutta en voinut paikkaan ihastua. Ihmetellä toki pystyin. Ennen muuta paikan kokoa. Koska se oli ihan älyttömän suuri.
Vaikka kaikkialta kuuleekin, että se pitää itse kokea, niin en voi muuta kuin sanoa samaa. Ei mun verbaliikka veny antamaan edes suuntaviivoja rakennuksen mittasuhteista. Mutta voin vain kuvitella, kuinka huumaava meteli siellä on pahimmillaan ollut, kun monikymmentuhantinen yleisö on sinne samanaikaisesti kerääntynyt pitämään elämää.
Pari vinkkivitosta paikoista kiinnostuneille:
- Samalla lipulla pääset kaikkiin kolmeen kohteeseen.
- Colosseumissa ja Forum Romanumilla on omat lipunmyyntipisteensä, mutta Colosseumille on aina pidemmät jonot. Ole siis fiksu, ja tutustu ensin Forum Romanumiin ja Palatiumiin ja vältä sitten tuskastuttava jonotus Colosseumilla.
- Alueelle on myös joka kuun ensimmäinen sunnuntai ilmainen sisäänpääsy! Tätä kannattaa hyödyntää. Puoli yhdeksän aikaan aamusta Forum Romanumilla sai kierrellä yllättävän rauhassa.
Onko samat mestat tai joku muu historiallinen rakennus vienyt sun sydämen? Tai onko mahdollista, että nämä Rooman ikoniset kohteet eivät paljoakaan napanneet?
Lue myös nämä:
- Dan Brownin jalanjäljillä Roomassa
- Rooma, sä veit mun sydämen!
- Rooman salaperäinen Castel Sant’Angelo
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
3 Comments
Heli
13.3.2016 at 21:14Itsekin olen käynyt ja ajankohta vain oli hiukan huono, koska oli turistikausi. Kannattaa siis mennä uudelleen vielä vähän parempana ajankohtana 🙂
Noora
14.3.2016 at 00:45Turistikausi tosiaan saattaa olla vähän huono ajankohta Rooman nähtävyyksien katseluun. Suosittelen kyllä käyntiä alku/loppuvuodesta. Varsin rauhassa tuolla sai kierrellä 🙂
Matkabloggaajat kertovat: uudet vinkit Italiaan
3.5.2016 at 15:06[…] >> Lue lisää historiallisesta Roomasta Kerran poistuin kotoa -blogista! […]