Joskus omasta lahosta päästä on yllättävää hyötyä. Aiemmin tällä viikolla varhaisdementiani uhriksi joutui puhelimeni, joka jäi onnellisesti vetämään lonkkaa kotiin, kun omistaja lähti töihin. Onneksi tuolla vempeleellä ei ole työni tekemisen kannalta ratkaisevaa funktiota. Se lähinnä tarjoaa viihdettä ruokatauolla, jos haluan pupeltaa kurjia eväitäni epäsosiaalisesti hiljaisuudessa tai siltä varalta, että olen taukohuoneessa yksin.
Jälkimmäisen skenaarion osuessa tällä kertaa kohdalle päätin turvautua aikakauslehtipinoon harhauttaakseni huomioni pois kehnoista eväistä. Naistenlehdet heittelin huolella syrjään – ne kun aiheuttavat mussa lähinnä myötähäpeää ja akuutteja luulotauteja – ja onnistuinkin erään lehtipinon välistä bongaamaan Helsingin sanomien kuukausiliitteen. Ajattelin sen olevan turvallista taukolukemista. Mutta miten väärässä olinkaan. Sen matkailuartikkelin myötä lompakkoni ja pankkitilini tuntevat tällä hetkellä akuuttia epävarmuuden aikaa!
Tulisiko kakkoskaupunkeja suosia pääkaupungin sijaan?
Lehdessä nimittäin oli kiinnostava juttu Euroopan maiden kakkoskaupungeista ja siitä, kuinka niitäkin olisi suotavaa huomioida matkakohteina ainaisen pääkaupunkikeskeisyyden sijaan. Itse innostuin heti tästä jutusta, pidänhän itsekin majaa artikkelin mukaan Suomen kakkoskaupungissa Tampereella. Lisäksi tykkään nähdä maista muutakin kuin pääkaupunkeja, jotka niin omani kuin jutun kirjoittajan Ilkka Malmbergin mielestäkin ovat
Jotenkin rennompia. Niistä löytyy yllättäviä asioita eikä turistejakaan ole niin paljon.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Siksi ahminkin artikkelin innolla läpi, sain paljon uusia matkainspiraatioita ja huomasin käyneenikin kohteista muutamissa.
Mitkä sitten ovat Euroopan kakkoskaupunkeja?
Lehdessä esiin nostetut kaupungit ovat Alankomaiden Rotterdam, Albanian Durrës, Belgian Antwerpen, Bosnia-Herzegovinan Banja Luka, Bulgarian Plovdid, Espanjan Barcelona, Irlannin Cork, Islannin Akureyri, Iso-Britannian Birmingham, Italian Milano, Itävallan Graz, Kosovon Prizren, Kreikan Thessaloniki, Kroatian Split, Kyproksen Limassol, Latvian Daugavpils, Liettuan Kaunas, Luxemburgin Esch-sur-Alzette, Makedonian Bitola, Moldovan Tiraspol, Montenegron Niksic, Norjan Bergen, Portugalin Porto, Puolan Krakova, Ranskan Marseille, Romanian Cluj-Napoca, Ruotsin Göteborg, Saksan Hampuri, Serbian Novi Sad, Slovakian Kosice, Slovenian Maribor, Sveitsin Geneve, Tanskan Århus, Tsekin Brno, Ukrainan Donetsk, Unkarin Debrecen, Valko-Venäjän Barysau, Venäjän Pietari ja Viron Tartto.
Varsin sekalainen sakki siis, ainakin omasta mielestäni. Mukaan mahtuu hyvin tunnettuja ja suosittuja matkakohteita kuten Barcelona, Milano, Krakova, Hampuri ja Pietari. Mutta myös itselle ennestään tuntemattomia kaupunkeja, jopa siis ihan nimeltä, kuten Durrës, Prizren, Bitola ja Debrecen.
Miltä oma kakkoskaupunkisaldoni näyttää?
En onneksi ihan nollille jää omassa kakkoskaupunkikokemuksessani, vaan listalle pääsee kuusi käytyä kaupunkia: Barcelona, Akureyri, Milano, Split, Kaunas ja Bergen. Tänä vuonna listaa kipuavat vielä koristamaan ainakin Brno ja todennäköisesti Pietari.
Islannissa, Italiassa sekä Norjassa olen vieraillut sekä maan pää- että kakkoskaupungissa, joten vain niitä pystyn vertailemaan sen suhteen, onko kakkonen oikeasti ykkönen. Islannissa pidin valtavasti sekä Reykjavikista että Akureyrista. Molemmat olivat boheemeja, värikkäitä, persoonallisia ja kummassakin kävisin mielelläni uudestaan. Silti piskuinen Akureyri vie kaksikosta täpärän voiton. Kaupungin sijainti vuonon perukoilla huikeiden maisemien ympärillä on upea. Lisäksi kaupungissa on ihana tunnelma.
Italiassa Rooma on selkeästi ylitse Milanon. Julistin Roomassa käynnin jälkeen sen olevan nykyinen suosikkikaupunkini! On Milanossakin hetkensä, muun muassa kaunis goottilainen kirkko Duomo di Milani, mutta sillä ei ohiteta kaikkea Rooman huikeaa historiaa. Bergen taas vie selvästi voiton Oslosta. Siinä missä Oslo jäi jotenkin kliiniseksi ja hengettömäksi, Bergenissä oli persoonaa, tunnetta ja kauneutta vaikka muille jakaa. Osloon en välttämättä lähtisi uudelleen, Bergeniin taas vaikka heti!
Mutta ei mulla ole Barcelonasta, Splitistä tai Kaunasistakaan pahaa sanaa. Barcelona on niin upea ja monipuolinen kaupunki. Sieltä löytyy historiaa, luontoa, äkkiväärää arkkitehtuuria, rantaa, kaikkea.
Split taas on kaunis rannikkokaupunki, meri ja vuoret kaupungin ympärillä ovat omaan makuuni, samoin kuin Splitin historiallinen Diocletianuksen palatsi, joka – yllättäen – on antiikin Rooman ajoilta, ja siksi toki mun mielestä niin ihana.
Kaunas taas oli yllättävän boheemi ja värikäs. Varsinaista tekemistä kaupungissa ei ehkä ole liiaksi asti, mutta itse viihdyin kierrellen kaupungin värikkäitä kujia. Plus löytyy kaupungista myös linna.
Omat kokemukseni maiden kakkoskaupungeista ovat kaikki hyvin positiivisia. Aina ne eivät onnistu voittamaan upeudellaan tai persoonallisuudellaan maan pääkaupunkia, mutta varteenotettavia matkakohteita ovat jokainen olleet.
Olen aiemminkin yrittänyt reissata myös pääkaupunkien ulkopuolella, valita kaupunkeja ja kyliä vaikka Googlen kuvahaun perusteella ja tehdä hyviä löytöjä. En silti sano, että pääkaupunkeja pitäisi alkaa välttää, mutta itse ainakin annan tästä innostuttuani vieläkin enemmän mahdollisuuksia muillekin kuin maan pääkaupungin annille. Joskus ne parhaat jutut ovat muualla kuin pääkallonpaikalla.
Oletko sä enemmän pääkaupunkiorientoitunut, vai poikkeatko mielellään maiden muihinkin kolkkiin? Entä montako kakkoskaupunkia sä olet käynyt katsastamassa?
Lue myös nämä:
- Kumpi tarjoaa kävijälle enemmän, pääkaupunki vai kakkoskaupunki?
- Porto – niin ihana, että siellä voisi asua!
- Neljä vinkkiä ihanaan Tarttoon
- Peikkovuorella Bergenissä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
16 Comments
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
6.3.2016 at 14:57Mä tykkään kyllä usein niistä pienemmistä kaupungeista. Ei pääkaupungitkaan huonoja ole, mutta usein pienemmät on jotenkin kodikkaampia. Eli peukkuja kakkos- tai jopa kolmoskaupungeille ☺
Noora
6.3.2016 at 21:02Pienemmät kaupungit todella ovat yleensä kodikkaampia kuin pääkaupungit. Monessa maassa mielestäni pääkaupunki tuntuu eroavan paljon maan muista kaupungeista. Esimerkiksi Berliini ei ole mielestäni kovin saksalainen kaupunki, tyyliltään se sopisi enemmän vaikka Britteihin Lontoon kaveriksi. Tosin eivät muut brittiläiset kaupungitkaan kovin lontoomaisia taida olla… Hankalaa 😀 Kakkos- ja kolmoskaupungeille peukkua täältäkin, ne ovat yleensä enemmän maidensa näköisiä kuin pääkaupungit 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
6.3.2016 at 16:17Mä olen käynyt noista Durresissa, Banja Lukassa, Barcelonassa, Milanossa, Thessalonikissa, Splitissa. Muistan tän jutun Kuukausiliitteestä… Osittain onnistunut, osittain ei. Nimittäin kai esimerkiksi Italiasta nyt olisi jotain parempaakin kuin melkein kaikkien turistien tylsänä tyrmäämä Milano löytynyt? No noista muista mä sitten tykkäsinkin, ei siinä. 🙂
Noora
6.3.2016 at 21:05Sullakin on hyvä määrä kakkoskaupunkeja käytynä! Italiasta olisi varmasti löytynyt paljon persoonallisempiakin kaupunkeja kuin Milano, mutta jos jutun ideaa yhtään ymmärsin, siinä oli nostettu esiin maiden toiseksi suurimpia kaupunkeja. Ainakin pikainen satunnaisotanta jutun kaupunkien väkiluvuista näytti pitävän kutia tulkintani kanssa. Toki jos juttu olisi tehty ihan sillä perusteella, mitä maasta kannattaisi ehdottomasti nähdä pääkaupungin sijaan, lista olisi varmasti erilainen 🙂
The Biveros Effect / Susann
6.3.2016 at 21:40Mä tykkään kaikista kaupungeista; pääkaupungeista, kakkoskaupungeista ja joskus jopa kolmoskaupungeista ja pikkukylistä! Niissähän on yleensä vähemmän turisteja ja ne yllättävät usein tosi positiivisesti. Euroopan kakkoskaupunkilistani on tällainen: Barcelona, Krakova, Göteborg, Hampuri, Kosice, Brno ja Debrecen. Kaikki kaupungit ovat tosi ihania kyllä – varsinkin Brno ja Debrecen, suosittelen 🙂
Noora
7.3.2016 at 10:16Kolmoskaupungit ja pikkukylät on myös täällä lähellä sydäntä! Monilla tuntuu olevan Barcelona kakkoskaupungeista listallaan, enkä yhtään ihmettele miksi. Mutta kiva huomata, että moni on käynyt myös noissa hieman tuntemattomimmissakin kakkoskaupungeissa 🙂
Katja
7.3.2016 at 20:04Monesti ne itselle ihan tuntemattomat kohteet on ollu niitä parhaita tuttavuuksia. Esimerkiksi Kaunasiin ei olis varmaan koskaan tullut lähdettyä ellei Ryan air olisi lentänyt sinne suoraa. Kävisin näissä kyllä varmasti enemmänkin, jos vain lentoja tarjottaisiin. Yleensä se on vain niin paljon helpompi mennä sinne pääkaupunkiin varsinkin lyhyellä lomalla. Pidemmillä kesälomilla sitten on tullut lähdettyä noin muutenki kiertelemään ja vierailemaan maiden muissakin kaupungeissa ja kylissä.
Noora
7.3.2016 at 20:49Mulla on ihan sama juttu tuon Kaunasin kanssa. Tuskin ilman Ryanairia olisin sinne aikanaan eksynyt. Mäkin kyllä kävisin mielelläni vähän yllättävämmissäkin kohteissa, jos vaan tarjontaa olisi. Harmi vaan, että moni lentoyhtiö ei ehkä uskalla investoida vain mahdollisesti kiinnostavaan kohteeseen. Onneksi suuressa osassa Eurooppaa on helppoa ja edullista kulkea kaupunkien ja maidenkin välillä, jos lentokone ei kiinnostavaan kohteeseen vie. Vaikka toki se lyhyemmän reissun aikataulua aina syökin. Mä säntäilen pääsiäisenä kolmena päivänä kolmessa eri maassa ja kaupungissa, Wienissä, Brnossa ja Bratislavassa. Mutta onneksi etäisyydet on lyhyitä ja junat halpoja niin se ei ole kai niin paha rasti 🙂
Jenni / Globe Called Home
7.3.2016 at 21:56Hyvää matkaa Brnoon! Vietin siellä puoli vuotta opiskelijavaihdossa ja tykästyin kaupunkiin kovasti, vaikka turistin näkökulmasta ei ehkä ole sitä helposti avautuvinta sorttia. 🙂 Mä olen matkustellut Keski-Euroopassa paljonkin pääkaupunkien ulkopuolella ja ihan maaseudulla, ja tykkään kovasti Ranskan ja Belgian pienemmistä kaupungeista. Noista kakkoskaupungeista on käytynä Rotterdam, Antwerpen, Milano, Esch-sur-Alzette (jota muuten EN suosittele ja joka oli jutussa muistaakseni merkitty väärään kohtaan), Bergen, Krakova, Göteborg, Hampuri, Brno, Pietari ja Tartto.
Noora
8.3.2016 at 16:52Kiitos! Paristakin suuntaa olen kuullut/lukenut, että Brno olisi jotenkin haastava kaupunki, mutta eiköhän siellä pärjää 🙂 Mä en monessakaan maassa ole tainnut ihan maaseudulle eksyä (paitsi kerran Norjassa mutta silloin se ei ollut tarkoituksellista), mutta pienempiä kaupunkeja on paljon plakkarissa ja oikeastaan kaikista olen pitänyt. Sulta löytyy kyllä paljon kakkoskaupunkeja omalta listaltas. Pitääkin pistää mieleen, että tuo Esch-sur-Alzette ei ehkä ole käymisen arvoinen. Olen mahdollisesti suuntaamassa Luxemburgiin myöhemmin tänä vuonna enkä viitsisi aikaani huonoihin kohteisiin tuhlata.
Vintagella
8.3.2016 at 10:16Tajusin vasta jonkin aikaa Hampurissa asuttuani, että tämä on tosiaan Saksan toiseksi suurin kaupunki. Ei se tunnu ollenkaan niin isolta. Ja nyt yllätyin noista muutamista kaupungeista, joita listasit. Ihan vieraita! Kyllä Euroopassa on vielä paljon nähtävää. Pääkaupungeissa tulee ehkä käytyä helpommin, koska ne voivat olla tunnetumpia matkailukohteita ja helpommin tai halvemmalla saavutettavissa, mutta muuten sillä ei ole merkitystä mikä se hallinnollinen keskus on. Jos katalaaneilta kysytään, niin se on Barcelona. 🙂
Noora
8.3.2016 at 16:57Mäkään en ehkä ilman tuota juttua olisi osannut Hampuria veikata Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Varmasti Münchenia ja Frankfurtia olisin ainakin tarjonnut vaihtoehdoiksi ennen sitä. Hampurissa en itse ole vielä käynyt, mutta ei mullakaan ole siitä mitkään suurkaupunkivibat. Samaa tosiaan mietin, monista maista kakkoskaupungit olivat kyllä todella vieraan kuuloisia. On se matkailu kyllä varsin pääkaupunkikeskeistä. Mutta onneksi sitä voi itse suunnata kulkuaan muuallekin, kun vaan tietää mihin 🙂
Heli
13.3.2016 at 21:17Splitissä olen myös käynyt ja oli unohtumaton kokemus. Monia hyviä lähikohteita joissa pystyi piipahtamaan sieltä käsin. Lisää innostuksen kohteita sain tästä 🙂
Noora
14.3.2016 at 00:47Kiva kuulla, että tästä sai lisäinnostusta! 🙂 Splitistä käsin on tosiaan hyvä tehdä päiväretkiä lähiseuduille, monta mielenkiintoista kohdetta on bussimatkan päässä.
Sunna
14.3.2016 at 13:49Todella hyvä aihe postaukselle! Ja mielenkiintoinen postaus muutenkin.
Sveitsi on siitä jännä maa, että se tuntuu olevan pelkkää kakkoskaupunkia. Zurich on isoin – mutta ei pääkaupunki tai kansainvälisin. Bern on pääkaupunki – muttei isoin tai kansainvälisin. Geneve on kansainvälisin – muttei isoin tai pääkaupunki. Tämän takia niissä kaikissa tuntuu olevan jotain ekstraa, mutta silti puuttuvan jotain. Sanoisin, että catch’em all! 😀
Noora
15.3.2016 at 01:48Kiitos, kiva kuulla 🙂 Sveitsi todella tuntuu olevan kakkoskaupunkeja täynnä. Sveitsin isommista kaupungeista mulla on plakkarissa vasta Zürich, vuoret on vetäneet enemmän puoleensa! Mutta kiinnostaa kyllä nuo muutkin isoimmat joskus käydä tsekkaamassa. Olin just Kanadassa ja jos artikkeli olisi kattanut muutakin maailmaa sanoisin Kanadan olevan Amerikkojen Sveitsi. Montreal ja Quebec voisi molemmat olla aika mahteja kakkoskaupunkeja!