Central Park – luonnonrauhaa Manhattanin sykkeessä

Mun viikon reissuni USA:an ja Kanadaan huipentui lyhyeen pysäykseen New Yorkissa ennen paluulentoa Suomen kamaralle. Siinä vaiheessa, kun oli viikon verran viipottanut kahdessa maassa ja ties kuinka monessa kaupungissa, ajattelin New Yorkissa ottaa rennosti. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin Manhattanin hektisessä sykkeessä.

Mä olen ehtinyt käydä New Yorkissa valitettavan vähän: viime vuoden tammikuussa huikean vuorokauden verran, nyt aikaa oli nelisen tuntia. Mutta siinä, kun seisoin yksissä lukuisista Manhattanin kadunkulmista jälleen yksissä punaisissa valoissa, mä tajusin rakastavani sitä kaupunkia!

New Yorkissa on ihan älytön syke ja energia. Se on vähän hullu ja vähän kaoottinen, mutta se kaikki silti toimii. Koko kaupunki tuntuu sykkivän samassa epärytmissä, joka saa liikenteen toimimaan. Se on vähän kuin peilimaa, jossa kaikki saavat liikkua punaisen valon palaessa. Mieletöntä, ja siksi niin ihanaa.

Lepohetki New Yorkin sykkeestä

Vaikka tuo syke lumosikin mut, ja pääsin mukaan kaupungin epärytmiin, väsyneet jalkani huusivat hidasta talsimista, ja siksi päätinkin tehdä ensivisiittini Central Parkin rauhaan. En varmastikaan ollut paikalla parhaaseen vuodenaikaan tai edes päivään. Alkukevät puki puiston harmaan ja ruskean sävyihin, joita korosti entisestään sadetta koko päivän enteillyt taivas.

Oli puisto sitten kuinka karu tahansa, vietin siellä mahtavan parituntisen. Astuttuani sisälle puiston alueelle en yhtään ihmettele, miksi sitä kutsutaan New Yorkin keuhkoiksi. Siellä nimittäin pystyi hengittämään! Siinä missä Manhattanin katuja tallatessa oli kuin kollektiivisen organismin osa, puistossa sai hengittää omaan tahtiin. Vaikka pilvenpiirtäjien huiput kurkkivat puiston korkeiden puiden yli, olivat ne aivan kuin läpinäkyvän muurin taakse jääneet. Kuin jonkin maagisen rajan toiselle puolen.

Unohda suunnitelmat puistoa varten ja anna mennä!

Mulla ei ollut mitään suunnitelmia puiston varalle. Menin sinne minne aistit veivät. Olisihan puistossa varmasti ollut vaikka mitä nähtävää, mutta halusin ensimmäisellä kerralla tehdä sokkotreffit paikan kanssa ja antaa vain mennä.

Varmasti tulen palaamaan puistoon, toivottavasti silloin kun se on kauneimmillaan, ja silloin voin tehdä täsmäiskuja kiinnostaviin paikkoihin. Nyt aikakin asetti omat rajoituksensa seikkailulleni, enkä halunnut käyttää tuokiotani siihen, että säntäilisin pää kolmantena jalkana etsimässä jotain tiettyä. Nyt halusin vain ihmetellä, kokea ja yllättyä.

Central Park tempaa mukaansa

Kovin suurta osaa puistosta en ehtinyt ottaa haltuun. Ylimalkaisesti arvioisin, että kiersin alle puolet puistosta ja siitäkin varmasti paljon jäi vielä kokematta.

Koska olin lähtenyt puistoon ilman ennakkovalmisteluja, yllätyinkin paljosta. Olin ajatellut sen olevan lähinnä nurmialuetta ja lampia, mutta näin niiden ohella paljon muutakin! Kumpuilevaa maastoa, salaperäisiä alikulkusiltoja. Penkkejä, jotka kertoivat tarinoita. Oravia. Luistelijoita ja soutajia. Karuselli ja patsaita.

Kaikkea tätä ihmetellessä aika riensi niin, että pari tuntia oli ehtinyt hurahtaa ohi ennen kuin tajusikaan. Parissa tunnissa näin paljon, mutta en silti vielä mitään. En muista, koska puisto olisi temmannut mut viimeksi mukaansa noin vahvasti. Aivan kuin olisin seikkaillut labyrintissa, jossa jokaisen käännöksen takana olisi uusi, jännittävä yllätys.

En usko, että olisin kovin paljon paremmin voinut lyhyttä visiittiäni New Yorkissa viettää. Central Park tarjosi mulle juuri sen kaipaamani hengähdyksen hetken ennen paluuta kotiin. Vaikka estetiikan kannalta puisto ei tarjonnutkaan parasta, se ei silti estänyt nauttimasta kokemuksesta.

Haluaisin tosin kokea puiston vielä joskus kesällä sen ollessa kaikkein kukkeimmillaan. Ja syksyllä, kun ruska värjää puita kilpaa kauniilla sävyillä. Ja talvella, kun puisto muuttuu lumiseksi taikamaailmaksi. Onneksi New Yorkiin on jatkuvasti hyviä lentotarjouksia. Olisiko seuraava kerta siellä jo tämän vuoden syksyllä?

Muita Central Parkiin ihastuneita?

Lue myös nämä:

• Central Park – ikisuosikkini
• Central Park on parhaimmillaan ruska-aikaan
• High Line – New Yorkin urbaanein puisto
• Upeiden maisemien East River Park

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU