Rooma, sä veit mun sydämen!

Kaikki tiet vievät Roomaan, sanotaan. Niin vei vihdoin mun tienikin. Aivan liian lyhyt oli ensikohtaamisemme, mutta ehkäpä sitäkin intensiivisempi.

Yleensä yritän olla kohdistamatta liikaa odotuksia mahdollisesti upeita kohteita kohtaan, sitä kun helposti rysähtää karusti ja korkealta, kun odotukset eivät vastaakaan reaalitettia. Roomaakin olin kohteena varjellut ties kuinka pitkään. Etsinyt täydellistä aikaa kaupungille. Aina miettinyt, että sitten kun… Kunnes viime vuoden lopulla heittelin töissä lomapäivärulettia alkuvuodelle ja Rooma näyttäytyi aikataulun ja lentohintojen puolesta enemmän kuin sopivana.

Toisena vaihtoehtona pallottelin Wieniä, sinne löytyi lennot hyvin samoin kriteerein. Kunnes siinä kohteiden välillä arpoessani Facebook-feediini hyppäsi Momondon päivitys, joka vinkkasi jotain Roomaan liittyvää. Sen selkeämpää merkkiä en tarvinnut päätökseni tueksi, vaan ostin lennot Roomaan. Mun täydellinen hetkeni olkoon nyt!

Rooma on historiafanin unelmakohde!

Enkä mä pettynyt. Palasin tänään töihin ehkä hieman väsyneenä hullusta kolmen päivän kävelyrumbasta, mutta myös niin leveä hymy naamalla ja sydän onnesta pakahtuen! Mä olin löytänyt täydellisen onnelani, suosikkikaupunkini. Mua täydellisesti kuvastavan paikan.

Sydämeni sykkii historialle sekä estetiikalle, ja Roomahan on kuin molempien asioiden ilotulitus. Olen vieläkin ymmyrkäisenä kaikesta näkemästäni enkä pysty kunnolla sisäistämään, kuinka paljon upeutta yksi kaupunki pitääkään sisällään.

Ensinäkemältä Rooma hieman hämmensi. Terminin juna-asemalta ulos astuessani näin heti ensimmäisenä kasan turistiravintoloita, ties mitä höpöä ja turhaketta kauppaavia vipeltäjiä sekä ihan tavallisia kerrostaloja. Missä kaikki ne historialliset paikat ja rauniot olivat? Mutta kun malttoi antaa askeltensa kantaa, Rooma alkoi tarjota maistiaisia tulevasta.

Ensimmäisen kirkon kohdalla kasvoi jo tunne siitä, että ehkä tämä kaupunki onkin kaiken vouhotuksen arvoinen. Hieman myöhemmin, kun matkatavarat oli jätetty hostellin huomaan ja kunnon valloitusseikkailu alkanut, kadun toisessa päässä turisteja iloisesti tervehtinyt Colosseum pisti jo vähän polvia tärisemään.

Kyllähän kaikki olivat toitottaneet siitä, ettei sen suuruutta pysty hahmottamaan, ennen kuin sen koko lävähtää päin naamaa, mutta ei sitä uskonut ennen kuin itse kokeili. Aika monta kertaa taisinkin sanoa mukana olleelle Assille kuinka uskomatonta onkaan, että monet niistä rakennuksista ovat olleet siellä jo 2000 vuotta sitten. Ihan järjettömän monta elinikää. Oli siinä pienellä ihmisellä ihmettelyn aihetta.

Mä taisin menettää sydämeni lähes kaikelle näkemälleni. Hulppeille riemukaarille, veistoksellisille suihkulähteille, niin prameille kirkoille, etten vastaavia ole missään nähnyt. Raunioille, jotka ovat olleet elämän keskus parituhatta vuotta sitten. Joka puolelta pilkistäville rakennuksille, jotka kilpailevat maailman upeimman tittelistä. Obeliskeille, hassunmallisille puille, jäätelölle. Kaupungin tietynlaiselle boheemille rähjäisyydelle. Ne kaikki vaan oli niin mua. En muista missään kaupungissa ollut niin onnessani kaikesta siitä, mitä joka paikassa näin. Niin kaunista, niin mahtipontista, niin mieletöntä. Niin mua.

Kolmen päivän intensiivisestä kiertelystä jäi onneksi käteen muutakin kuin noin 60 käveltyä kilometriä. Postausaiheita pyörii päässä ihan urakalla, ja toki myös Vatikaani ansaitsee oman mainintansa. Onko muuten sekin taas ihan hullua, että maailman kauneimman kaupungin sisällä sijaitsee ehkä maailman hämmentävimpiin kuuluva valtio. Näihin paneudun seuraavaksi enemmän, nyt vain halusin tulla jakamaan onneni ja rakkauteni teidän kanssa!

Mitä fiiliksiä teille on jäänyt Roomasta? Onko muita auttamattomasti rakastuneita, vai onko kaupunki onnistunut jättämään muunlaisia tuntemuksia?

Lue myös nämä:

• Historiallinen Rooma – kuin aikamatkalla olisi
• Maailman katolla Vatikaanin Pietarinkirkossa
• Dan Brownin jalanjäljillä Roomassa

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU