En olisi ehkä ikinä uskonut tämänkertaisen IGTT-postaukseni aihetta. Talvikuvia. Talven kauneutta ylistäviä kuvia! Myrkkyäkö olen niellyt, tai pakkasnestettä vahingossa omaan kurkkuuni kulauttanut kaikkien infernaalisten hytinöiden keskellä? En todellakaan ole talvi-ihminen. Mittarin huidellessa ensimmäistä kertaa edes nollan kamalammalla (lue pakkasen) puolella vaivun itsesääliin ja varmasti jonkinmoiseen talvihorrokseen.
Työpaikan joulukuusta tarkkailen joka loppuvuosi arvioiden. Jos pihistäisin muutaman oksan, pupeltaisin kasan neulasia naamaan ja nukkuisin talven yli kuin Muumit konsanaan. Talvi saa mut voimaan pahoin niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen alituisessa syväjäässä, miten paljon tahansa pistänkään päälleni. Huuleni halkeilevat kuin Norjan rannikko. Hiukseni ovat kuivat kuin tuulahdus Saharasta ja sähköiset kuin ilmapallolla hangatut. Naaman iho on kuin kuun pinta.
https://www.instagram.com/p/BAumFaoiGDg/
https://www.instagram.com/p/BAuk1YDCGBK/
https://www.instagram.com/p/BAmmkKziGIa/
Mutta. Sisälläni asuva esteetikko, kaiken kauniin vaalija ja upeiden maisemien puolestapuhujani heräsi eloon siinä missä pakkasmittarin lukemat painuivat aina vain alemmas. Äimistelin ikkunan takana avautuvia maisemia: lumipeite oli luonut lumoavia muotoja ja taianomaisia värejä kaikkialle minne katsoi.
Luonto kutsui mua ulos. Luokseen. Ihmettelemään ja tutustumaan. Tekemään sitä, mitä olen karttanut kuin ruttoa viimeiset monet vuodet. Antautumaan kauneudelle. Ihastumaan. Jopa salaisesti hieman rakastumaan.
Tämä ihastus onkin sitten näkynyt lähes ikiroutaan jäätyneistä, lukuisista kameran laukaisimen painalluksista kylmettyneistä sormista. Varpaista, jotka ovat kipristelleet ja sitten olleet kipristelemättä liian monta kertaa. Hiuksista, joihin on hiipinyt valkoinen kerros talvea. Ja näkymistä, jotka ovat ilahduttaneet mua yli kaiken kärsimyksen.
https://www.instagram.com/p/BAua2X0CGOI/
https://www.instagram.com/p/BAo5uUlCGPo/
https://www.instagram.com/p/BAmoxmYiGNv/
Olen liputtanut Tampereen kauneuden puolesta useasti. Upeaa luontoa löytyy heti lähes kotiovelta. Järvien, metsien ja muiden luonnon ihmeiden ympäröimä kaupunki on aina viehättänyt mua. Talvella tämä kaikki on saanut ihan uusia ulottuvuuksia.
Kaikkein parasta tässä kaikessa on se, että ei edes tarvitse kaivaa vaatekerrosten alta sisäistä eräjormaansa ja sivakoida kilometritolkulla Tampereen kaukaisimpiin periferioihin kokeakseen näitä luonnon ihmeitä. Ne ovat ihan tässä keskellä kaikkea: keskustasta Pyhäjärvelle, Näsijärvelle tai Pyynikille. Parin kilometrin säteellä kaupungin urbaanista sykkeestä. Talven taikamaailma on juuri siellä, mistä sitä vähiten odottaa löytävänsä.
https://www.instagram.com/p/BAmpWklCGPA/
https://www.instagram.com/p/BAXDPayCGJJ/
Tampereen järvistä Pyhäjärvi on mun suosikki. Ehkä siksi että aurinko laskee sinne suuntaan. Toki joskus voisin yrittää olla aamuvirkku ja antaa auringon ensisäteille mahdollisuuden todistaa mun olevan väärässä. Pyhäjärven rantoja on rauhoittava kiertää hyvän lenkin tuoksinnassa. Tai ihan muuten vain. Ihmetellen ja ihastellen joka askeleella.
Pyynikki siinä vieressä luo täydellisen yhtälöparin luonnonkauneudelle. Jos joku olisi kertonut mulle viime kesänä, että säntäilen paukkupakkasilla useamman kerran Pyhäjärvelle nappaamaan talteen muistijäljet sekä itselleni että puhelimeeni huikeista talvisista auringonlaskuista, olisin nauranut vatsani kipeäksi väitteelle. Näin silti pääsi käymään.
https://www.instagram.com/p/BAo5Ho3CGOT/
https://www.instagram.com/p/BAo4qk-CGM9/
https://www.instagram.com/p/BAmnVYViGKL/
Pyynikki oli taas kuin iso ulkoilmataidenäyttely lumesta notkuvine puineen ja verenpunaiseksi maalautuvine horisontteineen. En muista koskaan nähneeni Tamperetta niin kauniina kuin tovi sitten spontaanilla auringonlaskun ihailuretkellä Pyynikin näkötorniin. Vaikka itse, oman selviytymiseni takia valitsisin ankeanharmaat sateiset talvipäivät ennen ytimiä hyydyttäviä paukkupakkasia, myönnän olleeni myyty kaikelle sille, mitä sinä iltapäivänä todistin.
https://www.instagram.com/p/BAXAitiCGEp/
https://www.instagram.com/p/BAcUaKQiGBG/
Kuuraiset pinnat, ikkunoiden tapaan aukeavat lumiaukot puiden oksien lomassa, luonnon väriloisto loihdittuna valkoisten sävyjen avulla. Auringonlaskut vailla vertaa, valon leikki puhtaanvalkealla hangella, illan tummansinertäviksi värjäämät puut. Aavemaiset muodot ja varjot.
Miljoonissa sävyissä räiskyvä talvitaivas, myrskyn mukana horisontaalisesti kieppuva lumi, joka maalaa koko maailman valkoiseksi. Olen hengästynyt kaiken tämän edessä. Miten yksi ainoa vuodenaika voi loihtia ympärilleen jotain näin maagista? Talvi, olen salaa alkanut fanittaa sinua!
https://www.instagram.com/p/BAW_0UWiGDH/
https://www.instagram.com/p/BAW-u_mCGBJ/
Onko talven kauneus onnistunut voittamaan sut puolelleen?
Lue myös nämä:
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma + Laura, Travellover ja Muru Mou. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.
24 Comments
Laura
4.2.2016 at 09:06Oi, ihan mahtavia ja kauniita kuvia! En itsekkään suostu myöntämään pitäväni talvesta missään muodossa, mutta onhan tämä Tampere pakkasilla ja lumipeitteessä kieltämättä aika kuvauksellinen!
Noora
4.2.2016 at 16:39Kiitos paljon! Talvi on onnistunut salaa aivopesemään meidät molemmat 🙂 Yllättävästi harmaasta ja savuisesta Tampereesta kuoriutui kunnon pakkasilla aivan toinen maailma.
Ansku BCN
4.2.2016 at 09:36Niin ihania kuvia, että laitoin heti tilisi seurantaan! Pakkanen, siitä tämä suomalainen tykkää (siis muutaman päivän verran vuodessa)!
Noora
4.2.2016 at 16:41Kiitos! Piti myös sut laittaa seurantaan, koska kauniit vuorikuvat on mulle aina niin lähellä sydäntä 🙂 Mullekin riittää se muutama kunnon pakkaspäivä vuodessa, lopputalvi meneekin sitä ikiroutaa sulatellassa…
Tanja/Levoton Matkailija
4.2.2016 at 10:52Aivan ihania kuvia, tykkään! 🙂 Ja tykkään myös talvesta, se on ehdottomasti mun suokki aika vuodesta. Pakkanen on kivaa, samoin kuin iso kasa lunta.
Noora
4.2.2016 at 16:43Kiitos! Mäkin kyllä tykkään paljon noista kuvista 🙂 Talvea en kyllä kestä kuin pieninä annoksina. Siinä oli mulle jo tarpeeksi kärsimystä niiden hirmupakkasten aikaan. Tosin tuota kauneutta kaipaan kyllä edelleen!
Laura/My post-University life
4.2.2016 at 10:56Talvi ja pakkaset luo kyllä aivan upeat puitteet valokuvien ottamiseen, nämä sun kaikki kuvat on aivan ihania! Ja siis varsinkin toi eka kuva on ihan mieletön!!!
Noora
4.2.2016 at 16:44Kyllä, talvi tekee tutuistakin nurkista aivan uuden näköiset. Paljon kiitoksia! Eka on näistä myös oma suosikkini 🙂
Terhi / Muru Mou
4.2.2016 at 12:56En minäkään tainnut Suomessa asuessani fanittaa koko pitkää talvea, vain joitakin lumisia mutta ei liian kylmiä päiviä. Nyt, kun en ole asunut Suomessa vuosiin, en voi ymmärtää lainkaan kun joku sanoo, että ei pidä talvesta. Sehän on niin upean kaunista aikaa! Mutta onhan se talvi vaan niin kovin pitkä, että ei kai se ole ihmekään, jos siitä pimeydestä ja kylmyydestä ei tykkää. Nämä kuvat on kylläkin aivan todella upeita, ja lisäsi minun talvi-ikävääni reilusti!
Noora
4.2.2016 at 16:48Joo, Suomen talvi on aivan liian pitkä mun makuun. Lyhyempänä rykäisynä sitä arvostaisin paljon enemmän. Mutta onhan se kylmimmillään aivan hengästyttävän upeaa! Harmittaa, että nollakelien ja noiden kirkuvankylmien pakkaspäivien maisemien yhdistäminen on mahdotonta. Kiitos, näiden kuvien kautta se talven kauneus onneksi pysyy pitkään mielessä 🙂 Mutta kyllä mä toisaalta olisin vaihtanut tämänkin palelun sinne päiväntasaajan tienoille koska tahansa!
Jenna / Journey Diary -matkablogi
4.2.2016 at 13:57On kyllä kauniita kuvia, talvinen maisema on ihana <3 Noilla nurkilla oon asustanut parin vuoden ajan ennen muuttoa Turun suunnille 🙂
Noora
4.2.2016 at 16:49Kiitos! Talvimaisemissa on kyllä sitä jotain 🙂 Sullekin varmasti tuttuja tienoita kuvissa!
katareissaa
4.2.2016 at 14:25Upeita ja tunnelmallisia kuvia! Itelläkin tuli yllättäen IGTT -postauksen aiheeksi talvi. Vaikka miun sydän ikuisesti kesälle kuuluukin, niin en voi olla myöntämättä, että onhan talviaika parhaimmillaan ihan mielettömän kaunista 🙂
Noora
4.2.2016 at 16:51Kiitos 🙂 Talvi on varmasti varsin luonteva postausaihe tällä hetkellä, olihan tuossa sen verran kauniita päiviä tarjolla. Sama, kesäfani olen ikuisesti, mutta pakko antaa talvelle myös hieman kunniaa! Pitää käydä myös vilkaisemassa sun kuvia!
sarsa/pohjoistuuli puhaltaa
4.2.2016 at 18:43Parasta talvea on se, kun on jonkun verran pakkasta (max -10) ja lunta sen verran maassa että pääsee hiihtämään. Hiihtämisessä minulla oli n. 20 vuotta kestänyt tauko, mutta muutamia vuosia sitten aloitin hiihtämisen uudelleen ja se toi kyllä talveen uuden näkökulman. Siis talvikon voi olla kivaa. ; )
Noora
4.2.2016 at 21:44Mullakin on hiihtämisestä pitkä tauko. Varmasti noin 15 vuotta. Nyt sitä varmasti voisi taas kokeilla, koulussa se vain oli niin kamalaa pakkopullaa. Tosin mieluummin hiihtäisin kesällä, silloin tarkenisi paremmin 😉
marikaw
5.2.2016 at 20:09Mä tykkään talvesta ja nää kuvat on upeita! <3 Ihania värejä ja tunnelmaa.
Noora
5.2.2016 at 21:52Kiitos! 🙂 Talven värit on kyllä ihan huikeita!
Laura / Tuntemattomaan ja takaisin
5.2.2016 at 23:14Onhan talvi mielettömän kaunis sitten kun lumet kunnolla tulevat ja aurinko alkaa näyttäytyä. Pahus vain, että se on Suomessa niin mahdottoman pitkä. Aivan mieletön tuo ihan ensimmäinen kuva!
Noora
6.2.2016 at 22:03Samaa mieltä, talvi kestää Suomessa aivan liian pitkään! Jos sen kokonaiskesto olisi pari kuukautta, sitä varmasti arvostaisi enemmän. Kiitos! Ykköskuva on tosiaan myös oma suosikkini 🙂
Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi
12.2.2016 at 21:03No ei ole ihme, että oot äimistellyt maisemia – ihan mielttömiä kuvia! Nää ois hyvää matkailumainontaa kyllä Tampereelle 🙂
Noora
13.2.2016 at 09:15Kiitos! 🙂 Ehkä pitäisi vinkkailla näitä markkinointitarkoituksiin!
Annika | Travellover
18.2.2016 at 22:42Eihän näitä kuvia katsoessa voi kuin rakastaa talvea!
Noora
19.2.2016 at 10:21Niitä katselen itsekin välillä kaiholla, varsinkin jos harmaa mörkötalvipäivä iskee! Kiitos 🙂