Olen blogissani jo muutaman kerran maininnutkin, että kirjat toimivat mulle edelleen varsin suurena matkainspiraation lähteenä. Toki inspiroidun myös muilla keinoin, ja yhä enenevästi netin avulla, mutta kirjojen vaikutusta en silti lähde vähättelemään. Yleisemmin innostuksen takana ovat hyvin tehdyt matkaoppaat tai muut matkakertomukset. Mutta toisinaan kaunokirjallisuuskin saa mut kiinnostumaan jostain maasta tai kaupungista enemmän.
Tällä kertaa vettä matkailumyllyyn heitti Dan Brown. Lähes kaikki tunnistavat nimen varmasti ainakin Da Vinci -koodi -kirjan pohjalta. Itsekin aikanani innostuin valtavasti tuosta kirjasta, juuri niiden historiallisten yksityiskohtien ilotulituksen takia, joita kirjailija sivu sivun jälkeen osasi tarjoilla. Rooman kutsuessa kahlasin uudelleen läpi jo kertalleen luetun Enkelit ja demonit -kirjan. Tuon kirjan tapahtumapaikkoina kun ovat Rooma ja Vatikaani. Löysinkin sen sivujen kautta varsin mielenkiintoisia paikkoja viikonloppuseikkailulleni!
Enkelit ja demonit -kirjan juoni lyhyesti
Kirjan pääjuoni lyhyesti mutta sitä liikaa spoilaamatta on Vatikaanissa alkava paavinvalinta ja historian sivuilta yhtäkkiä nykypäivään ponnahtanut salaperäinen Illuminatien veljeskunta, joka on tunnettu menneiden vuosisatojen aikana tapahtuneista taisteluista kirkkoa vastaan. Nyt tuo järjestö uhkaa paavinvalintaa.
Kirjassa seikkaillaan arvoitusta ratkottaessa läpi Illuminatien Valaistuksen tie -niminen reitti, joka johdattaa neljän etapin kautta Valaistuksen kirkkoon, Illuminatien pyhään paikkaan.
Kiinnostuin tästä reitistä, joka kiertää sekä Rooman hyvin tunnettuja kohteita että myös pari nähtävyyttä, jotka eivät välttämättä olisi osuneet omalle reitilleni ilman tätä lukuelämystä. Viikonloppureissun aikana kiersinkin nuo kirjan paikat, sillä halusin nähdä, miltä kohteet oikeasti näyttävät ja onko Dan Brown vain vetänyt hatusta, vai löytyykö niistä mainitut vihjeet ja yksityiskohdat myös oikeasti.
SANTA MARIA DEL POPOLO -KIRKKO
Kirjan ensimmäinen Valaistuksen tien etappi on Santa Maria del Popolo -kirkko. Kirjassa mainitun Valaistuksen tien avain on symboliikassa, jonka avulla Illuminateista kiinnostuneet, yleensä tieteellistä tai taiteellista sekä älyllistä osaamista osoittaneet aikansa merkkihenkilöt löytäisivät perille Valaistuksen kirkkoon ilman, että katolinen kirkko pääsee heidän jäljilleen.
Jokainen välietappi edustaa yhtä elementtiä (maa, ilma, tuli ja vesi) ja lisäksi jokaisessa on enkeli neuvomassa suuntaa seuraavan vihjeen luo. Santa Maria del Popolossa ratkaiseva vihje oli kirjan mukaan Chigin kappelissa.
Chigin kappeli löytyi kirkosta varsin helposti, se on toinen syvennys sisäänkäynnistä vasemmalla. Sen väri on maallisen ruskea. Lisäksi kappeli on täynnä maallisia symboleja: kappelin kupolissa on ennen tunnetut seitsemän planeettaa ja niden alla eläinradan 12 symbolia. Lisäksi kappelia koristaa kaksi kolmimetristä pyramidia, jotka ovat Brownin mukaan Illuminatien symbolit.
Kaikki on kuvattu juuri niin kuin kirjassa. Lisäksi kappelin perältä löytyy Brownin mainitsema Habakuk ja enkeli -patsas, jonka enkelin pitäisi kädellään näyttää suuntaa kohti seuraavaa etappia. Sen verran, mitä osaan asiaa jälkeen päin hahmottaa, enkeli todella näyttää viittovan aikalailla kohti seuraavaa kohdetta. Vatikaania.
PIETARINKIRKON AUKIO, VATIKAANI
Habakuk ja enkeli -patsaan enkelin käsi siis ohjasi kohti Vatikaania ja seuraavaa vihjettä. Pietarinkirkon aukiolta löytyy maan elementtiä edustava West Ponente -laatta, joka toimii taas vihjeenä seuraavasta Valaistuksen tien kohteesta.
Olin ajoittanut Vatikaanissa käynnin lauantaille, koska sunnuntaina Vatikaanin museo on kiinni ja ilmeisesti sunnuntaisin on mahdollista nähdä paavi. Joten loogisesti ajattelin, että lauantaina paikalla olisi vähemmän väkeä. Väärin.
Kun lähestyimme Pietarinkirkon aukioita, huomasimme siellä olevan väkeä kuin pipoa. Jäimme hetkeksi äimistelemään meininkejä ja mitäpä muutakaan näimme kuin itse paavin! No, ihan ok vaihtokauppa siitä, että West Ponente -laatta hautautui kaikkien paavi-fanien jalkojen alle…
SANTA MARIA DELLA VITTORIA -KIRKKO
Koska Vatikaanin laattabongaus ei onnistunut, en osaa varmaksi sanoa, osoittavatko West Ponenten henkäykset todella kohti seuraavaa etappia, Santa Maria della Vittorian kirkkoa, mutta ei anneta sen haitata. Santa Maria della Vittoria edustaa Illuminatien Valaistuksen tiessä tulen elementtiä ja sitä kuvaamaan on valittu kirkosta löytyvä Pyhän Teresan hurmio -patsas. Patsaan enkelillä on kädessään tulinen keihäs, joka toimii suuntaviittana viimeistä välietappia kohden.
Santa Maria della Vittorian kirkko on suhteelisen pieni, eikä patsaan paikallistamiseen mennyt paljoakaan aikaa. Sisäänkäynniltä katsottuna se löytyy vasemmalta puolelta, alttaria lähimpänä olevasta syvennyksestä. Patsaan keihään väitetään kirjassa osoittavan kohti seuraavaa etappia, Piazza Navonaa.
Omaa hahmotuskykyäni äärimmilleen venyttämälläkin mielestäni keihään kärki osoittaa juuri päinvastaiseen suuntaan. Kuitenkin jos enkelin kättä käytettäisiin suuntaviittana, poislukien kämmenen kääntynyt asento, se osoittaisi mielestäni enemmänkin oikeaan suuntaan.
PIAZZA NAVONA
Viimeinen etappi ennen Valaistuksen kirkkoa on Piazza Navona ja sen Neljän joen suihkulähde, loogisesti veden elementti. Piazza Navonaa koristaa kolmekin eri suihkulähdettä, mutta Neljän joen suihkulähde on niistä keskimmäinen ja massiivisin. Itse suihkulähde on täynnä pakanallisia hahmoja, vuoria ja onkaloita.
Yhtään varsinaista enkeliä siitä ei löydy johdattamaan reitin viimeistä etappia, Valaistuksen kirkkoa, kohti. Homman juju piileekin siinä, että suihkulähteen keskellä olevan obeliskin päässä nököttää kyyhkyspatsas, joka taas on pakanallinen rauhanenkelin symboli.
Koska itse obeliski on kunnioitettavan korkea, sen huipulle oli hankalaa nähdä varsinkin paljain silmin. Kirjassa väitetään kyyhkysen katsovan länteen, kohti Valaistuksen kirkkoa, ja valokuvia tarpeeksi zoomailtuani voisin ehkä itsekin väittää suuntaa samaksi. Piazza Navonan kyyhkyn katse vie Castel Sant’Angelolle.
CASTEL SANT’ANGELO
Castel Sant’Angelo, Pyhän enkelin linnoitus on kirjassa Illuminatien Valaistuksen kirkko, heidän päämajansa, ja kirjan yksi tapahtumien huipentumispaikka. Castel Sant’Angelon sijainti on mielenkiintoinen, kivenheiton päässä Vatikaanista, ja kirjassa väitetäänkin paikkojen välillä kulkevan salakäytävä. Linnoituksen huipulta löytyy vielä viimeinen vihje, taas yksi enkelipatsas.
Tällä kertaa se ei kuitenkaan osoittele minne tahansa suuntaan, vaan alaspäin. Linnan uumeniin. Salakäytävästä en tiedä, enkä käynyt vierailulla itse linnoituksessa, joka toimii nykyään museona. Kirjassa linnoituksen tapahtumat sijoitettiin paikkaan, joka ei varmasti ollut yleisölle avoin, joten ajan ollessa muutenkin rajallinen päätin jättää linnoitukseen tutustumisen parempaan aikaan.
Kannattiko Illuminatien jalanjäljillä kierrellä?
Mielestäni kierros oli erittäin mainio lisä reissuuni. Varmasti olisin muutenkin käynyt tutustumassa ainakin Vatikaaniin, Sant’Angelon linnoitukseen sekä Piazza Navonaan, mutta välttämättä noihin kirkkoihin en olisi muuten tullut eksyneeksi. Jos olisin satunnaisesti kävellyt niiden ohi, pelkkä ulkonäkö ei olisi riittänyt kiehtomaan mua tarpeeksi niihin tutustuakseni.
Opin kuitenkin sen, että italialaiset kirkot ovat sisältä älyttömän upeita taideteoksia, joten kannattaa astua sisään myös summanmutikassa vastaan tuleviin kirkkoihin! Itse en ainakaan pettynyt yhdenkään kohdalla.
Lisäksi kun oli jo etukäteen tutustunut paikkojen antiin, ne näki toisella tavalla ja niistä sai paljon enemmän irti kuin ilman ennakkotietoja. Asioihin ja yksityiskohtiin osasi kiinnittää aivan eri tavalla huomiota.
Se, onko Illuminatien salaista Valaistuksen tietä oikeasti ollut joskus olemassa ja onko se kulkenut juuri näiden kohteiden kautta, on mulle toisarvoista. Hauska tutustuminen kaupunkiin ja sen tarjoamaan historiaan tämä joka tapauksessa oli. Dan Brownilla on kyllä historian yksityiskohdat hallussa!
Se mua jäi hivenen harmittamaan, etten pystynyt aikataulusyistä kulkemaan koko reittiä sen kirjassa olleessa järjestyksessä. Siitä olen kuitenkin iloinen, että pystyin aloittamaan sen ensimmäisestä etapista, Santa Maria del Popolon kirkosta.
Siitä matka jatkui loogisesti toiselle etapille, Pietarinkirkon aukiolle, mutta Castel Sant’Angelon sijaitessa niin lähellä Vatikaania, oli se pakko kiertää katsomassa jo toisena. Aikaa palata sille suunnalle vain sen takia ei enää olisi ollut. Suosittelen kumminkin erittäin lämpimästi tutustumaan näihin kohteisiin, joko leikkimielisesti Illuminatien salaisuuksia jäljittäen tai ihan muuten vain, ne ovat sen ansainneet!
Onko Dan Brown tai joku muu kirjailja innoittanut sua reissuilla tutustumaan tiettyihin kohteisiin?
Lue myös nämä:
- Dan Brownin Infernon jäljillä
- Rooman salaperäinen Castel Sant’Angelo
- Maailman katolla Vatikaanin Pietarinkirkossa
- Vatikaanin hulppea museo
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
66 Comments
Veera
13.2.2016 at 20:42Tää oli kiinnostava postaus! Olen lukenut ehkä kolme Brownin kirjaa, mutten ole käynyt niiden tapahtumapaikoilla. En ole itse asiassa kierrellyt missään muidenkaan kaunokirjojen kanssa, vaikka tykkään lukea tosi paljon.
Noora
14.2.2016 at 09:45Kiitos, kiva kuulla! En mäkään kyllä ole mitenkään säännöllisesti kierrellyt aikaisemmin mitään kirjojen tapahtumapaikkoja, ehkä jonkun yksittäisen kohteen olen saattanut jostain bongata. Tämä oli kumminkin ensimmäinen useamman kohteen seikkailu, mutta varsin hauskaksi osoittautunut sellainen 🙂
Assi / Global Afterparty
13.2.2016 at 23:44Oli kyllä varsin mainiota kierrellä noi paikat. Niin kuin oli puhe, mua kiehtois Historiantutkijan paikat ja tietysti historiallisista romaaneista (ja historiantunneista) on jäänyt hinku noihin antiikin mestoihin vaikkeivät enää entisessä loistossaan olekaan. 😀
Noora
14.2.2016 at 09:48Oli kyllä! Varsinkin siksi, koska ne oli juuri sellaisia kuin kirjassa sanottiin, ja koska tuli sitten nähtyä vähän niitäkin kolkkia, joita ei ehkä muuten oltaisi tsekkailtu 🙂 Historiantutkija pitäisi kyllä nyt ottaa lukulistalle (että voidaan sitten seikkailla sen perässä :D). Viiltäjä-Jackin hoodseilla Lontoossa olis kans kiva kierrellä, vaikka se samalla tavalla kirjaan perustuva juttu ei olekaan. Mutta just kun siitäkin luin ja innostuin… :’)
Meri / Syö Matkusta Rakasta
14.2.2016 at 10:36Da Vinci -koodi on mun lempikirja ever! 😀 Ihan paras, ja tykkään muistakin Brownin teoksista. Roomassa oon kiertänyt kaikki nää paikat mutta en kirjaa ajatellen. Unelma olis päästä Pariisiin Da Vinci -koodin kierrokselle, mutta taidan olla väähn myöhässä, ei niitä varmaan enää edes järjestetä, haha.
Noora
14.2.2016 at 20:25Da Vinci -koodi on kyllä huippu! Halusin sen innoittamana käydä Edinburghin lähellä Rosslynin kappelissa, joka siinä kirjassakin on mainittu. Mutta se oli rempassa tm. just kun olin Edinburghissa niin jäi silloin menemättä…Joskus toiste sitten 🙂 Voi olla, että niiden kierrosten kulta-aika meni jo, mutta voihan sitä itsekin jotain yrittää järkkäillä. 😀
Teija / Lähdetään taas
14.2.2016 at 11:11Onpa kyllä hauska tapa tutustua paikkoihin! Meidätkin yllätti Vatikaanin väkimäärä. Meillä ei ollut tarkoitus mennä sisälle minnekään, ja satojen metrien jonot vahvistivat suunnitelmaamme. Paavia emme tosin nähneet.
Noora
14.2.2016 at 20:27Joo, oli varsin hauskaa vaihtelua! Vatikaanin väkimäärä oli kyllä yllätys. Olen sieltä Pietarinkirkon aukiolta nähnyt niin monta kuvaa, joissa on vain kourallinen ihmisiä… En sitten tiedä koska ne on otettu 😀 Museoon ei onneksi ollut nyt hurjan pitkiä jonoja, jonotettiinkohan me maksimissaan 10 minuuttia. Mutta sitten sinne kirkkoon ei kyllä ollut toivoakaan päästä, missään vaiheessa.
jujukas / Lempipaikkojani
14.2.2016 at 13:39Olen kanssa lukenut tämän kirjan, tosin jo vuosia sitten ja tykkäsin kovasti. Hauska idea tällainen kirjan tapahtumapaikoilla käyminen 🙂 Ja todellakin upean näköisiä nuo kirkot sisältä, todellakin kuin taideteoksia. Ehkä myös itse jonain päivänä pääsen käymään roomassa ja Vatikaanissa.
Noora
14.2.2016 at 20:30Joo, oli kyllä kivaa vaihtelua tavalliseen nähtävyysbongailuun. 🙂 Nuo kirkot on kyllä huikeita. Ulkokuoren perusteella ei millään arvaisi, mitä aarreaittoja ne sisältä ovatkaan. Mä olen tottunut enemmän goottilaisiin kirkkoihin, jotka ovat yleensä (mun mielestä) paljon upeampia ulkoa kuin sisältä. Mutta joskus näinkin päin. Ja toivottavasti pääset käymään, ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja molemmat!
Jenni / Unelmatrippi
14.2.2016 at 19:20Kiva idea kiertää kirjan tapahtumapaikkoja! En ole tehnyt vastaavaa, enkä ole ihan varma, jaksaisinko ihan noin tarkkaan kierrelläkään. Sen verran kirjat ovat joka tapauksessa vaikuttaneet, että olen esimerkiksi harkinnut Mario Puzon Kummisetä-kirjojen takia matkaa Sisiliaan. No, sitä ei ole tullut vielä toteutettua, mutta olisihan se hauskaa. 🙂
Noora
14.2.2016 at 20:33En mäkään välttämättä mitä tahansa paikkoja ja kohteita jaksaisi noin intensiivisesti kierrellä. Mutta historia kun kiinnostaa, niin jaksoihan sitä paneutua 🙂 Eikä tässä onneksi minkään nähtävyyden takia pitänyt seikkailla ihan hirveästi pois muulta reitiltä, vaan kaikki paikat ovat suht kompaktisti Rooman keskusta-alueella. Mäkin haluaisin Sisiliaan, tosin mikään kirja ei mua ole sinne (vielä) houkuttelemassa, ihan muuten vaan kiinnostaa 😀
Kohteena maailma
14.2.2016 at 21:16Luin kyseisen kirjan vuonna 2009 loppuu lentokoneessa matkalla Roomaan. Olin äitini kanssa siellä hänen 60-vuotisreissulla ja hänkin oli kirjan suuri ystävä. Kiersimme kirjan kaikki tapahtumapaikat läpi aivan niin kuin sinäkin 🙂 Castel Sant Angelo oli meillä myös vierailun kohteena ja tosiaan siellä on tämä salakäytävä Vatikaaniin eli sikäli kirjan tapahtumat olisivat mahdollisia. Hieno kirja ja hieno tapa tutustua Roomaan!
Noora
15.2.2016 at 12:08Hei mahtavaa! Kiva kuulla, että muutkin on innostuneet noiden paikkojen kiertelystä 🙂 Ajattelinkin, että tuon salakäytävän pitäisi olla oikeasti olemassa. Miksi Brown olisi sen keksinyt, jos kaikki muut näyttivät olevan oikeasti olemassa? Ainakin paikat, jos sentään eivät Illuminatit. Voi kun tuota salakäytävää pääsisi joskus kulkemaan!
Anna / Muuttolintu
15.2.2016 at 00:22Luin tuon kirjan pari vuotta sitten just ennen meidän Italian reissua! Se innoitti miuta myös käymään läpi kirjan mestoja, mutta sitten meillä loppui aika kesken. Onneksi pääsin edes tässä postauksessa tutustumaan paikkoihin 🙂
Noora
15.2.2016 at 12:11Kiva kuulla, että muutkin on tuosta kirjasta inspiroituneet 🙂 Harmi ettette ehtinyt kaikkia paikkoja kierrellä! Mullakin oli vähän kiikun kaakun, että ehdinkö kaikkiin, koska varsinkin kirkkojen aukioloajat olivat erityisesti sunnuntaisin vähän hankalat. Sekin jäi hieman hampaankoloon, etten Vatikaaniin ehtinyt paavivapaammin uudempaa kertaa, olisi tuo West Ponente ollut mukavaa nähdä omin silmin. Mutta ensi kerralla sitten 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
15.2.2016 at 09:57Kiva postaus 🙂 Mä en ole Dan Brownin kirjoja lukenut, mutta Enkelit&Demonit leffan olen nähnyt pari kertaa. Vähän erilainen tapa tutustua Roomaan noiden kirjojen pohjalta 🙂 Castello Sant’ Angelo oli kiva paikka, ja oli Vatikaanissakin kiva käydä.
Noora
15.2.2016 at 12:13Kiitos! 🙂 Mulla on taas tuo leffojen katselu jäänyt, muutenkin jaksan katsella todella vähän leffoja. Leffoissahan pääsisi kyllä paremmin itse tapahtumapaikoille kuin kirjoissa, vaikka on ainakin muutamasta Brownin kirjasta tehty myös kuvitettu laitos, joka ajaa vähän samaa asiaa. Mutta mikään ei silti voita sitä, että pääsee itse konkreettisesti nuo kohteet näkemään ja talsimaan samoja katuja.
Elämää ja Matkoja
15.2.2016 at 14:03Tuttuja maisemia ja ihanan mukaansa tempaava kirjoitus, kuten innoittajana toiminut kirjakin.
Rooma ja Vatikaani heräävät aivan toisella tavalla eloon, kun niissä kiertelee tämän kirjan reittiä.
Samoin kävi Pariisissa Da Vinci -koodin merkeissä. 🙂
Vatikaani on kyllä vaikuttava ja Piazza Navona on yksi lempipaikkojani Roomassa. Molemmissa matkaajia tosin riittää niin vuodenajasta kuin viikonpäivästä riippumatta, joten ihan rauhallista hetkeä ei taida löydyä. Suuntasimme Vatikaaniin aamu yhdeksältä, mutta jo silloin oli väkeä kuin pipoa ja puoltapäivää lähestyttäessa tungos oli jo melkoinen.
Italialaiset kirkot ovat usein ulkoa kovin vaatimattoman näköisiä, kuten Santa Maria del Popolo, mutta sisälle kun kurkistaa, saa yllättyä positiivisesti. Näihinkään kirkkoihin ei välttämättä ilman kirjan viitoittamaa tietä tulisi mentyä.
Noora
15.2.2016 at 22:42Kiitos! Kyllä noista paikoista sai aivan eri tavalla irti, kun oli vähän lukenut niistä ja tiesi niistä ihan tiettyjä juttuja 🙂 Pariisia olisi kiva myös kiertää Da Vincin innoittamana, pitää katsoa koska sille tulisi mahdollisuus. Vatikaani on varmasti kyllä sellainen paikka, jossa pitäisi olla heti aamusta liikkeellä, että saisi olla edes vähän rauhassa. Meillä oli alkuperäisenä suunnitelmana suunnata sinne heti aamulla, vaikka auringonnousua ihailemaan, mutta sitten pitikin käydä ensin Santa Maria del Popolossa, logistisista syistä. Ja sitten Vatikaani olikin jo täynnä jengiä. No ensi kerralla sitten… Mullakin olisi luultavasti jääneet noi kirkot välistä, jos kirja ei olisi innoittanut. Mutta hyvä että innoitti, monta helmeä olisi muuten jäänyt välistä. Ensimmäisistä innostuneena poikettiin ihan satunnaisiinkin vastaantulleisiin kirkkoihin, eikä petytty 🙂
Ansku BCN
15.2.2016 at 15:17Minulle on CERN, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Genevessä, melkoisen tuttu ja Enkelit ja demonit sijoittuu keskeisesti sinnekin. Silloin kun leffaa kuvattiin, Tom Hanks kävi CERNillä, mut mä en nähnyt, pöh. Istuin varmaan kahvilassa…
Noora
15.2.2016 at 22:44CERNissä olisi kyllä joskus hienoa käydä. No höh että Tom Hanks meni sivu suun. Tähän ei ehkä voi sanoa, että sitten ensi kerralla 😀
Teea | Curious Feet
15.2.2016 at 19:33Kiva postaus! Olen itsekin ollut Dan Brownin jalanjäljillä Pariisissa ja Roomankin reissulla mies oli vaikuttamassa reissuun vaikkei ihan tässä mittakaavassa paikkoja kierretty kirjan innoittamana. Yleisesti ottaen tykkään kyllä todella paljon matkustaa paikkoihin, joista olen lukenut kirjoja. Joskus myös otan matkalle mukaan kirjan, joka sijoittuu kyseiseen kaupunkiin. Esimerkiksi Berliinin reissulla oli aivan huikeaa lukea iltaisin hetki kirjaa, joka sijoittui kaupunkiin ennen muurin murtumista. Näkee ne paikat kyllä kiehtovalla tavalla sen jälkeen kun on ensin mielikuvituksessaan niissä matkustellut 🙂
Noora
15.2.2016 at 22:48Kiitos! Kivaa, että muitakin Brownin jalanjälkiä seuranneita löytyy 🙂 En mäkään välttämättä olisi näin massiivisella mittakaavalla käynyt noita paikkoja katsomassa, elleivät ne olisi olleet sen verran keskeisiä. Nyt ei tarvinnut liian suuria koukkauksia tehdä muiden suunnitelmien lisäksi. Mäkin tykkään reissujen aikaan tai jälkeen lukea sille seudulle sijoittuvia kirjoja. Niihin saa siten ihan uutta perspektiiviä. Tosin pari vuotta sitten luin Kroatian ja Bosnian reissuni jälkimainingeissa Zlatan päiväkirjan ja Pekka Haaviston Kesä Balkanilla. Ei mitään kevyttä kesälukemista, mutta pisti sitäkin seutua uuteen perspektiiviin…
salaine
15.2.2016 at 20:09Kiva juttu. Kirja tai elokuva ovat hyviä innoittajia. Aika siistiä tuo paavin näkeminen.
Noora
15.2.2016 at 22:50Kiitos! Elokuvat on varmasti kirjojen lisäksi hyviä innoittajia. Itse katselen leffoja sen verran vähän, etten jaksanut tähän enää ympätä mitään esim. tuosta Enkelien ja demonien leffaversioista. En muista olenko sitä koskaan jaksanut katsoakaan… Oli kyllä aika siistiä nähdä paavi, varsinkin kun sitä ei osannut yhtään odottaa.
Jenna / With huge passion for life
15.2.2016 at 20:59Mukava tapa matkustaa ja nähdä uusia paikkoja eri silmin. Enkelit ja demonit-kirja oli koukuttava ja luin sen hetkessä. Sen kirjan tarinan matkassa voisin itsekin kiertää Roomaa. Ja ah, Roomaan haluan kyllä muutenkin!
Noora
15.2.2016 at 22:52Kyllä, oli hieman erilainen tapa ottaa paikkoja haltuun. Kirja oli kyllä todella koukuttava, niin ensilukemalla kuin myös uudemmallakin lukukerralla. Suosittelen Rooman kiertämistä sen innoittamana, mulla oli ainakin todella hauskaa. 🙂 Roomasta tuli ihan mun suosikkikaupunkini, voi kun haluan sinne uudelleen!
Martta / Martan Matkassa
17.2.2016 at 01:06Oipa kiva postaus ja todella upeat kuvat! Lempikirjojen ja elokuvien tapahtumapaikat ovat kivoja käyntikohteita ja usein elokuvia katsoessa, yritän hahmottaa missä tapahtumapaikat voisivat olla. Tuo Enkelit ja Demonit on pitkään ollut kirjahyllyssä lukemattomana, joten voisin kaivaa sen esiin…
Noora
17.2.2016 at 10:49Kiitos paljon! Kuviin olen yrittänytkin postauksissani paljon panostaa 🙂 Suosittelen kyllä ehdottomasti Enkelien ja demonien lukemista! Tosin varoitan, että sivuoireina voi ilmetä akuuttia Rooman matkan varaamista 😉
Terhi / Muru Mou
17.2.2016 at 12:28Mahtava postaus! 🙂 Olen lukenut kirjan joskus vuosia sitten, enkä muista ihan kaikkia tapahtumia. Jos joskus taas menen Roomaan, pitääkin lukea kirja uudestaan… Tai sitten kierrän paikat tämän postauksen perusteella 🙂
Noora
17.2.2016 at 20:46Kiitti! 🙂 Mullakin oli kirjojen tapahtumat lahjakkaasti hakusessa ennen Rooman reissua, en kyllä olisi paljoakaan muistanut ilman uusintalukua. Mutta onneksi hyvät kirjat kestää monta lukukertaa! Kannatan kyllä Roomaan paluuta ja kirjan (tai tämän postauksen) innoittamaa seikkailua!
Stacy Siivonen
18.2.2016 at 05:15Kuulostaa minun geokätköilyltäni lintujen bongailulta tai yliluonnollisten örkkien metsästykseltä, sillä kaikki ne johtavat paikkoihin, joihin ei muuten menisi. Yhtä paljon on todisteita joistain illuminateista kuin isojaloistakin, sehän ei minua haittaa. Kirjoista tulee mieleen lähinnä “Tuntematon Sukupolvi”, jonka tapahtumapaikoilla olen sattumalta käynyt, mutta en siis kirjan innoittamana.
Noora
18.2.2016 at 21:32Aina on hyvä löytää syitä eksyä paikkoihin, joihin ei muuten menisi! Tuntematonta sukupolvea en ole tainnut lukea, pitää tsekkailla mikä kirja on kyseessä.
Pirkko / Meriharakka
18.2.2016 at 22:10Kirjojen jäljiltä olen maailmalla kierrellyt, ehkä kaikkein konkreettisimmin Botswanan Gaboronessa. Browninkin luultavasti koko tuotannon olen lukenut, mutten hänen kirjojensa jalanjäljissä maailmalla kierrellyt. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta!
http://meriharakka.net/2011/11/14/naisten-etsivatoimisto-nro-1/
Noora
19.2.2016 at 10:20Kiva löytää lisää kirjojen inspiroimia matkailijoita! Mä en itse ole jostain syystä noita Naisten etsivätoimisto -kirjoja lukenut, vaikka olenkin mm. äidilleni niitä suositellut… Tuo Botswanan kiertely kohteiden perässä kuulosti mahtavalta. Brownissa on onneksi se hyvä puoli, että osa kohteista on niin lähellä, että voi juuri vaikka viikonloppureissulla ja edullisesti käydä niitä ihmettelemässä, jos akuutti matkakuume iskee 🙂
Mira - Exploras
19.2.2016 at 00:44Hieno idea koko reissulle ja siitä tehdylle postaukselle! Itse en ole koskaan matkaillut noin tarkasti kirjan perässä, mutta voisin kyllä kokeilla! Onnistuit hyvin. Kirja on kyllä tuttu ja kaupunkikin, ainakin osittain.
Noora
19.2.2016 at 10:22Kiitos! 🙂 Suosittelen kyllä kokeilemaan, jos inspiroiva kirja osuu kohdalle. Sillä tavalla saa sekä kirjasta että reissukohteesta irti aivan uudella tavalla.
Anna / Tämä matka -blogi
19.2.2016 at 08:27Castel Sant’Angelo jäi kaihertamaan minunkin mieltä viime reissulla. Se kun oli samperi suljettu. Paikka näyttääkin jo siltä, etä en yhtään ihmettele sen valintaa huipentumaan. Samaa salakäytävää mietiskelin. Eli kyllä, näitä samoja kohteita tämän kirjan innoittamana olen kierrellyt jokaisella Rooman reissulla. En tosin näin montaa ja järjestyksessä, mutta kun on kohdalle osunut, niin olen käynyt kurkistamassa.
Noora
19.2.2016 at 10:25Tuo oli kyllä tylsää, että se oli suljettu! Mä onneksi olisin päässyt sinne, jos aika olisi riittänyt. Se oli kyllä kiehtovan näköinen paikka, tosi keskeisellä sijainnilla mutta silti jotenkin todella eristyneen näköinen paksuine muureineen. Kiva kuulla, että samoja kohteita Roomasta löytyy molempien listoilta!
lena / london and beyond
19.2.2016 at 17:58Tää oli ihan supermielenkiintoinen juttu, mä rakastan kirjoja ja inspiroiduin niistä ihan tosi paljon myös itse matkailumielessä. Vaikka etsin suuren osan reissuinspiksestä (tyyliin matkaa suunnitellessa ) netistä, on musta kiva että mukana on jokin paperinen opus jota voi selailla vaikka kahvilla ollessaan kohteessa. Parasta fiilistelyä on myös lukea kohteeseen sjoittuva kirja ennen matkaa! Mä olen lukenut Dan Brownit joskus TODELLA kauan aikaa sitten, mutta jos Roomaan oltaisiin menossa niin varmasti lukisin ne uudelleen – samoin kuin katsoisin Eat Pray Loven 😀
Noora
20.2.2016 at 19:02Kiitos! 🙂 Ja kivaa löytää muitakin kirjoista inspiroituvia! Mullakin nykyään entistä suurempi osa matkainnostuksen etsimisestä lähtee netistä tai jonkun matka-appsin kautta, mutta onneksi toisinaan sattuu hyviä kirjojakin kohdalle innoittamaan. Eat Pray Love on mulla vielä lukematta. Oon kirjastossa pyöritellyt sitä käsissäni joku miljoona kertaa, mutta ikinä se ei oo tarttunut mukaan, kun niin paljon muutakin luettavaa koko ajan raahaan kotiin. Ehkä ihan hyväkin, että se odottaa vielä vuoroaan 😀
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
19.2.2016 at 18:19en itse niin historiaa kuin uskontotieteitäkin opiskelleena ole lämmennyt Brownin kirjoitustyylille lainkaan, mutta ymmärrän kyllä, missä se viehätys piilee. Ja onhan niissä maisemissa seikkailu varmasti ihan uudelle tasolle vievä kokemus 🙂 MIelenkiintoinen juttu!
Noora
20.2.2016 at 19:04Brown on kyllä varmasti yksi niistä kirjailijoista, jotka jakavat vahvasti mielipiteitä. Tiedän muutaman tyypin, jotka eivät suostu koskemaankaan Brownin kirjoihin. Itseänikin niissä ärsyttää hieman se perusjuoni: liian paljon läheltä piti -tilanteita ja muuta. Mutta kun ne on kuorrutettu kiinnostavila yksityiskohdilla (jotka näemmä ovat oikeasti olemassa :D) niin plussan puolelle onnistuvat mun silmissä kääntymään 🙂 Kiitos!
Heidi / Maailman äärellä
19.2.2016 at 22:49Olipa kiva postaus ja erityisesti ihastuin kuviisi Chigin kappalista. Joskus vuosia sitten luin tämän kirjan ja mietin silloin, että hauska olisi tehdä tällainen kierros, mutta ei sitten ole tullut tehtyä. Nytpä pääsin tekstisi mukana kierrokselle! Kiitos siitä :).
Noora
20.2.2016 at 19:06Kiitos! Valokuviin olen yrittänytkin blogissani paljon panostaa (toki myös tekstiin), mutta kiva kuulla, että ne miellyttävät muidenkin silmää 🙂 Kiva, että pääsit edes nyt mukaan kierrokselle. Tosin jos tulee joskus mahdollisuus tehdä se myös ei-virtuaalisesti, niin suosittelen lämpimästi 🙂
Tanja
20.2.2016 at 00:09Mä olin Pariisissa vuonna 2007 ja ennen sitä oli just tullut katottua se Da Vinci-koodi ja kirjakin luettua ja olihan se kiva käydä paikat kattelemassa livenä. Louvressa olis ollut silloin se opastettu kierros, mutten siihen osallistunut ajanpuutteen takia.
Suurin pettymys Louvressa oli Mona Lisa, mä kuvittelin aina se paljon isommaksi mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Noora
20.2.2016 at 19:10Pariisia olisi kyllä mahtava kierrellä Da Vinci -koodin innoittamana. Muistan myös siitä kirjasta pitäneeni todella paljon, vaikka tapahtumia en suoralta kädeltä hirveästi nyt muistakaan. Mona Lisaa en ole itse käynyt katsomassa, mutta olen kuullut tuon kommentin monesti, että se on livenä niin paljon pienempi kuin odotti. Brysselissä olen nähnyt Manneken Pis -patsaan, joka menee varmasti samaan sarjaan. Sekin oli ihan pikkiriikkinen. Onneksi sitä ei tullut varta vasten mentyä katsomaan vaan se sattui matkan varrelle.
Virpi/ Täynnä tie on tarinoita
20.2.2016 at 08:54Tosi hauska ja hyvä tapa tutustua kaupunkiin! Ja totta tuokin, että paikasta saa enemmän irti kun on jollain tavalla ottanut selvää paikan historiasta tai tarinasta. Kirkot ovat yleensä kauniita kohteita, itse olen jo jonkin aikaa suosinut niissä vierailua reissuillani.
Noora
20.2.2016 at 19:11Sitä se kyllä oli! Mä olen Rooman reissua ennen kiertänyt paljon katsomassa goottilaisia kirkkoja. Ne taas ovat järjestäen olleet ulkoa paljon kauniimpia kuin sisältä, joten Roomassa asian kääntyminen päälaelleen oli todella miellyttävä yllätys.
laura / to travel is to live
20.2.2016 at 11:08Olipa mielenkiintoinen postaus! Muistan itse ahmineeni Da Vinci-koodin silloin joskus ja Enkelit ja Demonitkin oli ihan viihdyttävä. Itse en ole kirjojen perusteella sen kummemmin reissaillut (paitsi tietenkin King’s Cross piti käydä Lontoossa katsomassa) mutta muistan Dan Browneja lukiessa miettineeni että onkohan ne merkit oikeasti siellä olemassa, jännä kuulla että oli! Varmasti aika hauska tapa tutustua kaupunkiin ja tulee tosiaan käytyä myös sellaisissa kohteissa mihin ei muuten välttämättä eksyisi 🙂
Noora
20.2.2016 at 19:16Kiitos! Ahmien olen itsekin lukenut sekä Da Vincin että Enkelit ja demonit. King’s Crossilla oon mäkin myös vieraillut (itse asiassa vielä kolmesti, oho :D). Mäkin aluksi, ekaa kertaa Browneja lukiessani, vähän mietin ja epäilin onko noi paikat ja yksityiskohdat oikeasti olemassa. Sitten noista kirjoista tehtiin kuvitetut painokset, jotka puhuivat toden puolesta. Mutta silti pitää aina itse mennä katsomaan, että oikeasti uskoo 🙂 Huikea kyky Brownilla on kyllä ammentaa kaikesta historiallisesta.
Kiia
20.2.2016 at 11:46Ensinnäkin tuo kirja on niin jännittävä! Luin sen aikanaan yhdeltä istumalta. En jokaista yksityiskohtaa ja tapahtumapaikkaa enää muista mutta nyt palaili jotain mieleen tämän kierroksen myötä. Onpa hauska idea!
Noora
20.2.2016 at 19:18Mäkin muistaaseni luin sen eka kertaa yhdeltä istumalta. Enkä nyt reissun alla uusintakierrostakaan olisi millään malttanut keskeyttää. Jos olisin Roomaan lähtenyt ilman kirjan kertausta, olisin kyllä ollut aika pallo hukassa. Muistin vain, että kirja liittyi Roomaan ja Vatikaaniin ja paaviin. Mutta onneksi kirja sitten tarjosi muistinvirkistystä ja inspiraation tähän tutustumiskierrokseen 🙂
Sari Saviranta
20.2.2016 at 14:08Voi hitsit, kun oppisin lukemaan kirjoja! En ole siis kirjoista saanut matkainspiraatiota (vielä), mutta elokuvasta The Beach-muodostui kohdallani melkein koko Thaimaan reissu. Vähän vahingossa, vähän tahallaan. Haluaisin niin oppia lukemaan matkakirjoja ja ajattelinkin tehdä postauksen, jossa pyydän apua reissuihmisiltä – kirjasuosituksia 😀
Noora
20.2.2016 at 19:21Elokuvat on varmasti myös näppärä keino saada innoitusta. Ja monet elokuvathan pohjautuvat kirjoihin. Muistaakseni myös tuo The Beach, vaikka sitä en kyllä ole leffana(kaan) nähnyt. Mä taas olen huono katsomaan leffoja, mutta eihän sillä niin väliä mistä inspiraationsa saa. Kunhan saa jostain 🙂
meidänmatkassa
20.2.2016 at 16:23Ihana postaus! Mä olen nähnyt molemmat elokuvat, mutta kirjoja en mieheni lukuisista suosituksista ole vielä lukenut. Elokuvat ainakin nostattavat kauhean matkakuumeen niin Pariisiin kuin Roomaankin, joten ehkäpä pitäisi ne kirjatkin tuolta kirjahyllystä noukkia ja lukaista läpi. Mun tarvii kyllä ehdottomasti viedä mun mies tämmöselle reissulle, hän kun on kova Dan Brown-fani. Itseä inspiroi enemmin elokuvat kuin kirjat ja usein jo kesken elokuvan saatan guugletella kuvauspaikkoja, jos elokuvassa jotain hienoja maisemia näkyy.
Noora
20.2.2016 at 19:24Kiitos! 🙂 Suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan kirjat, jos olet elokuvista pitänyt. Kirja on kumminkin mielestäni aina leffaa parempi! Varmasti miehesi tykkäisi tällaisesta kierroksesta, tämä Rooman kierros on ainakin viihdyttäväksi havaittu 😉 Mä en taas kauheasti inspiroidu leffoista. Tai no, Pottereista ja Tolkienin tuotannosta tehdyistä leffoista kyllä innostun. Niiden kuvauspaikoilla voisin kyllä käydä enemmänkin pyörähtämässä.
Veera Bianca
20.2.2016 at 19:05Ihana lukea juttua Roomasta, joka on häpeäkseni itselleni edelleen tuntematon kohde!
Noora
20.2.2016 at 19:28Rooma ja koko Italia oli pitkään mullekin hyvin tuntemattomia. Onneksi olen pikkuhiljaa ehtinyt sinne suunnalle tutustumaan, tai onneksi ja onneksi sillä matkakuume sinne suuntaan on jatkuvasti akuutti!
Ella Kimari
15.3.2016 at 15:33Toteutin itse juuri samaisen kierroksen visiitilläni Roomassa viime syksynä. Otin vielä oikein kirjan mukaan, ja luin kyseisillä tapahtumapaikoilla olleet kohtaukset. Aivan uskomaton kokemus ! Dan Brown on yksi suosikkikirjailijoistani. Ja voin ehdottomasti sanoa samaa, että italialaisiin kirkkoihin kannattaa ehdottomasti mennä vaikka ulkokuori ei vakuuttaisi. Käsittämättömiä.
Pariisissa käydessäni tein saman, Louvre oli mahtava, samoin Saint-Culpicen kirkko. Ehdottomasti myös käymisen arvoisia. Seuraavana haaveena olisi sitten käydä Infernon innoittamana Firenzessä ainakin. Kirjojen mukana matkustaminen on upeaa !
Noora
16.3.2016 at 20:43Vau, kuulostaa mahtavalta tuo kirjan mukanaolo! Ja muutenkin hienoa, että muitakin tästä kirjasta sekä myös muista teoksista inspiroituneita löytyy. Pariisi kyllä kiehtoo mua sen verran, että varmaan sinnekin on jossain välissä Brownin innoittamana pakkko suunnata. Samoin myös tuo Firenze. Infernon loppuratkaisuista innoistuin sen verran, että viime marraskuussa Istanbulissa vieraillessani kävin Basilica Cisternissä. Sinne tuskin olisin ilman Brownin innoitusta eksynyt. Mutta onneksi menin, huikean hieno paikka 🙂
Tarja
14.10.2016 at 08:09Kiitos todella mielenkiintoisesta ja itselleni ajankohtaisesta jutusta. Olen kyseisen kirjan lukenut ja elokuvan nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt niitä kumpaakaan ei ehdi etsiä käsiinsä. Muutaman päivän päästä lähdössä Roomaan ja matkakumppanin kanssa mietittiin juuri, että olisi mielenkiintoista käydä noissa Dan Brownin romaanin tapahtumapaikoissa. Google osasi ohjata hakuni tähän sinun juttuusi ja nyt on paikat merkittynä matkaoppaan karttaan valmiiksi.
Noora | Kerran poistuin kotoa
16.10.2016 at 14:01Kiitos, todella hienoa kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Toivottavasti teillä on mahtava reissu Roomassa, ja kiva kuulla että muitakin kiinnostaa seikkailla näiden kirjan tapahtumien kulmilla.
Anna
24.2.2017 at 22:37Kiitos tästä postauksesta! Mulla on ollut aina ajatus että nämä paikat pitää käydä kun pääsen Roomaan, mutta sit unohdin “oppaan” kotiin lähtiessäni. Tämän postauksen avulla pääsin toteuttamaan kierroksen.
Mulla on suunnitteilla myös Millenium-trilogiahenkinen Tukholman kierros, ja vähän arkisemmin Maria Kallio-henkinen Espoo-kierros.
Noora | Kerran poistuin kotoa
25.2.2017 at 16:13Ole hyvä! On aina mahtavaa kuulla, että jostain postauksesta on ollut lukijalle iloa 🙂 Hyvä että pääsit toteuttamaan kierroksen tämän avulla. Sulla on mukavan kuuloisia suunnitelmia! Itsekin pitäisi muistaa kiertää enemmän kirjojen tapahtumapaikkoja.