Yksi mun ehdottomia suosikkipaikkoja Tampereella on Pyynikki. Sen upea luonto ja järvimaisemat vetävät mua puoleensa lähes koska tahansa. Siellä on mahtavaa käydä lenkillä, muuten vain nauttia maisemista ja sitä kelpaa esitellä myös ulkopaikkakuntalaisille tai -maalaisillekin.
Eniten nautin Pyynikistä kesällä, kevät ja syksykään eivät huonoa aikaa ole. Mutta en muista, että olisin koskaan käynyt aiemmin nauttimassa sen maisemista talvella. Syitä on monia, suurimpana kuitenkin se, ettei mua saa kovin helposti ulos viimaan ja pakkaseen. Ja jos ulkona on mulle tarpeeksi lämmin talvi, niin ruma, harmaana ympäriinsä mököttävä vesisadeilma ei ole omiaan kaunistamaan edes mun lempparimaisemia.
Auringonlasku Pyynikin tornista nähtynä
Tovi takaperin, ankarien pakkasten vielä paukkuessa sain työpäivän jälkeen yhtäkkisen innostuksenpuuskan lähteä seikkailemaan Pyynikille auringonlaskua katselemaan. Enkä olisi voinut parempaa päätöstä tehdä, vaikka talvivarustus ei aivan riittänytkään kaikessa spontaaniudessaan intoilevaa retkeilijää lämmittämään.
Mutta siinä missä kapusin aina vain korkeammalle Pyynikin lakea ja näkötornia kohti, puiden lomasta alkoi kajastaa lähes verenpunainen auringonlasku. Just sitä mä olinkin lähtenyt etsimään!
Pakkasenpuremat maisemat yli Tampereen
Pyynikin näkötorni itsessään ei ole kovin korkea, vain 26 metriä. Mutta maan korkeus taas siinä alapuolella on reilu 150 metriä merenpinnasta, joten varsin tarmokkaasti torni puidenlatvojen yli kurkistaa. Hyisen talvipäivän reissukohteeksi tornilla on puolensa ja puolensa. Väkeä ei ollut paljoa edes auringonlaskun aikaan, eikä näköalapaikoista tarvinnut taistella kyynärpäät verillä.
Tosin ei niitä näkymiäkään ollut tarjolla ihan 360 astetta. Pakkaslukeman huidellessa parinkympin pahemalla puolella Näsijärvelle päin olevat ikkunat olivat niin jäiset, että ei ollut toivoakaan katselmoida Tamperetta sinne suuntaan. Mutta onni onnettomuudessa olivat osittain sulat Pyhäjärven eli auringonlaskun suuntaan antavat ikkunat! Hieman sai varvastaa näkymistä nauttiakseen, sillä ikkunat olivat ehtineet sulaa yläosasta alkaen, mutta se ei tunnelmaa haitannut.
Ja ah ja voi noita näkymiä! Sisäinen esteetikkoni oli pakahtua onnesta puolen sateenkaaren väreissä hehkuvaa taivaanrantaa katsellessa. Lisäksi lumesta notkuvat puurivistöt asettivat kirsikkakavalkadin kakun päälle. Oli mahtavaa katsoa kuinka laskeva aurinko värjäsi puita tummansinertäviksi sitä mukaan kun ilta koitti.
Keskustan yllä samaan aikaan möllöttänyt puolikuu taas lähes tuntui ilkkuvan auringolle. Auringonlaskun toisella puolella puut hohtivat lähes aavemaisen valkoisina. Siinä hetkessä, varpaiden ja sormien kipristellessä viiltävän pakkasen kourissa oli pakko myöntää, että talvi oli maalannut Tampereen kauniimmaksi kuin koskaan.
Tampereen parhaat munkit Pyynikin näkötornista!
Vaikka Pyynikin näkötorni tarjoaa mielestäni Tampereen parhaimmat näköalat, on sillä myös toinen parhausasia hihassaan. Nimittäin myös Tampereen parhaimmat munkit! Näkötornin juuresta löytyy Munkkikahvila, josta saa ostettua myös liput torniin. Niitä tuoksuja on vaikea vastustaa…
Viime kerralla tosin onnistuin, mutta se johtui vain jäisistä sormistani. Olin varma, että ne katkeavat kuin jääpuikot jos yritän taivutella niitä munkinpitelyasentoon. Munkkikahvilalla on myös toinen piste Keskustorila, jos jostain syystä ei halua tai ehdi Pyynikille asti herkuttelemaan.
Pyynikin näkötorni oli täydellinen spontaanin talviretken paikka. Näkymät sieltä ovat aina vertaansa vailla, huikeaa luontoa yhdistettynä kaupunkinäkymiin ei voita mikään. Hengästyttävissä väreissä hehkunut auringonlasku kruunasi koko retken ja ehkä pitäisi ottaa tavaksi lähteä näihin maisemiin ihailemaan auringon mailleen menoa useamminkin!
Muutama fakta Pyynikin näkötornista:
- osoite Näkötornintie 20
- osoite kartalla
- avoinna joka päivä kello 9-20, kesällä 9-21
- sisäänpääsy torniin aikuiset 2€, lapset (4-15 v.) 1€
- paikan hinnasto
Oletko sä käynyt ihastumassa Pyynikkiin? Tai missä sun mielestä on Tampereen tai Suomen parhaat maisemat?
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Pyynikin ja Iidesjärven luontopolut
- Hervannan Suolijärvi – nimeään kauniimpi retkikohde
- Kävelykierroksella Pispalassa
- Tampereen historiaa: Lielahden kartano ja Nottbeckien hautausmaa
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
10 Comments
Kohteena maailma
27.1.2016 at 14:20Täytyisi joskus itsekin käydä ihmettelemässä talven pakkasilla auringonlaskun Pyynikin näkötornista. Koska Tampereella asun, niin Pyynikin näkötorni ja maisemat ovat tietysti itselle erittäin tuttuja. Oli Laukontorilla asuessani peruslenkki, missä kävin varalassa kääntymässä ja takaisin tullessa kurvattiin tosin ilman munkkeja ohi juosten. Itselle on tietysti tullut urheiluaikoina tutuksi myös Pyynikin portaat, jotka tornin kohdalla on mukavasti. Olipa meillä aikoinaan näkötornin ylösjuoksukisatkin joukkueen kesken, ja olen hallitseva mestari edelleen, kun jäi yhteen kertaan 😀
Tässä olisi Pyynikkiä ja Pispalaa hieman toisenlaisesti kuvattuna eli olisi sopiva retki myös turisteillekin: https://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/07/11/tampere-paikallisten-tapaan-pyynikki-pispala/
Noora
27.1.2016 at 20:30Suosittelen ehdottomasti! Vaikka olen monia kauniita auringonlaskuja todistanut ympäri maailman, niin kyllä tuo kotikulmien oma meni ihan kärkisijoille. Talvi kruunasi koko homman. Mä olen enemmän lenkkeillyt viime aikoina Hatanpään suuntaan, jotenkin sortuminen munkeille on sitä todennäköisempää, mitä useammin tulee läheltä piti -tilanteita 😉 Noita portaita jaksan hyvänä päivänä vyöryä ylöspäin kävellen, joten onnea vaan mestaruudesta 😀 Kiitos vielä mainiosta linkityksestä!
family and a map
27.1.2016 at 21:11Onpas ihania kuvia Pyynikiltä! 🙂 Toivottavasti nuo ovat kohta meidänkin lenkkipolun varren maisemia (toki täällä toisella puolella Tamperettakin hienoja maisemia löytyy 🙂 ).
Noora
28.1.2016 at 08:17Kiitos! Itsekin tykkään kuvista paljon 🙂 Pidetään peukkuja Pyynikille lenkkeilyn siirtymisen puolesta, vaikka toki muukin Tampere hyviä maisemia tarjoaa!
Lotta Watia | Unagidon
27.1.2016 at 22:15Pyynikin näkötorni on kyllä ihana! Viimeksi kävin japanilaisen kaverini kanssa syksyllä kun ruska oli kauneimmillaan. Upea talvipäivä sullekin osunut! Ja ne munkit, nam! Onneksi tonne joutuu vähän käveleen, niin voi hyvällä omallatunnoilla syödä sen munkin. 😀
Noora
28.1.2016 at 08:20Se on kyllä! Mä käytin myös syksyn ruska-aikaan siellä amerikkalaista kaveriani, ei ollut yhtään huono aika sekään 🙂 Tosin nyt tämä talvimaisema oli kyllä vielä upeampi. Totta tuo munkkihomma, ei ihme että siinä tornissa on niin infernaaliset portaat 😉 Jo ne kavuttuaan ansaitsee vähintään yhden munkin!
miraorvokki
28.1.2016 at 11:54Tampereen parhaat näkymät on meidän kämpältä, näkymä yli Koskikeskuksen. Voi koti <3 Hahaa, mulla on taas kauhee Tampere ikävä kun tämä kotisijainti on nykyään Vantaalla. Tampere on kaunis.
Noora
28.1.2016 at 20:32Pahoittelen mahdollista Tampere-ikävän pahentamista, tai ainakin melkein 😀 Vantaasta mulla ei ole kokemusta kuin Tikkurilasta, Korsosta ja toki lentokentältä. Viimeinen on niistä paras ja sekin siksi, että sieltä pääsee niin helposti pois 🙂
Heli
13.3.2016 at 21:39Olen käynyt vain kesällä, mutta nähtävästi talven maisematkin ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia!
Noora
14.3.2016 at 00:55Kyllä, aivan ehdottomasti on! Vaikka kirpakkana pakkaspäivänä ei tekisi ehkä mieli lähteä ulos, mutta noiden maisemien ja auringonlaskun takia ehdottomasti vaivan arvoista 🙂