Kerran poistuin kotoa
Pohdinnat

Pilaako uusintavisiitti mielikuvan lempikohteesta?

Tiedätte varmasti kaikki sen ensirakastumisen huuman. Kun astut täydelliseen onneen, kun kaikki sun ympärillä on tehty sua varten ja haluaisit pysyä siinä hetkessä ikuisesti. Nyt kumminkin puhun matkustusnäkökulmasta katsottuna ensirakastumisesta. Uuteen maahan tai kaupunkiin retkahtamisesta. Siitä kun on löytänyt sen oikean, jossa tietää auttamatta viihtyvänsä. Satoi tai paistoi. Oli päivä tai yö. Kesä tai talvi.

Siinä hetkessä on jotain niin taianomaista. Tunnet jokaisen ennestään tuntemattoman kolkan omaksesi. Aivan kuin paikka olisi olemassa sua varten. Vietät siellä yksiä elämäsi parhaista hetkistä ja kelailet niitä onnellisia muistoja kotona seuraavan marraskuun harmaudessa. Ehkä salaa selailet netistä halpoja lentoja, mikäs sen parempaa kuin uusintakohtaaminen vanhan rakkaansa kanssa. Mutta mitä jos toisella kertaa tunteet ovatkin viilenneet?

IMG_1769-2

Mitä jos toisella käyntikerralla pettyy ja ihanat muistot katoavat?

Olen pohtinut tätä jostain syystä viime aikoina paljonkin. Haluaisin palata moneen ensi-ihastusta herättäneeseen kaupunkiin, mutta toisaalta mietin pitäisikö vaan antaa ajan kullata muistot ja jättää käynti yhteen kertaan. On kaupunkeja, joista olen pitänyt ensihetkistä lähtien ja joihin olen tehnyt menestyksekkäitä uusintakäyntejä.

Esimerkiksi Tukholma ja Lontoo ovat sellaisia kaupunkeja, ettei niiden taika tunnu häipyvän koskaan. Niihin palaa aina mielellään. Mutta on myös kaupunkeja, joihin paluu ei olekaan ollut enää niin pakahduttavaa kuin se maaginen ensivisiitti oli.

IMG_3212-2

Ensimmäinen kunnon ulkomaanreissuni aikuisiällä, ja se mistä kaikki matkakuumeiluni alkoi, oli Kölnin, Pariisin sekä Lontoon käsittänyt matka. Köln oli kaupungeista ensimmäinen, ja paikka johon tuskin olisin koskaan päätynyt ilman porkkanana toimineita jääkiekon MM-kisoja. Ehkä se oli myös matkailun alkuhuumaa, mutta hullaannuin kaupunkiin hetkessä! Se oli kaunis, se oli jännittävä, se oli erilainen. Se oli täydellinen.

Tosin sitä ennen matkailuplakkarissani olivat ainoastaan lukuisat Tukholma-visiitit, yksi pikainen Tallinna-päivä sekä natiaisena tehty Kyproksen reissu. Ehkä olisin rakastunut mihin tahansa Suomen naapurimaita kaukaisempaan kohteeseen palavasti, ihan jo siksi että se oli niin uusi kokemus. Tein Kölniin rakkaudenpalautusretken pari vuotta ensivisiitistäni ja hieman oli kirkkain hopeareunus muistojen ympäriltä kulunut pois. Kaupunki oli edelleen ihana ja nautin olostani siellä. Silti se kuuluisa jokin jäi puuttumaan.

IMG_0218-2

IMG_0240-2

Samaan pieneen mutta silti tavallaan valtaisaan pettymykseen mut vaivutti uusintavisiittini Kööpenhaminaan. Ensikosketukseni tuohon Tanskan pääkaupunkiin ei ollut puitteiltaan se paras mahdollinen: oli pääsiäinen, lunta satoi ajoittain melkein vaakatasossa, oli kylmä, olo oli flunssainen. Silti puoliteholla fiilistellystä muutamasta päivästä jäi käteen muisto aivan upeasta kaupungista ja komeista tanskalaismiehistä.

Halusin palata siihen fiilikseen, tosin vielä upgreidata sen. Kesä + Köpis = täydellisyys, päättelin ja elokuun lopulla olikin jälleennäkemisen aika. Sää helli palaajaa ja puitteet olivat muutenkin täydelliset. Samaan reissuun mahtunut yllätysvisiitti Malmön puolelle vain pilasi kaiken. Köpis oli edelleen ihana, mutta Malmö ruotsalaista onnellisuutta henkien oli niin ihana, että sukat pyörien ja silmät sydäminä muistelin Malmöa, en Kööpenhaminaa, kaihoten vielä kotiin palattuanikin.

IMG_1193-2

IMG_1710-2

Haluaisin kipeästi palata moneenkin ihanaan paikkaan. Islanti kutsuu mua jatkuvasti luokseen, ja sinne varmasti palaan heti kuin vain mahdollista, ilman pelkoa uusintakerran latteudesta. Ei Islanti vain voi koskaan olla ihan kiva! Mutta esimerkiksi rakkaita muistoja mulle antaneet Edinburgh ja Praha ovat hieman arveluttaneet. Uskallanko mä palata?

Edinburgh oli myös ihan ensimmäisten reissukohteideni joukossa, kun pääsin vauhtiin kotoa poistumisieni kanssa. Vaikka lähes koko reissu meni huonon sään ilkkuessa matkaajille, ei se himmennä mun muistoja yhtään. Oikeastaan synkeä Edinburgh, jonka historiaa sumu kietoo syliinsä, on täydellisesti kaupunkiin sopiva mielikuva.

Mutta mitä jos paluu murskaakin mun kauniit mielikuvani tästä synkänromanttisesta kaupungista? Praha taas lumosi kesäisellä lämmöllään ja historian havinalla. Se on yksi kauneimpia kaupunkeja maan päällä. Ainakin muistoissani. Nyt kun olen kuitenkin monta reissuvuotta ja uusia kohteita rikkaampi, romuttuvatko mun onnenmuistot jos palaan Prahaan?


IMG_0089-2

Mutta toisaalta homma saattaa toimia myös toisin päin. Ne kaupungit, jotka eivät ensivisiitillä vakuuttaneet, saattavatkin olla positiivisia yllätyksiä toisen mahdollisuuden saadessaan. Matkailulliset intressit kehittyvät ja muuttuvat sitä mukaan miten maailmaa näkee. Sitä osaa enemmän hahmottaa, mitä haluaakaan reissuiltaan saada irti. Ainakin musta tuntuu, että ensimmäiset reissuni olivat aika paljon oman matkaajaidentiteettini etsintää. Mistä mä tiedän, mitä mä haluan reissuillani kokea ja nähdä, ennen kuin otan siitä selvää? Yrityksen ja erehdyksenkin kautta.

IMG_0075-2

Voiko homma toimia myös toisin päin?

Pariisi, jossa myös vierailin sen ensimmäisen kunnon reissuni tiimoilta, jätti mut silloin varsin kylmäksi. Kirjaimellisesti. Se toukokuinen päivä oli jäätävä, ja hampaat irvessä kampesin itseäni ylöspäin Eiffel-tornin portaita sormet kohmeessa. Jonka jälkeen tallasin Champs-Élyséesiä pitkin kengät vettä joka askeleella ulos sylkäisten. Mikään ei sykähdyttänyt. Oli märkä, kylmä ja Kölnin aurinkoiset päivät, onnelliset jääkiekkomuistot ja sen vanhankaupungin veikeät pikkukujat kolkuttelivat vielä reissumuistin takaraivossa.

Ei se pelkkä huono sää Pariisia huonontanut. Se vain kruunasi pettymyksen. En varmasti löytänyt silloin sitä puolta Pariisista, joka olisi ollut mun juttu. Päiväreissu ei aina riitä luomaan rakkaussidettä. Ehkä nyt, kun olen viisaampi sen suhteen mitä kaupungilta haluan, Pariisi saattaisi viedäkin palan sydäntäni. Tätä taidan tilaisuuden tullen lähteä yrittämään, onnelliset muistot kun ovat aina huonoja parempia!

Onko teillä samoja kokemuksia tai pelkoja tästä asiasta? Pitäisikö vain uskaltaa ottaa riski ja mennä? Vai vaalia niitä ensimmäisiä, onnellisia muistoja?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

You Might Also Like...

32 Comments

  • Reply
    Mari K.
    30.12.2015 at 14:01

    Mä ajattelen, että siinä on kyse pelkästään omasta asenteesta, siitä miten vastaanottavainen ja hetkessä sitä itse sattuu kohteessa olemaan.
    On aikoja, jolloin mikään ei hetkauta, jolloin nauttii räntäsateestakin sukat märkinä, ja on päiviä, jolloin ihaninkaan auringonpaiste ei paranna fiilistä.

    Niin että menoksi vain, ilman isoja odotuksia ja suu hymyssä. 🙂

    • Reply
      Noora
      30.12.2015 at 20:22

      Totta, oma asenne varmasti on se, joka ratkaisee homman suuntaan tai toiseen. Toisaalta omat odotukset voivat paluuta odotellessa kasvaa liian suuriksi, jolloin lopputuloksena on pieni pettymys. Vaikka paluureissu olisikin ollut mahtava. Mutta itsestä se tosiaan on suuremmaksi osaksi varmastikin kiinni. Tuskin mikään eka kerralla mahtavalta tuntunut kohde on toisellakaan kertaa kovin karvas pettymys 🙂

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    3.1.2016 at 12:55

    Kiva postaus ja hyvä näkökulma. Mä kärsin usein samasta pelosta – tekee mieli palata jonnekin, mutta koska ensimmäinen reissu on ollut niin upea, pelkään toisen pilaavan kaiken. Vaikka ei kai se mitään pilaa, jos ensimmäinen reissu on hyvä ja toinen huono? On ne muistot siitä ensimmäisestä, ja sitten toisesta. Mutta ymmärrän silti enemmän kuin hyvin mitä tarkoitat.

    Ja hei myös tuo että se toimii toisinkin päin oli tosi hyvä pointti! 🙂

    • Reply
      Noora
      3.1.2016 at 19:02

      Kiitos! 🙂 Kivaa kuulla, että myös kohtalotovereita löytyy. Ja ei se varmasti oikeasti pilaa, säilyväthän ne hyvät muistot edelleen. Eikä mulla yksikään paluureissu ole ollut oikeasti karvas pettymys. Ne ovat olleet pieniä pettymyksiä ja vain suhteessa hullun korkeisiin odotuksiin ja muistikuviin paikoista. Mutta hienoa että ymmärrät silti sen pointin tän takana. 🙂

  • Reply
    Tiia/ReiseReise
    3.1.2016 at 14:51

    Joo, kyllä. Mun ensimmäinen yksin tehty ulkomaanmatka vei Berliiniin ja tykästyin kaupunkiin tosi kovasti. Vähän jännittää palata sinne, jos en viihdykään siellä enää. Mutta pakko silti ottaa selvää!
    Oikeastaan nyt, kun ajattelin niin olen käynyt vain Tukholmassa ja Tallinnassa useammin kuin kerran ja niistä olen tykännyt myös toisilla kerroilla yhtä paljon. Niin moni asia kyllä vaikuttaa siihen millainen matka/kokemus tulee.

    • Reply
      Noora
      3.1.2016 at 19:06

      Jes, lisää kohtalotovereita! Varmasti Berliinissä tulet viihtymään, vaikka ihan samanlaista kokemusta et enää saisikaan. Se on niin monipuolinen kaupunki, että varmasti siellä on edelleen ne omat jutut tarjolla. Vaikka ne olisivatkin vuosien saatossa muuttuneet 🙂 Samaa mä yritän uskotella myös itselleni! Totta, moni asia vaikuttaa siihen, millainen reissusta loppujen lopuksi tulee. Ehkä pitäisi yrittää nähdä tuttu kohde ihan uusin silmin, eikä vain yrittää toistaa sitä vanhaa ihanaa kokemusta. 🙂

  • Reply
    Lotta Watia | Unagidon
    3.1.2016 at 17:00

    Voi kyllä, mulla on monesti toi sama fiilis. Esimerkiksi nyt menneenä kesänä meillä oli niin upea Islannin reissu ja niin harvinaisen upeet kelit, että pelkään, että seuraavalla kerralla keli on tosi kurja ja reissukin sitämyöten aika laimee. Kävin Hollywoodin Universal Studiosilla joitakin vuosia sitten ensimmäistä kertaa ja siellä oli ihan mielettömän hauskaa. Menneenä kesänä ne samat laitteet eivät olleet enää yhtään niin hauskoja.

    • Reply
      Noora
      3.1.2016 at 19:11

      Hienoa, että sultakin löytyy samoja fiiliksiä! Mä olin tosiaan itse elokuun puolivälissä Islannissa, ja vaikka säät oli vaihtelevat ja kunnon auringonpaistetta vain parina päivänä, ei se silti fiilistä laimentanut. Uskon, että Islanti toimii säällä kuin säällä. Ainakin musta tuntuu, että ne ajoittaiset sumuverhot ja synkkä taivas vaan toivat oman lisänsä tiettyihin kohteisiin. Sellaisen jännän aavemaisen tunnelman. Auringonpaiste taas olisi jättänyt ihan eri fiiliksen, luulisin 🙂 Mutta kyllä se ensikohtaaminen on varmasti aina ainutlaatuinen asia, sellainen jota ei saa tavoitettua enää uusintakäynneillä. Kokemus voi olla eri tavalla yhtä upea, mutta se uuden kohteen huuman voinee kokea vain kerran.

  • Reply
    sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi
    3.1.2016 at 17:41

    Mulle ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt niin, että toinen visiitti jonnekin olisi ollut edellistä laimeampi, mutta sitten olen kuitenkin kovasti lämmennyt uusintakierroksella monelle sellaiselle paikalle, joka ekalla kerralla tuntui aivan merkityksettömältä. Madridissa olen käynyt usemman kerran, ja se on aina ollut yhtä ihana. Berliinissä olin nyt joulun alla toista kertaa, eikä se niin kovin hieno ollut vieläkään. 🙂

    • Reply
      Noora
      3.1.2016 at 19:15

      Kiva kuulla, että uusintakierrokset on menneet sulla putkeen! Uskon, että mun täytyy antaa sille Pariisille jossain välissä uusi mahdollisuus. Niin iso kaupunki varmasti tarjoaa mullekin mieluisan paluun, jos vain osaan omia juttujani sieltä etsiä 🙂 Ja kaikki kohteet eivät varmasti ole kaikkia varten, harmi ettei Berliini ole antanut sulle parastaan. Itse kyllä tykkäsin siitä paljon muutama kesä sitten siellä käydessäni. Ehkä kolmas kerta sanoisi sulle toden!

  • Reply
    Venla / Breezes from my Atlas
    3.1.2016 at 20:13

    Jos odottaa aiemman visiitin perusteella hurjia ja täydellistä reissua, voi pettyä. En oo kovinkaan monessa paikassa käyny useampaan kertaan, mutta Lontooseen en pettyny toisellakaan kerralla, sillä eihän siihen vaan voi. 😀 Toinen Lontoo-visiitti olikin kesällä ja säät suosi poikkeuksellisen hyvin, minkä lisäksi oli ihanaa kun osas käyttää metroja ja tunsi karttaa jonkun verran jo etukäteen. Kööpenhaminassa kävin kesällä ja vaikka se kiva kaupunki olikin, en ymmärrä miten kaikki tuntuu hehkuttavan sitä maasta taivaisiin. Ite tykkäsin Tanskassa enemmän Odensen kaupungista, mutten tiedä miltä tuntuis mennä takas sinne.

    • Reply
      Noora
      4.1.2016 at 10:35

      Kyllä, omat odotukset ovat yleensä se, joka kääntyy itseään vastaan. Lontooseen en kyllä mäkään ole pettynyt, kolmesti siellä olen käynyt ja tällekin vuodelle hingun uutta reissua. Se vain on niin monipuolinen kaupunki! Sekin aina tuo reissuun uutta fiilistä, kun osaa “ajaa” kaupunkia, eikä ole koko ajan hukassa peukku suussa ja kartta mutkalla 😀 Odensessa en ole käynyt, mutta haluaisin nähdä kyllä Tanskaa enemmänkin kuin Köpiksen verran.

  • Reply
    Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
    4.1.2016 at 10:40

    Äärimmäisen hyviä pointteja, joita olen itsekin miettinyt. Muutamaa poikkeusta (Tukholma, Tallinna, Lontoo, Israel, Espanja) lukuunottamatta ainakin pyrin nykyään tähtäämään kohteisiin, joissa en ole aikaisemmin ollut – ihan vain jo rajallisen budjetin ja ajankin vuoksi. Niinpä moneen paikkaan ei tule palattua (kun niitä uusia ja kiinnostavia paikkoja vaan on niin paljon!) mutta voisin kuvitella pettymyksen olevan aika karu jos en uudella kerralla enää innoistuisikaan… PS. Malmö ylitti Kööpenhaminan? Intressant…!

    • Reply
      Noora
      4.1.2016 at 20:40

      Kiitos! Kivaa huomata, että muutkin ovat näitä asioita puntaroineet 🙂 Mullakin on vähän sama, että vain tiettyihin kohteisiin palaan, koska rahaa ei ihan kaikkeen ole. Maailmaa kumminkin haluaisi nähdä niin paljon kuin mahdollista. Toisaalta olisikin ihanteellista, jos pystyisi katsomaan aina vain eteenpäin ja uusia kohteita kohti. Mutta kyllä ne vanhat suosikit on ainakin teoriassa uudelleen kokemisen arvoisia. Malmön yllätys oli kyllä mullekin yllätys. Se oli niin spontaani, ettei sitä ehtinyt edes odottaa. Mutta kaunis kaupunki, auringonpaiste sekä ruotsi taisivat olla lyömätön kombo!

  • Reply
    Stacy Siivonen
    4.1.2016 at 18:11

    Minulla on ehdottomasti sama pelko ja onneksi mun massini kapeus tekee valinnan helpommaksi. Minä ajattelen, tosin, asiaa enemmän siltä kantilta, että kohde oikeasti menee pilalle: turreutuu, gentrifikoituu, saastuu, tuhotaan.

    • Reply
      Noora
      4.1.2016 at 20:42

      Se on toisaalta hyvä jos ei ole liiaksi rahaa, niin ei voi kuin kokeilla uutta. Säästyy ehkä mieliharmilta, jos ei voikaan palata kohteeseen, joka ei toisella kertaa olisikaan niin ihastuttanut. Totta tuokin, että kohde voi mennä pilalle useammastakin eri syystä.

  • Reply
    Ansku BCN
    4.1.2016 at 19:04

    Samoja fiiliksiä täälläkin! Tosin enemmän mulla on kokemuksia siitä, että joku paikka on toisella kerralla ollut kivempi. Esim. eka kerta Lontoossa oli pettymys ja sittemmin olen rakastunut kaupunkiin. Ja Berliini ei sykähdyttänyt, mutta haluan antaa sille vielä toisen mahdollisuuden, siitä kun niin tunnutaan tykkäävän 🙂

    • Reply
      Noora
      4.1.2016 at 20:45

      Kiva kuulla! Joskus pelkään että olen niin sentimentaalinen tällaisten juttujen kanssa, ettei muut ymmärrä mun tuskaa 😀 Mutta mahtavaa kuulla, että sulla on paljon positiivisia kokemuksia tuosta toisen kerran paremmuudesta. Varmasti pitää jossain vaiheessa kaivella muistilokeroista muitakin ei-niin-sykähdyttäneitä kohteita kuin Pariisi, ja käydä yrittämässä uudelleen. 🙂 Berliinin uusintayritykselle lähtee täältä peukku!

  • Reply
    satuvw
    4.1.2016 at 22:49

    Me reissataan rakkaiden kohteiden välillä usein niin tiuhaan että että uskaltaisin väittää että uudestaan vaan! Voi olla, että jollain reissulla kaikki ei mene ihan nappiin, mutta aina niistä tutuistakin kohteista löytää jotain uutta ja ihanaa. 🙂

    • Reply
      Noora
      5.1.2016 at 16:12

      Haha, ehkä pitääkin tehdä tollaista niin pikaisen paluun shokkihoitoa, ettei sitä ehdi muodostaa ruusuisia mielikuvia kohteesta kun onkin jo taas mestoilla 😀

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    5.1.2016 at 16:49

    Hyvää ja paljon ajatuksia herättävää pohdintaa. Palaan itse aika usein tuttuihin ja kivoiksi koettuihin maihin, vaikka uuttakin nähtävää kyllä riittäisi. Haluan kuitenkin kiertää noita suosikkimaitani (Italia, Irlanti, Japani jne…) laajemmin, enkä välttämättä palaa samoihin kaupunkeihin, vaikka maat onkin vanhoja tuttuja. Olen huomannut, että samoihin maihin palatessa tietynlainen ensihuuma on kyllä laantunut, mutta toisaalta syvempi tutustuminen on tuonut toisenlaista iloa. Ja noissa tietyissä maissa tunnen yleensä aina olevani onnellinen. Täälläkin on muuten mielessä paluu Edinburghiin vuosien jälkeen. Sinne taitaa olla taas suoria lentojakin tarjolla…

    • Reply
      Noora
      6.1.2016 at 11:09

      Kiitos! Itsekin kierrän aika paljon samoja maita, jos ne ovat ihastuttaneet, vaikka samoihin kaupunkeihin en aina uudestaan eksyisikään. Ei yksi kaupunki kerro maasta vielä paljon mitään. Esimerkiksi Berliini on niin erilainen kuin muu Saksa. Totta tuo kyllä, että ensihuuman tilalle saa sitten sitä toisenlaista fiilistä, sekin on aina hyvä muistaa. Oi, olisi mainiota jos Edinburghiin olisi taas suoria lentoja tarjolla. Kävin siellä silloin kun Ryanair lenteli vielä tuosta naapurista sinne.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    5.1.2016 at 18:35

    Miten se nyt oli, ensivaikutelman voi tehdä vain kerran 🙂
    Meillä Ahvenanmaa on legendaarisen ihana paikka, sillä kun kauan sitten nuorena parina vietimme siellä yhden ensimmäisistä yhteisistä lomistamme soputeltassa leirintäalueella oli helleviikko, oli aurinkoa, merta ja lämpöä … toki sittemmin olemme kokeneet samoilla seuduilla tuulta ja sadettakin, mutta silti, se ensivaikutelma on kyllä jäänyt päällimmäiseksi!

    • Reply
      Noora
      6.1.2016 at 11:11

      Niinhän se taitaa mennä! Teillähän on mukavat muistot Ahvenanmaasta. Niitä ei onneksi kukaan ota pois 🙂 Näinhän se pitäisi itsekin nähdä ja muistaa, ettei mikään sitä ihanaa ensimuistoa tule viemään pois, vaikka uusintakerta ei olisikaan aivan yhtä ihana. Pitäisi vain osata suhtautua uusintakertaan uudenlaisena kokemuksena, ei toisena ensihuuman yrityksenä.

  • Reply
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    7.1.2016 at 23:46

    Kuulostaa tutulle. Vähän hirvittää joihinkin paikkoihin palata, koska jossain takaraivossa kummittelee ajatus, että mitä jos se onkin mennyt pilalle eikä tunnu enää samalta. Ja silti tekisi mieli takaisin, koska ensimmäisellä kerralla oli niin upeaa. Kamala dilemma.

    Itse oon kokenut pettymyksen tunteita Thaimaan kanssa – ja mitä useammin oon siellä käynyt, sen pahemmalta pettymykseltä se on aina tuntunut. Sen sijan jenkkien kanssa kävi aivan päinvastoin. Toisella kerralla koko maa avautui aivan uudella tavalla, ja jätti janoamaan lisää.

    • Reply
      Noora
      8.1.2016 at 10:02

      Se on kyllä paha dilemma! Thaimaasta mulla ei ole kokemuksia, mutta aika monelta olen kuullut pettyneitä kokemuksia sieltä, ainakin uusintakäynneiltä. Onkohan turismi jyllännyt siellä liikaa? Jenkit eivät mullekaan ole olleet uusintakerralla pettymys. Paitsi Florida, sen osavaltion voisin lähettää jonnekin muualle 😀 USA on onneksi niin laaja maa, että jos ei koko ajan kierrä jotain yhtä samaa kohdetta, ei varmasti kovin nopsaan pety.

  • Reply
    Annika | Travellover
    8.1.2016 at 14:15

    Yritin miettiä, onko minulle käynyt näin, mutta ei ole. Jos olen jostain pitänyt ensimmäisellä kerralla, olen pitänyt toisellakin. En ajattele, että toinen kerta voisi edes olla pettymys, erilainen se joka tapauksessa on, koska kohde on tuttu jo. Sen sijaan olen miettinyt, pitäisikö joillekin paikoille antaa uusi mahdollisuus. Pitäisikö mennä vaikka Barcelonaan tai Dubliniin, jotka eivät ekalla kerralla tehneet oikein mitään vaikutusta? Toistaiseksi olen tehnyt niin vain Milanolle, mutta oikeastaan vain pakosta. Se kaupunki on vähän parantunut. Mutta muuten uskon, että uudet ensihuumat sittenkin voittavat vanhat kerran nuivaksi todetut ja vie varmaankin aikaa, ennen kuin Barcelonaan tai Dubliniin palaan.

    • Reply
      Noora
      8.1.2016 at 16:10

      Tämä on varmasti paljon tapauskohtaistakin. Itse elän monet tunteeni aika täysillä, niin fiiliksiä auttamatta miettii paljon. Erilaiseen käyntiin tosiaan joka tapauksessa pitää aina varautua. Uskon myös siihen, että monelle kaupungeille tarvisi antaa toinen mahdollisuus. Joskus on hyvä, jos siihen on ns. pakko. Ei sitä muuten välttämättä lähtisi riemusta kiljuen kohteeseen, joka on ollut ensimmäisellä yrityksellä pettymys.

  • Reply
    Kohteena maailma
    8.1.2016 at 21:22

    Itsellä kyllä on sellainen intuitiota, että tiettyihin paikkoihin voi mennä vaikka kuinka monta kertaa uudelleen. En pelkää, että joku paikka olisi toisella visiitillä pettymys, jos kerran se on ollut toisen matkan arvoinen. Joskus ensimmäistä kertaa mennessä johonkin esim. Lissaboniin, se oli kaikesta hehkutuksesta pettymys. Annan sille kyllä toisen mahdollisuuden ja miksen kolmannenkin 😀 Kaiken kaikkiaan kohteista saa toisella kertaa paljon enemmän irti, kun ei ole ns. pakollisia nähtävyyksiä ja paikkoja niin paljon. Esim. New Yorkissa itselle riittäisi, että kävelisi baarista toiseen ja nauttisi kaupungin sykkeestä. Ja vaikka kuinka monta reissua.

    • Reply
      Noora
      9.1.2016 at 09:23

      Sulla kyllä tuntuu olevan hyvä asenne! Että vähän kuin ottaa kaikki kohteet sellaisina kuin ne ovat. Totta kyllä tuo, että toisesta kerrasta saa enemmän jo siksi, ettei se nähtävyyssuhailu ole niin pakonomaista. Mulle kyllä jo eka New Yorkin reissu oli jo sitä, että tuli vain mentyä minne halusi, ilman pakollista nähtävyysaikataulua. Aikaa kaupungissa oli vain 24 tuntia joten tuli luovutettua jo ennen kuin aloitti 😀 Mikä oli hyvä, sillä sai tehdä just sitä mitä halusi!

  • Reply
    Eikannatamennäjosarveleepettyvänsä
    20.8.2018 at 07:24

    Mielenkiintoista pohdintaa.

Vastaa käyttäjälle Noora Cancel Reply