Mulla on ollut pitkään ajatustasolla tehdä london and beyond -blogin Lenan innoittamana Päivä mun kanssa -postaus. Jotenkin se on aina silti jäänyt. Olen yleensä unohtanut homman heti alkuunsa enkä enää illalla muistanut puoliakaan päivän hommista tai ainakaan kuvia perusarjesta ei varmasti ollut tarttunut minnekään. Nyt kuitenkin sain jotain aikaiseksi!
Ihan tyypillinen arkipäivä ei tässä ole kuitenkaan kyseessä, vaan nyt paneudutaan reissuunlähtöpäivääni . Yritän kyllä yleensä valmistautua reissuille mahdollisimman hyvin ennakkoon ja pitää kaikki langat käsissäni, ettei yllätyksiä tai viime hetken kriisejä tulisi. Mutta kuten tästäkin selviää, niin kaikkea ei voi aina hallita. Tässä siis kuvausta siitä miten Dubaihin lähtö meni, niinku noin omasta mielestä.
9.40
Herään omia aikojani ennen herätyskellon ulinaa. Ajattelen makoilla sängyssä vielä hetken, koska kiire minnekään ei ole. Huomaan kuitenkin kännykästä kelloa katsottuani, että puhelin on tulvillaan FB- ja WhatsApp-viestejä. Unihiekat pois silmistä ja ammentamaan infotulvaa. Pääasia selviää nopeasti: meillä ei olekaan Dubaissa majapaikkaa, sohvasurffihostimme on perunut homman. Tästä on hyvä alkaa!
9.50
Viestittelen Assin, jonka kanssa ollaan matkaan lähdössä, kanssa suunnitelmien muutoksesta ja siitä mitä tehdä. Sitten kampean itseni suihkuun ja aamupalalle. Yritän syödä kunnon aamupalan, sillä edessä on pitkä päivä. Tee kumminkin ehtii jähtyä ja mysli pehmetä velliksi, kun yritämme laatia uusia majoitussuunnitelmia. Majoitussuunnitelmia mutkistaa halu reissata pienellä budjetilla sekä se, että olemme liikkeellä kahden naisen ja yhden miehen seurueessa, jota Dubaissa tunnutaan katsovan ei-niin-hyvällä, ainakin majoituspoliittisesti.
10.30
Pakkaan matkatavarat. Reissu on onneksi lyhyt, joten paljoa tavaraa ei lähde mukaan. Lähden pelkillä käsimatkatavaroilla matkaan, reppu on pakkaamisen jälkeen vielä puolityhjä. Viimeiset joululahjat, jotka toivottavasti löytyvät Dubaista, mahtuisivat varmasti mukaan. Sen jälkeen teen taas tilannekatsausta Assin kanssa ja yritän googletella edullisia majoituksia.
12.00
Syön lounasta. Olen onneksi tehnyt ruuan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Kaiken ylimääräisen säätämisen keskellä ei enää huvittaisi alkaa kokkailla
12.20
Googlettelen viime hetken matkavinkkejä Dubaihin ja Abu Dhabiin. Ennakkovalmistautumiseni on ollut vähintään heikkoa, sillä reissua edeltäneet viikot ovat menneet kaiken muun merkeissä. Nakkaan vielä Lonely Planetin matkareppuun mukaan, sillä tilaa on. Sitähän voi lueskella vaikka lentokoneessa, jos uni ei tule.
13.30
Puen päälle rennot lentovaatteet, varmistan pakanneeni mukaan passin, lompakon ja kotiavaimet ja lähden matkaan. Haen matkaevääksi Subin, sillä en luota siihen, että lentokoneesta saisi mitään järkevää ruokaa ja edessä on pitkä lento.
14.12
Huomaan olevani bussiasemalla yllättävän ajoissa. Mukavaa vaihtelua sille, että yleensä lähes juoksen paikalle hiki hatussa…
14.30
Bussi Helsinki-Vantaalle starttaa. Yritän ummistaa silmiäni hetkeksi, sillä takana on parin viikon verran enemmän tai vähemmän huonosti nukuttuja öitä. Ilmeisesti edellisen yön kymmenen tunnin unikiskaisu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, eikä akuuttia unentarvetta ole.
15.10
Koska uni ei tule, kulutan aikaani WhatsAppailemalla parin kaverin kanssa sekä syömällä matkaeväitäni, jotka piti säästää lennolle asti. Hyi mua.
15.40
Huomaan, että Assilta on tullut viesti siitä, että uusi majapaikka on löytynyt, ja vielä edullinen sellainen. Yksi huoli pois hartioilta siis!
16.10
Tajuan että bussini, joka oli ollut ajoissa vielä Hämeenlinnasta lähdettyään, onkin yhtäkkiä myöhässä. Keimolanportin bussinvaihto pitäisi olla 10 minuutin päästä, mutta kartta näyttää bussin huitelevan vielä jossain Hyvinkään hujakoilla. Ei naurata, koska check-inin voi tehdä vasta kentällä, ja jos bussi on vielä paljon enempää myöhässä, en ehkä ehdi lennolle.
16.20
Panikoin, sillä bussi on edelleen 15 minuuttia aikataulusta jäljessä, eikä näytä kirivän viivettä yhtään umpeen.
16.32
Vihdoin pääsemme Keimolaan ja vaihtamaan lentokentälle jatkavaan bussiin. Istahdan etupenkkiin, jotta pääsen mahdollisimman nopeasti bussista ulos.
16.34
Bussi ei ole vieläkään lähtenyt liikkeelle. Pistän Assille paniikkiviestin, että en ehkä ehdikään lennolle.
16.35
Kuski käy matkustamossa laittamassa lisää valoja päälle. Ja painuu takaisin ulos. Haluaisin huutaa hänelle, että pitäisi kiirettä.
16.37
Bussiin tulee lisää matkustajia ja lähdemme vihdoin liikkeelle, 16 minuuttia aikataulusta jäljessä. Tsekkaus lennolle loppuu 16.55. Tekisi mieli itkeä.
16.xx
Bussi ajaa verkkaisesti ruuhkassa enkä uskalla katsoa kelloa.
16.xx
Helsinki-Vantaa on näkyvissä! Meinaan kirota kuskin, joka kuuluttaa että bussi pysähtyy ensin terminaalissa yksi. Alan hikoilla kuin vesiputous. Lentoni lähtee kakkosterminaalista…
16.50
Juoksen bussista ulos ja suoraan lähtöselvitysautomaatille varomatta ketään tai mitään. Kaivan tärisevin käsin passin laukustani. Ehdin! Onnistuin! Ja vielä viisi minuuttia jäi aikaakin jäljelle. Lähetän Assille viestin, että kaikki hyvin. Olen niin helpottunut, että melkein alan taas parkua.
17.10
Suuntaan lentoni portille suoritettuani ensin pakolliset turva- ja passintarkastusrituaalit sekä vessassakäynnin.
17.25
Kohtaamme matkaseurueeni kanssa, ehkä tämä siltikin tästä!
18.15
Kone lähtee liikkeelle. Saan pian omittua itselleni koko penkkirivin, jossa on mukavaa kuluttaa aikaa kuuden tunnin lennolla. Voisi sanoa, että aika lensi kuin siivin. Kerrankin.
00.15/02.15
Kone laskeutuu Dubain lentokentälle ja samalla teemme aikahypyn pari tuntia eteenpäin ajassa. Kriisipäivä saa onnellisen lopun kun passiini isketään maahanpääsyyn oikeuttava leima. Saa olla ainoa kerta, kun reissuun pääsy menee näin täpärälle!
Dubain kentällä oli hyvä myyntislogan!
Lue myös nämä:
- Pullonpyöritystä Nightwishin kanssa ja muita reissusattumuksia
- Tarina siitä kun reissu meinaa alkaa katastrofilla
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments