Valokuvat ovat muistoja tietyistä hetkistä. Ikuistamisen arvoisista sellaisista. Insta-kuvat eritoten yleensä varsin kauniista tai merkityksellisistä hetkistä. Itsekin yritän IG-tilini kuvauksen mukaan taltioida sinne maailman kauneutta. Sekä kaikkea hauskaa.
Toki väläyksiä on myös muusta matkan varrelle tulleesta. Joihinkin kuviin liittyy mulla kuitenkin myös vahvoja muistoja. Tarina siitä hetkestä, jota ei pelkkään pariin kuvailulauseeseen tai hashtageihin saa tallennettua. Tässä neljä pientä muistelua kuvieni takaa, niistä hetkistä ja tunnelmista, jotka tulvivat mieleen aina kuvat nähdessäni.
Barcelonan maisemaonnellisuus
https://www.instagram.com/p/aBUTNJiGBh/?taken-by=hallanvaara
Takana yöllä alkanut aamu. Uninen bussimatka Helsinki-Vantaalle kahden kaverin kanssa. Toisen viereen istahtaa bussissa tyyppi, joka oksentaa kahdesti käytävälle kesken matkan. Viimeinen penkkirivi lentokoneessa, ei mukavaa uniasentoa. Rättiväsynyt trio saapuu Barcelonaan, käy patongilla ja suuntaa hostellille aikaisen huoneeseenpääsyn toivossa. Ei onnea.
Kolmikko nukkuu sohvilla hostellin aulassa ja odottaa. Ja odottaa. Kukaan ei tunnu tietävän missä mättää, sekalaisia selityksiä sinkoilee ilmaan. Onko huoneesta mennyt sähköt? Onko paikassa vesivahinko? Väsynyttä ei naurata hämmennys ja viivytys.
Siirto hostellista viereiseen hotelliin. Respa puhuu vain espanjaa. Sí sí kaikkeen, sanomme. Lopulta pääsemme huoneeseemme. Victoria! Kolmen hengen hostellihuoneen sijaan saimme kuuden hengen hotellihuoneen. Omalla parvekkeella, näkymät kaupungin sykkeeseen sekä Tibidabolle. Kaikki hyvin.
Tuulen viemää Alpeilla
https://www.instagram.com/p/oyZ6dqiGNm/?taken-by=hallanvaara
Edessä oli maailman paras kesäloma: kaksi viikkoa aikaa kierrellä Alppeja. Olimme saapuneet kaverin kanssa Kitzbüheliin. Bongasimme kartasta Schwarzsee-järven, jota lähdimme kiertämään. Paikalta löytyi luontopolun tapainen, ja vuoret reunustivat kaunista järveä kahdesta suunnasta. Tässä oltiin täydellisen maiseman äärellä, eikä haittannut että hieman ripsi vettä.
Löydän täydellisen kuvakulman, sählään kameran kanssa ja yritän saada talteen mahdollisimman kauniita kuvia. Vielä pari samanmoista puhelimella Instagramia varten. Järveltä tulee tuulenpuuska, joka tarttuu sateenvarjooni ja puhaltaa sen suolle monen metrin päähän tiestä. Wannabe-kuvaaja luikkii häntä koipien välissä sontikkansa perään.
Vanhenemista karkuun
https://www.instagram.com/p/20yFqviGAg/?taken-by=hallanvaara
Olen jo monta vuotta vihannut syntymäpäivääni ja vanhenemista ylipäätään. En ole viettänyt isoja kekkereitä, ja yleensä vietän kyseisen päivän ahdistuneen tietoisena siitä, että olen taas vuoden lähempänä kuolemaa. Säälittävää, tiedän. Viimeiset kaksi syntymäpäivääni olivat menneet hullujen opiskelujen tahdittamana ties mitä esseitä ja opinnäytetöitä kasaan raapien.
No, masentavaan päivään sopi masentavat aktiviteetit. Tänä vuonna olin jo valmistunut amkista, eikä tätä itsekidutuksen muotoa ollut tarjolla. Päätin siis kokeilla uutta lähestymistapaa: syntymäpäiväksi reissuun. Lähdinkin toukokuussa Singaporeen ja Malesiaan, syntymäpäivän kunniaksi sain passiini leimat molemmista maista. Päivä meni niin mainiosti, että melkein unohdin vanhenemiseni! Tätä olisi tarkoitus kokeilla ensi vuonna uudelleen.
Janoinen Ateenassa
https://www.instagram.com/p/2eBiMuCGH5/?taken-by=hallanvaara
Toukokuisen Ateenan lämpö oli iskenyt arktisesta Suomesta paikalle hiipineeseen sisaruspariin kuin metrinen halko. Takana piti olla vain ensimmäisen päivän pieni tutustumiskävely majapaikan ympäristöön, totuus oli kuitenkin toinen. Akropolis ylämäkineen oli vetänyt meitä salakavalasti puoleensa. Ja koska paikan päälle oltiin vaivauduttu, pitihän sitä päästä ihan ylös asti.
Ei siinä, maisemissa tai rakennuskannassa ei ollut mitään vikaa. Janohan siinä puuhassa kumminkin tuli. Kukkulan alapuolella, puiden katveessa meitä odotti jäähilemehukauppias. Juoma oli kuin muinaisten jumalten nektrariinia. Paitsi että se oli niin pirun kylmää, että aivot jäätyi sitä juodessa. Mukiin muodostunut spontaani irvinaama vastasi varmasti omaani.
Lue myös nämä:
- Passin leimat – mistä ne ovat karttuneet?
- Pullonpyöritystä Nightwishin kanssa ja muita reissusattumuksia
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä hallanvaara.
14 Comments
Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi
3.12.2015 at 12:42Ihania tarinoita! Voin jotenkin samaistua moneen tuntemukseen.
Noora
4.12.2015 at 12:34Kiitos! Ehkä tämä on siis sitä reissaajan arkea 🙂
Terhi / Muru Mou
3.12.2015 at 12:57Voi mikä onni käynyt tuon Barcelonan hotellin kanssa! Kuittasi varmastikin ainakin osan matkalla koetuista kärsimyksistä 😀
Noora
4.12.2015 at 12:35Joo se hotelli kyllä pelasti aika paljon! Tuon kaiken jälkeen vesivahinkoinen tai sähkötön murju olisi ollut liikaa 😀
Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi
3.12.2015 at 20:10Hehee, mahtavia reissutarinoita, just sellaisia kivoja realistisia kuvauksia niiden kauniiden kuvien takaa. Mahtava postausidea, täytyy ehkä joskus pölliä tää! 😉
Noora
4.12.2015 at 12:37Kiitos! Ajattelin että joskus on kivaa nostaa esille myös sitä reissaamisen ei-niin-onnistunutta puolta. Varasta ihmeessä idea jos siltä tuntuu, näitä tarinoita lukisi mielellään muidenkin kertomina 🙂
Annika | Travellover
4.12.2015 at 21:22Niin elämän ja matkailun makuisia tarinoita. Oma syntymäpäiväni osuu aina järjettömän hukun töihin -vaiheeseen, mutta koska joulukin on vähän nou nou, ajattelin nyt paeta sitä.
Noora
6.12.2015 at 09:46Kyllä aina välillä on hyvä paeta. Varsinkin jos sitä on edeltänyt hullu työvaihe. Joskus sitä jopa paettuaan huomaa, että maailma jatkaa pyörimistään vaikkei itse pidäkään kaikkia lankoja kasassa 🙂
Kaukokaipuun Nella
7.12.2015 at 17:55Ihania pieniä tarinoita <3
Noora
7.12.2015 at 20:57Kiitos! 🙂
marikaw
7.12.2015 at 21:22Ihania pikkuhetkiä. 😀 Näitä hetkiä on ihana muistella myöhemmin.
Noora
8.12.2015 at 00:18Kiitos! 🙂 Joo, näitä muistelee kyllä mielellään jälkeenpäin, vaikka siinä hetkessä ei aina ehkä ihan naurattanut 😀
Arna / Cocoa etsimässä
8.12.2015 at 10:47Ihania tarinoita! Tietyissä erityisissä hetkissä tallentuineisiin kuviin mahtuu niin paljon sellaista, mitä kuva itsessään ei kerro. Että ihan aina “kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” ei kyllä pidä paikkansa :).
Noora
8.12.2015 at 16:27Kiitos! Niinhän se taitaa olla, ettei se kuva aina kerro enemmän kuin ne tuhat sanaa. Tai ainakin se kuva kertoo eri tuhat sanaa, kuin tarina kuvan takaa. 🙂