Kerran poistuin kotoa
Pohdinnat

Passin leimat – mistä ne ovat karttuneet?

Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät ihmetellä kaikkea pientä matkustamiseen liittyvää. Ilahdun hassuista lentokenttälyhenteistä, ihmettelen eri maiden kolikoiden kuvitusta ja saatan viettää pitkiä aikoja kaupunkien ja maiden karttoja tutkaillen. Ja toki passiin saatavat leimat ovat myös pienten matkailuasioiden ihastusten joukossa.

Hankin ensimmäisen passini vajaa viisi vuotta sitten, sitä ennen matkustelin vain Euroopassa henkilökortin toimittaessa matkustusasiakirjan virkaa. Lisäksi taisin pienenä olla lisäpersoona äitini passissa. Itsenäisen passimatkustamisen ja siihen kertyneiden leimojen tutkiskelun ilosta pääsin ensi kertaa nauttimaan kolmisen vuotta sitten matkustettuani ensi kertaa turvallisten ja leimattomien EU-maiden ulkopuolelle.

Nyt kun hankin uuden passin ensimmäisen, rakkaan leima-arkistoni tilalle, koin tarvetta fiilistellä mitkä kaikki paikat ovat jättäneet jälkiäni matkadokumenttiini. Leimamäärä on toki suurempi kuin maamäärä, joista niitä on kertynyt.

Viidestä maasta olen leimoja passiini kumminkin kerryttänyt: Kroatiasta, USAsta, Singaporesta, Malesiasta sekä Turkista. Rakkain leimoista on varmasti Malesian rajalla tämän vuoden syntymäpäivänäni lätkäisty leima. En pidä syntymäpäiväni juhlinnasta, joten karkasin väistämätöntä ahdistusta ensi kertaa Aasiaan, ensi kertaa kunnolla yksin reissuun. Tämä leima muistuttaa mua aina siitä.

IMG_7099

Rajatarkistukset tuntuvat aina olevan hieman kuumottavia. Ainakin sen hiostusrumban jälkeen mitä USAssa on tullut vastaan. Vaikkei sielläkään oikeasti pahoja tilanteita ole osunut kohdalle. Muualla en samanlaista uteliaisuutta ole kokenut, mutta kun tietää mitä meininki voi pahimmillaan olla, pistää se aina pienen tuskanhikinoron valumaan selkää pitkin. Aivan kuin maahantulojonotukset ahtaissa tiloissa muuten sitä ei saisi aikaan!

Singaporessa olinkin valmistunut yhtä laajaan tenttaukseen kuin Jenkeissä. Olin opetellut ulkoa majapaikkojeni nimet, matkan pituuden, mitä aion nähdä ja tehdä ja niin edelleen. Mutta piinaavan utelun sijaan sainkin kuulla vuolaita kehuja nimestäni! Kiitokset tästä vanhemmilleni, itsellä tähän valintaan kun oli valitettavan vähän osaa tai arpaa 😉 Sain myös kehotuksen, etten koskaan vaihtaisi nimiäni. Noora Emiliana siis pysytään toistaiseksi.

Erikoisin rajanylityskokemukseni taitaa olla Kroatian ja Bosnia & Herzegovinan rajalta. Olimme siskoni kanssa menossa Mostariin päiväretkelle paikallisen bussin kyydissä. Rajalla kerättiin kaikkien matkustajien matkustusasiakirjat yhteen nippuun ja istuttiin bussissa odottamassa matkadokumenttien paluuta.

Reilun vartin odotuksen jälkeen näin tapahtuikin. Leima oli isketty passiin, vaikka kukaan auktoriteettinen taho ei mua ollutkaan halunnut livenä nähdä. Ehkä en vaikuttanut liian suurelta uhalta maan turvallisuudelle.

IMG_0583

Kovin paljoa leimoja ja tarinoita niiden takaa ei ensimmäiseen passiini tarttunut. Odotan kuitenkin innolla mitä uuden matkustusdokumenttini aika tuo tullessaan. Se on niin kiiltävä ja kaunis ja ihan kutsuu mua uusiin seikkailuihin!

Olenko ainoa, jota viehättävät passiin saadut leimat? Tai onko sulla hyviä tarinoita leimojen saannista?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

4 Comments

  • Reply
    miraorvokki
    20.11.2015 at 16:37

    Tuolla Balkanilla olen hämmästellyt samaa rajanylitysoperaatiota! Pariin kertaan matkustanut bussilla rajojen yli siellä ja esim. myös Montenegron rajalla myös samainen passintarkastus. Viidenkymmenen tyypin passit kasaan ja kukaan ei halua nähdä kenenkään naamaa. Vaikutti aika epätarkalta toiminnalta. Hämmennyksistä leimat noilta reissuilta muistona. Itse tykkään leimoista ja harmittaakin, että monessa maassa leimaa ei enää saa. Ehkä hämmentävin leimausmuisto on Istanbulista tammikuulta; päästäkseni maahan tuijotin väsyneenä ja aavistuksen jännittyneenä virkailijaa. Hän tokaisi suht lujaan ääneen “Mira” ja katsoin virkailijaan – joka sitten iski silmää, antoi passini ja päästi eteenpäin. 😀

    Olen nyt lähdössä Israeliin ja Israelin matkailulta töissä luennolla käynyt leidi ilmoitti että heiltä ei enää saa passiin leimaa, edes pyytämällä. Ehkä sitten seuraavasta kohteesta taas… 🙂

    • Reply
      Noora
      20.11.2015 at 19:52

      Jännää kuulla, että Balkanilla on yleisempääkin tuo summittainen passintarkastus. Oletin meidän käyttävän jotain sen verran pientä asemaa, ettei siellä ollut niin nuukaa. Melkein tuntuu, että siellä olisi voinut antaa vaikka naapurin Aunen passin tarkistukseen, ja jos Aune ei ole ollut tuhma, niin maahan vaan… Tosin varmasti nyt Euroopan pakolaiskriisin myötä nuokin rajatarkastukset ovat saattaneet tiukentua. Muakin kyllä harmittaa se, ette monesta maasta leimaa enää saa. Sehän se passin omistamisen pointti on ;D Haha, aika hauska kokemus Istanbulista. Mä en kyllä muista sieltä rajalta mitään erityistä.

  • Reply
    Sunna
    14.11.2016 at 14:59

    Mullakin on aika uusi passi ja olin ihan innoissani, kun sain siihen lauantaina ekan leiman! Tosin vähän kuumottaa, kun nyt mulla on virkamiesviisumi Venäjälle, ja tammikuussa lähden Jenkkeihin. En mitenkään jaksaisi selitellä Venäjä-kuvioitani amerikkalaisille viranomaisille, mutta kait se pakko on.

    Kroatiasta siis sai ennen leiman? Nyt ei ainakaan enää 🙁

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      14.11.2016 at 21:33

      Leimoja on kyllä mahtavaa kartuttaa! Mun uusi passi on nyt noin vuoden ikäinen, ja leimoja siinä taitaa olla jo reilu 10 kappaletta. On ollut ahkerassa käytössä 😀 Jenkeissä mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia maahantulon kanssa, mutta en toisaalta olekaan koskaan omistanut Venäjän virkamiesviisumia tai käynyt missään kyseenalaisissa maissa. Venäjän risteilyleimoja tuolta kyllä löytyy pari kappaletta. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Kroatiasta sai leimoja vielä joskus 2013 (?) kun maa ei ollut EU:n jäsen. Keräilyharvinaisuus selkeästi 🙂

Vastaa käyttäjälle Noora Cancel Reply