Ensimmäisenä päivänämme Istanbulissa emme hirveästi jaksaneet kierrellä ympäriinsä, kiitos aikaisen herätyksen, sekä spontaanin muutaman kilometrin hukkalenkin, jonka teimme kiitos taksikuskimme, joka neuvoi hostellimme sijaitsevan väärässä suunnassa.
Kuitenkin pieni iltakävely ja lähiympäristöön tutustuminen tuntui mainiolta idealta. Hostellimme sijaitsi Sultanahmetin, Istanbulin vanhankaupungin, sydämessä, joten jo hostellin lähiympäristöstä löytyi muun muassa Sininen moskeija, Hagia Sofia sekä paljon sokkeloisia kujia. Myös Bosporinsalmi oli kivenheiton (tosin jos itse olisin murikkaa nakkaillut niin aika monen sellaisen) päässä.
Mitään tarkempaa suunnitelmaa emme reitistämme tehneet, vaan menimme sinne minne jalat veivät. Toki Sininen moskeija veti ensimmäisenä puoleensa, eihän sellaisia pytinkejä paljoa Euroopan pohjoisessa peränurkassa näe! Mutta sinne emme sisälle asti menneet, vaan kiertelimme sitä hetken verran ja sitten askel alkoi vetää kohti rantaa.
Ehkä toiveissa siinsivät mahdollisuudet auringonlaskun todistamisesta, upeista kaupunkinäkymistä ja merellisestä estetiikasta ylipäätään. Auringonlaskun kanssa emme onnistuneet treffejä sopimaan, mutta muuten tallailu pitkin Kennedy Caddesia (onpas mahtipontinen nimi!) tarjosi paljon elämyksiä.
Bucoleonin palatsin rauniot
Lähes ensimmäinen asia, minkä Kennedylle saavuttuamme näimme oli valtaisat rauniot, jotka olivat yrittäneet kätkeytyä syksyisen verhon taakse. Kyseessä oli Bucoleonin palatsin rauniot, rakennuksen josta en voinut myöntää kuulleeni ennen spontaania ensikohtaamistamme. Koska sydämeni sykkii varsin vilisti kaikelle historialliselle ja/tai hylätylle, olin myyty.
Paikan kauneuden kruunsasi tulenpunaisena loistaneet muratit, joiden lomasta palatsin jäännökset kurkkivat. Kaunista, niin kaunista! Enkä olisi visuaalisesti parempaa aikaa visiitille voinut kuvitella. Ruska kaunistaa kaiken. Siinä missä Istanbul on kuin yksi suuri ulkoilmamuseo, Bucoleon on siitä hyvä todiste.
Se oli aikanaan bysanttinen palatsi, jonka historia juontaa noin 1500 vuoden päähän. Nettilähteet tietävät kertoa rakennukseen kuuluneen hienon parvekkeen, joka avautui Marmaranmerelle. Siellä olisi kyllä kelvannut aikanaan olla. Olisi huimaa päästä joskus tutkimaan noita raunioita sisäpuolelta!
Sydäntäsärkevän ihanat kulkukissat
Matkan jatkuessa Kennedya ylöspäin kohti Topkapin palatsia, törmäsimme laumaan kissoja! Sisälläni asuu crazy cat lady, joka ei valitettavasti pääse matkailullisista syistä toteuttamaan itseään. Voi kun haluaisin kissan tai kymmenen, mutta valitettavasti liikkuva elämäntapani ei tekisi varmastikaan kissoille hyvää.
Mutta sydämeni suli noille istanbulilaisille karvapalloille ja olisin halunnut pussailla ja rapsuttaa niistä jokaista! Tosin sulamisen jälkeen sydämeni lähinnä särkyi, koska kulkukissoihin ei valitettavasti viitsinyt koskea. Voi kissat minkä teitte.
Hyvin sosiaalisia ja rakkaudentäyteisiä tapauksia ne silti olivat, ja myös erittäin kuvauksellisia. Siis sen sekunnin murto-osan, kun malttoivat pysyä paikallaan… Oi voi, pala sydämestäni jäi kyllä ikuisesti noiden karvapallojen luo.
Iltakävelymme kruunasi Istanbulin hämärtyvä ilta. Voisin sanoa sen olleen tuo kuuluisa sininen hetki. Ainakin puitteet sille olivat täydelliset, hiljalleen mailleen painunut aurinko syvensi sekä veden että taivaan, kuin myös merenrannan kivikon sinisen eri sävyjä.
Oli ihastuttavaa katsella paikallisia kalastajia, Marmaranmerellä lipuvia pikku veneitä sekä isompia laivoja. Nähdä kuinka yksi toisensa jälkeen valot syttyvät ympärillä: pilvenpiirtäjissä Galatan sillan toisella puolella, Aasian puoleisessa Istanbulissa, Bosporin sillalla. Tuolla rannalla oli täydellistä imeä itseensä ensihetkiä Istanbulin kauneudesta.
Lue myös nämä:
- Basilica Cistern – visiitti istanbulilaiseen vesisäiliöön
- Lauttamatka Aasian puoleiseen Istanbuliin
- Dan Brownin Infenon jalanjäljillä Italiassa ja Istanbulissa
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments