IGTT: Suomiseikkailua amerikkalaiselle

Sain viime kuussa suuren kunnian hostata (Miksen keksi tälle mitään hyvää suomenkielistä sanaa? Emännöidä ei ole hyvä sana!) amerikkalaista kaveriani, joka tuli Suomeen reilun viikon visiitille.

Tämän tarinan ensisanat on kirjoitettu jo lähes kaksi vuotta sitten Floridassa, miamilaisella bussipysäkillä, jossa Assin kanssa odottelimme Miamin satamaan menevää bussia. Samalla bussipysäkillä, samaan paikkaan ja samalle risteilylle menossa oli itäisestä Jenkkilästä kotoisin oleva Adam, joka piti huolta että hukassa olevat suomalaiset löysivät oikeaan osoitteeseen.

Risteilyn jälkeen yhteydenpito jatkui, ja koska huomasimme olevamme kaikki taas menossa tämän vuoden tammikuussa samalle risteilylle, teimme Assin ja kaverimme Elmun kanssa visiitin Adamin luo ennen pullahtamista Karibian aalloille. Nyt vihdoin oli vastavuoroilun aika, suuren seikkailun syksyisessä Suomessa.

Mitä odottaa, kun seikkailee Suomessa? 

Suomi oli Adamille ennestäänkin tuttu paikka, tosin vain lyhyen Helsingissä käynnin verran. Ja vaikka onhan Helsinki nyt ihan kiva, jos vertaa esimerkiksi pillastuneeseen myrkkyalligaattoriin, niin on Suomessa paljon muutakin jännää.

Me Assin ja Elmun kanssa olimme jo ennakkoon perehdyttäneet Adamia suomalaisiin menoihin ja meininkeihin. Siihen, ettei kukaan puhu. Siihen, että missään ei ole kuin puita ja järviä. Siihen, että ruoka maistuu pahville. Ja siihen, ettei kellään ole koskaan hauskaa. Näillä kantavilla teemoilla oli siis hyvä lähteä tekemään visiitistä ikimuistoista.

Tampereen elämyksiä

Helpoin tapa tutustua kaupunkiin kuin kaupunkiin on nähdä se kerralla. Tampereella näitä vaihtoehtoja on useampi: voi kivuta esimerkiksi Näsinneulaan (mutta sehän on niin klisee, eikä Näsinneulasta näe Näsinneulaa!) tai Mansesterin omaan Barad-dûriin, susirumaan Hotelli Torniin.

Mutta miksi tehdä elämästä kamalaa, kun kaupunkinäkymistä voi nauttia kauniista tornista kauniiden maisemien keskellä. Pyynikin näkötornista nimittäin. Ja päälle syödä niin herkullista munkkia, että siitä puhuttiin vielä seuraavana päivänäkin. Ja mentiin myös toisille munkeille…

https://www.instagram.com/p/9G0WqaiGGn/?taken-by=hallanvaara

https://www.instagram.com/p/9Ge968iGPE/?taken-by=hallanvaara

Lisäksi kävelymatka keskustasta Pyynikille ja siitä Pispalaan komeassa syyssäässä näytti varmasti Tampereen parhaat puolet. Kaunista luontoa, järvimaisemaa, katsoi sitten olkansa yli oikealle tai vasemmalle ja vastapainona boheemia kaupunkikulttuuria sekä hylättyjä rakennuksia.

Miksen näyttäisi lemppariasioita kotikaupungistani, vaikka ne kaikki eivät suuria turistirysiä olisikaan? Tai juurikin siksi! Tuskin Adamiakaan olisi kiinnostanut juosta Tampereen pakollisten nähtävyyksien perässä ihan vain siksi että voi sanoa nähneensä ne. Pyynikki-Pispala -kierroksen kruunasimme visiitillä hylättyyn tulitikkutehtaaseen, paikkaan, jonka aavemaisesta kauneudesta inspiroiduin niin, että siitä löytyy oma postaus.

https://www.instagram.com/p/9GeZiIiGOM/?taken-by=hallanvaara

https://www.instagram.com/p/9GdlBciGNB/?taken-by=hallanvaara

Historian havinaa Hämeenlinnassa

Koska kuulin Adamin huijanneen ja nukkuneen bussimatkansa Helsinki-Vantaalta Tampereelle, päätin viedä hänet kostoksi Hämeenlinnaan! Saisipa nähdä kaikki metsät, pellot sekä järvet uudelleen. Valitsin meille vielä mennen tullen taajamajunan, joka pysähtyi vähintään kaikilla kaupunkien välillä olleilla asemilla, jotta maisemat eivät vilisisi liian nopeasti silmien ohi. Visiitin Hämeenlinnaan kruunasi perisuomalainen tihkusade. Tästä ei meininki enää pääse täydellisemmäksi.

https://www.instagram.com/p/9IzR2MCGNY/?taken-by=hallanvaara

https://www.instagram.com/p/9JAIr8iGES/?taken-by=hallanvaara

Ja koska kuitenkin joku miettii, miksi vein ihmisparan Hämeenlinnaan, niin miksipä ei. No, oikea motiivi oli Hämeen linna. Mun mielestä on siistiä, että Suomellakin on historiansa. Sekä linnoja. Vaikka ne ovatkin pienenpuoleisia. Mutta ne on silti linnoja, ja mähän rakastan linnoja! Enkä ollut aiemmin Hämeen linnassa käynyt.

Tuo Hämeen puolustusmöllykkä näytti läheltä katsottuna hyvin surumieliseltä. Lisäksi teimme huomion, että Hämeen linnan tykit oli käännetty osoittamaan Venäjälle. Sattumaa? Optimismia? Jää nähtäväksi… Voin kertoa loppukaneetiksi, että nelituntinen jäätymiskuoleman partaallaolo Hämeenlinnassa kruunautui Tampereelle palattuamme jäätelö-övereillä Minetissä. Olin niin jäässä, että tärisin. Voi sinua, Suomi!

https://www.instagram.com/p/9JeW3YiGOb/?taken-by=hallanvaara

https://www.instagram.com/p/9I84XJiGOU/?taken-by=hallanvaara

Keski-Suomen ja Keski-Maan valloitus

Koska seikkailun on jatkuttava, niin retkueemme siirtyi seuraavaksi Jyväskylään selvittämään, kuinka monta puuta matkan varrelle mahtuu. Päämäärässä taas olisi tarjolla suomalaista lystinpitoa pitkän viikonlopun verran, eli jäätävää hiljaisuutta, pahvinmakuisten ruokien syöntiä, järvimaisemaa sekä tutustumista suomalaiseen alkoholi- ja krebakulttuuriin.

Koska suomalaiseen mentalitettiin kuuluu loukata kanssaihmisiään niin tahtoen kuin tahtomattaankin, luvassa oli hämmentävä määrä seurapelejä, jotka aiheuttivat kaikille niin henkisiä kuin fyysisiäkin vaurioita.

Assi sai spontaanin lävistyksen tikkupelin tiimellyksessä ja paransimme maailmaa muuten vain Cards against humanityn tahdittamana. Sekä seikkailimme Keski-Maassa tavoitteenamme listiä Sauron. Meinasin kirjoittaa, että onnistuimme vaihtelevalla menestyksellä, mutta se olisi ollut liioittelua. Olimme epäonnistumatta vain kerran, sanottakoon.

https://www.instagram.com/p/9QrjELiGLW/?taken-by=hallanvaara

Suomalaiset sään jumalat lipsahtivat luodessaan autenttista simulaatiota suomalaisen sään jatkuvasta kurjuudesta, ja pääsimme jopa tutustumaan ulkoilmaan kauniina lauantaipäivänä. Koska Jyväskylän tärkein nähtävyys on Pandan karkkitehdas, suuntasimme ensin sinne. Siinä on kuin Stockan Hullut päivät ja ilmainen ämpäri -kulttuuri pienoiskoossa kun miljoona makeannälkäistä punaposkea ahtautuu yhteen pieneen rakennukseen leikkimään maailman hitainta letkajenkkaa. Ulos kuitenkin päästiin. Sekä elävänä että herkkusäkkien kanssa.

Lisäksi Elmu oli skarppina bussimatkaajana tehnyt näköhavaintoja namimyymälän läheisyydessä sijaitsevasta Naissaaresta, josta löytyi muutamaksi tunniksi suomalaisia puita ja järvia kaikille ihasteltavaksi. Jopa tällaisena suomalaiseen kliseemaisemaan tottuneena paikka oli silmiähivelevän upea kauniina syyspäivänä.

https://www.instagram.com/p/9OHo0gCGEY/?taken-by=hallanvaara

https://www.instagram.com/p/9OAb-jCGH6/?taken-by=hallanvaara

Näiden lisäksi Amerikan sankaria tuli ravittua suomalaisilla perinneruuilla ja -juomilla. Salmiakkia niin karkin, jäätelön kuin alkoholinkin muodossa tuli testattua, vieraan omasta pyynnöstä. Lisäksi pahviset kulinaristikokemukset à la karjalanpiirakat sekä maksalaatikko rusinoilla tuli maistatettua.

Reissun viimeisellä pitstopilla Kuopiossa saattoi huhujen mukaan olla tarjolla kalakukkoa. Mustanmakkaran kuvan näyttäminen taas riitti, ainakin vielä toistaiseksi. Tosin myönnän, että siihen veikeännäköiseen herkkuun en itsekään koskisi edes pitkällä tikulla. Salmiakkijäätelön syönnistä on myös puhelimen kätköissä huikeita kuvataltiointeja, mutta musta tuntuu, että kaikki maailman salmarikaan ei antaisi mulle lupaa niiden julkaisemiselle…

Miten te viihdytätte ulkomaisia vieraitanne?

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Hämeenlinnan kiehtova linna
• Pyynikin näkötorni – Tampereen parhaat maisemat
• Tampereen hylätty tulitikkutehdas

---

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä hallanvaara.