Terkkuja Istanbulista!
Vietin siis juuri pitkän viikonlopun Istanbulissa, tuossa kaupunkien kuningattaressa. Päätös lähteä sinne syntyi suhteellisen spontaanisti, kun tuli Assin kanssa bongattua hyvä lentotarjous: suora meno-paluu 125 eurolla. Kolmas reissukumppanimme Elmu oli varsin nopsaan taivuteltu lähtemään mukaan, ja niin marraskuinen Istanbul kutsui meitä.
Tämä oli ensimmäinen kertani Turkin kamaralla, hinkunut olen maahan jo monen vuoden ajan. Istanbul on aina viehättänyt mystisyydellään ja pitkällä historiallaan.
Kaupunki, joka jakautuu kahdelle eri mantereelle on paikka, jota ei joka päivä tule vastaan. Lisäksi siskoltani olen kuullut paljon ylisanoja kaupungista. Viimeinen naula pakko päästä -arkkuuni taisi olla Dan Brownin Inferno-kirja, jonka tapahtumat vyöryvät myös Istanbulin kamaralle. Pakko myöntää, että muistia virkistäkseni tein kirjan kuvitetun painokseen varauksen, nyt tarinasta saa varmasti vielä enemmän irti.
Historiallinen Hagia Sofia
Istanbul siis henkii mulle historiaa ennen mitään muuta. Onhan kaupungilla menneisyyttä yli 2500 vuoden ajalta! Jos mun olisi pitänyt valita tasan yksi paikka, jonka kaupungista olisin saanut käydä katsomassa, olisi valinta osunut ilman epäilystäkään Hagia Sofiaan.
Miksi? Koska sillä on ikää lähes kunnioitettavat 1500 vuotta. Koska se on kuvien perusteella mielettömän upeasti rakennettu. Koska se on seissyt paikoillaan siinä missä hallitsijat ovat vaihtuneet, kaupungin maa on järissyt, sen statuksen muuttuessa ex-kirkosta moskeijaksi ja ex-moskeijasta museoksi. Paikka, joka on nähnyt niin paljon, oli pakko päästä näkemään myös itse!
Marraskuisessa Istanbulissa on se hyvä puoli, ettei se ole niin täynnä turisteja kuin olen ymmärtänyt sen kesäkaudella olevan. Olihan paikalla toki myös muita, mutta ei niin hirveässä määrin. Taisimme jonottaa sisäänpääsyä Hagia Sofiaan viitisen minuuttia, ja olimme paikalla noin yhdentoista aikaa aamulla museon auetessa kello yhdeksän. Kun luikahdimme paikasta ulos reilua tuntia myöhemmin, oli jono ehkä tuplaantunut.
Pääsylipun museoon saa 30 liiralla (noin 10 euroa), ei opiskelija- tai muita alennuksia ainakaan turisteille. Lipunmyynnissä kävi vain käteinen. Opastettuja kierroksia, audio guideja ja ties mitä olisi saanut, jos olisi lyönyt lisää riihikuivaa tiskiin. Me tyydyttiin pelkkään peruslippuun, mutta mulle se riitti aivan mainiosti, sillä olin paikan historiaa tankannut jo etukäteen.
Hagia Sofian lumoissa
Vaikka olin valmistautunut siihen, että Hagia Sofia on kaunis, oli se silti paljon enemmän kuin kuvat antavat ymmärtää. Se on yliluonnollinen! Niin maaginen, historiaa henkivä. Niin yksityiskohtainen ja jokainen yksityiskohta tuntuu loppuun asti mietityltä. Överi, mutta niin överi, että se kääntyy voitoksi. Myös aikaa nähnyt, mutta jos ikää on puolitoista vuosituhatta, niin se on sallittua.
Yleisesti paikka oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa kuin tuonikäinen seniori vain voi olla. Käyntimme aikana paikan yhtä seinää koristi lähes koko paikan korkeudelta ruma rakennusteline, mutta ei se menoa ja näkemästään nauttimista haitannut. Uskomatonta arkkitehtuuria riitti silti kaikkialle minne katsoi ja myös kaikkialle minne ei tajunnut katsettaan kääntää.
Hagia Sofian pääsali vetää sanattomaksi
Kun museon aulasta astuu ensimmäistä kertaa paikan pääsaliin, en ainakaan itse voinut olla huokaisematta ääneen. Paikan suuruus niin korkeudessa, laajuudessa kuin koristeiden ja yksityiskohtien määrässä on vaikeaa käsittää. Moni rakennus ei ole aiheuttanut mulle positiivisia kylmiäväreitä ensikohtaamisellaan, mutta Hagia Sofia pystyi siihen.
Kun rakennuksen näkee ensi kertaa ulkoapäin, ei voisi uskoa, että sama paikka kätkee sisälleen yhden bysanttilaisen arkkitehtuurin kirkkaimmista helmistä. Monen mielestäni upean rakennuksen kohdalla vaikutus on päinvastainen: useat linnat sekä goottilaiset kirkot ovat ällistyttävän upeita ulkoa, mutta sisään astuessaan sama vaikutus ei enää jatku. Mutta Hagia Sofia ylitti silti kaikki odotukseni, vaikka ne todella korkeita olivatkin.
Istanbulista tuli kolmen päivän aikana nähtyä paljon muutakin. Tuli bongattua moskeija poikineen, nautittua maanalaisen vesisäiliön ällistyvästä estetiikasta, seikkailtua kaupungin monilla pienillä kujilla, tsekattua paikallisia basaareja, tehtyä lauttamatka Aasian puolelle, nähtyä aivan liikaa kissoja jotka olivat toinen toistaan söpömpiä. Mutta tuli myös törmättyä paikallisen kulttuurin kanssa ei-niin-positiivisissa merkeissä. Näistä kuitenkin enemmän tulevissa postauksissa.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Dan Brownin Infernon jalanjäljillä Italiassa ja Istanbulissa
- Basilica Cistern – visiitti Istanbulin taianomaiseen vesisäiliöön
- Lauttamatka Aasian puoleiseen Istanbuliin
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
Maria
11.11.2015 at 10:30Kerrassaan upeita kuvia! Olin aikeissa myös ostaa liput Istanbuliin mutta kaveri vitkutteli liian kauan ja ne halvat meni tältä erää ohi suun. Ensi kerralla ei saa miettiä liian kauan vaan suoraan painaa varausnappia 😉 Odotan tulevia postauksia kaupungista 🙂
Noora
11.11.2015 at 20:42Kiitos paljon! 🙂 Hagia Sofia oli kyllä niin kuvauksellinen, ettei sen kanssa voinut mennä kuvatessa pieleen. Harmi, että edulliset lentoliput menivät tällä kertaa sivu suun. Uskoisin kyllä uusia hyviä tarjouksia Istanbuliin jatkossakin löytyvän. Pitäähän sunkin sinne päästä 😀 Postausideoita on ainakin tässä vaiheessa varsin paljon, joten toivottavasti niistä löytyisi sullekin jotain vinkkejä tai inspiraatiota. 🙂