Blogin ensipostauksessani, kun haparoivin näppiksenpainalluksin yritin kertoa hieman itsestäni ja reissuistani, taisin mainita reissaavani ulkomailla myös keikkojen perässä. Sen koommin en olekaan aihetta tainnut blogissani suuremmin sivuta, ainoastaan yhden postauksen verran käynnistäni Pori Jazzeilla.
Kuitenkin taannoin Travel Adventures Without End -blogissa oli mielenkiintoinen postaus teemamatkailusta. Sen luettuani tajusin itsekin teemamatkailevani. En vain tosin koskaan ollut ajatellut keikka- tai jääkiekkoreissujani ulkomaille teemamatkailuna, ehkä siksi, että kaikki matkat on suunniteltu itse. Ne ovat vain olleet taas yksi hyvä syy poistua kotoa.
Innostuin aiheesta kuitenkin sen verran, että hahmotteilla on kokonainen postaustrilogia aiheesta! Pureudun tulevissa postauksissani keikkareissailun ihmeelliseen maailmaan. Jääkiekkopainotteisia ulkomaanreissuja kun takana on toistaiseksi vasta yksi. Tässä ensimmäisessä postauksessa teen yleiskatsauksen siihen, minne kaikkialle olen keikkojen perässä lähtenyt.
Laskin käyneeni kymmenessä eri maassa keikkojen takia, muutamassa niistä useampaankin kertaan. Nämä maat ovat Itävalta, Latvia, Viro, Ruotsi, Norja, Saksa, Hollanti, USA, Belgia ja Englanti. Monissa näistä maista olen käynyt lisäksi myös “ihan tavallisella reissulla”.
Keikkareissupohdintoja kootessani meinasin jo närkästyä siitä, etten tänä vuonna edes tehnyt yhtään ulkomaille suuntautuvaa keikkareissua. Kunnes tajusin että teinhän, ja vieläpä kaksin kappalein! Ne matkat olivat tosin jo alkuvuodesta, tammikuussa Jenkkeihin sekä helmikuussa Norjaan. Eihän sitä noin pitkän ajan takaa voi millään kaikkea muistaa 😉
Itävaltaan suuntaisin ekaa kertaa ikinä ulkomaanfestareille. Tämä festarireissu ujutettiin tosin jo valmiiksi suunniteltuun reissuun kivaksi lisäaktiviteetiksi, joten varsinaisesti en siis Itävaltaan suunnannut festarin takia. Kyseinen festari oli Nova Rock Itävallan piskuisessa Nickelsdorfissa, lähellä Slovakian ja Unkarin rajoja. Kyseinen reissu oli varsinainen elämys, vaikka festareita olinkin Suomessa kierrellyt monen muunkin tarpeisiin.
Kaikista uskomattominta oli se, että festareilla kiersi tyyppejä myymässä mm. alkoholia ja tupakkaa. Ei Suomessa vaan ikinä. Olimme kaverin kanssa festareilla vain yhden päivän, sillä seuraavassa etapissamme Budapestissa kaikki oli jo varattuna seuraavia päiviä varten. Mikä oli sinänsä harmi, sillä poistuessamme festareilta huomasimme saaneemme sinne kolmen päivän rannekkeet…
Latvia taas oli ensimmäinen maa, jonne tuli suunnattua ihan puhtaasti keikan perässä. Emme kaverini kanssa onnistuneet saamaan kenttälippuja Rammsteinin Suomen-keikalle, eikä istumakatsomo tuollaiselle keikalle tullut kysymykseen. Tilannetta tutkiessamme huomasimme, että Riian keikka lippuineen ja lentoineen tulisi halvemmaksi kuin trokariliput netistä.
Harmi vaan, että keikka oli helmikuun alussa, ja saapuessamme Riiaan siellä oli lähemmäs 30 astetta pakkasta. Onneksi olimme kaupungissa useamman päivän, joten hieman tarkenimme kaupunkiakin kierrellä. Ja keikkapäivään mennessä pakkanen oli laskenut hieman inhimillisimpiin lukemiin… Haluaisin tehdä Riiaan uusintareissun, mutta ehdottomasti kesäaikaan. Postauksen bannerikuva on muuten juurikin Riiasta, ja siitä krediitit menevät matkaseuralleni Mirkalle.
Virossa on tullut pari kertaa käytyä kääntymässä keikkojen takia. Jostain syystä mulla on paljon suurempi kynnys lähteä pitkälle kotimaanreissulle (Joensuu, Oulu, Rovaniemi) keikkojen perässä kuin ulkomaille. Tallinna on näppärän lähellä, minkä lisäksi sinne pääsee edullisesti. Lisäksi Tallinnan Rock Café on varsin mukava keikkapaikka.
Jotain reissuaikataulujemme ja pihiytemme tilasta kertonee kuitenkin se, että kummallakaan reissulla emme ole paljoakaan Tallinnaa nähneet. Lähinnä juosseet satamasta hostellin kautta keikkapaikalle ja seuraavana aamuna takaisin satamaan. Ehkä kolmas kerta toden sanoo!
Ruotsiin olen yllättävästi vain kerran lähtenyt keikan perässä. Sekään keikka ei edes ollut Ruotsissa vaan laivalla. Se viikonloppu olikin pyhitetty seilaamiselle, onneksi emme sentään joutuneet laivailemaan niin paljon kuin aluksi oli tarkoitus. Menimme siis ensin laivalla Turusta Tukholmaan, jossa seikkailimme päivän ajan palaten illaksi Tukholman satamaan, josta bändiristeily lähtisi.
Laiva seilaisi Tukholmasta Turun kautta Tukholmaan, josta meidän oli vielä tarkoitus palata kolmannella laivalla Turkuun… Kuulostaa laivaisalta, eikös. Onneksi Tukholmassa laivaan noustessamme saimme tietää vihdoin risteilyn soittoaikataulun ja huomasimme kaikkien meitä vähääkään kiinnostavien bändien soittavan jo ensimmäisenä iltana. Pakenimme siis laivasta aamun pikkutunteina, kun se saapui puolimatkaansa Turkuun.
Norjassa on tullut käytyä kahdestikin keikkojen perässä. Ensimmäinen pistäytyminen oli viikonloppureissu Osloon. Suorat lennot sai halvalla ja kaverin kaverin luota löytyi majoitus joten lompakkoakaan reissu ei erityisesti rasittanut. Toisen kerran maassa tuli siis piipahdettua tämän vuoden helmikuussa, tällä kertaa Bergenissä, reissulla jonka siis melkein jo unohdin tehneeni…
Kaveri kysyi mua joukon jatkoksi, ja taisin suostua jo ennen kuin olin selvittänyt saanko vapaata töistä tai mitä bändejä festareilla olisi. Hups. Näin vaikeaa mut on reissuun houkutella! Ja siinä vaiheessa kun selvisi, että pääsen lähtemään ja lennotkin oli jo taidettu ostaa, muistin tsekata festarin ohjelman ja huomasin siellä esiintyvän kaksi mun lempparibändiä! Ei paha.
Saksaan ja Hollantiin tuli pari vuotta sitten suunnattua saman kiertueen merkeissä. Usein julkaistuja keikkakalenteita katsellessamme yritämme bongailla viikonloppukeikkoja kohteista, joihin tai joiden lähikaupunkeihin voi lentää edullisesti ja näppärästi. Tämä oli yksi niistä, kaupunkikohteina Saksan Oberhausen ja Hollannin Tilburg, nuo kaikkien tuntemat metropolit.
Mutta juuri tämä on keikkareissujen yksi parhaista puolista: tulee käytyä kaupungeissa (ja kylissä), joihin ei muuten ikinä eksyisi. Tuolla suuntaa Eurooppaa myös siirtyminen maasta toiseen on tehty todella helpoksi, joten yhteen (pitkään) viikonloppuun tällaisia reissuja on kätevää mahduttaa.
Toistaiseksi kaukaisin kohde, johon olen keikkojen vuoksi lähtenyt on USA. Tosin tässäkin, samoin kuin Ruotsissa, varsinaiset keikat eivät ole olleet kyseisessä maassa. USA on ollut kuitenkin ollut kahdesti lähtöportti 70 000 Tons of Metalille, astetta rankemmalle Karibian-risteilylle, jota tähdittää iso kasa hevibändejä. Tämä risteily tulee saamaan tässä postaustrilogiassa ihan oman postauksensa, sitä kun ei millään pysty muutamaan riviin tiivistämään.
Vuonna 2014 kyseinen risteily lähti Miamista, tänä vuonna Fort Lauderdalesta. En vaikuttunut kummastakaan noista floridalaisesta kaupungista, mielestäni ne ovat lähinnä helvetin esikartanoita. Plastisuutta toki jos hakee, suosittelen kohteita lämpimästi. Ainoa hyvä asia kummassakin kaupungissa mielestäni oli niiden lämpimät säät…
Belgiaan kulku suuntasi viime vuoden pääsiäisenä. Tämä on juuri yksi niitä maita, jotka eivät ehkä muuten olisi olleet menolistalla, ainakaan kovin korkealla. Mutta onneksi tuli syy lähteä! Ehdimme reissun aikana käydä kolmessa kaupungissa: Ghentissä, joka oli kuin jostain maalauksesta ja jota kaverini, joka on itsekin käynyt Belgiassa festareilla, suositteli mulle lämpimästi; Brysselissä, joka oli reissumme tukikohta ja myöskin hyvin positiivinen yllätys kauniine vanhoine rakennuksineen, sekä Monsissa, jossa festari, joka matkan pääsyy oli, tapahtui. Onneksi oli muuten kyseessä sisäfestari. Vaikka Belgiassa oli keväällä jo lämpimämpi kuin Suomessa, ei sää silti kesäinen vielä ollut.
Sokerina keikkailukulhon pohjalla on Englanti. Siellä on tullut keikoilla käytyä sekä Lontoossa että Bristolissa. Tämä, samoin kuin Saksa-Hollanti -miniturnee, saatiin ajoitettua näppärästi viikonlopulle niin, ettei töistä tarvinnut ottaa vapaata. Lento Lontooseen lähti perjantai-iltana, lauantaina oli keikka Lontoossa, sunnuntaina Bristolissa ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Bristolista lähti bussi Stanstedin lentokentälle, josta maanantaiaamuna oli lento takaisin kotiin. Lentokentältä taisin taas suunnata suoraan iltavuoroon…
Voisin juosta keikoilla ulkomailla vaikka kuinka, jos aikaa, rahaa ja erityisesti lomapäiviä olisi loputtomiin. Mutta koska varsinkaan lomapäiviä ei ole, vaativat keikkareissut aina pientä sumplimista ja siksi rajoittuvatkin pääasiassa Eurooppaan. Muutaman päivän reissun lennoista en yleensä ole valmis maksamaan kuin korkeintaan 150e ja niiden tulisi olla joko suorat tai mahdollisimman lyhyellä vaihdolla, jotta lyhyen ajan saa hyötykäyttöön.
Keikkakaupunkien tulee olla hyvien lento- tai muiden kulkuyhteyksien päässä ja niistä tulee löytyä edullista majoitusta, mielellään keikkapaikan lähistöltä. Keikkapaikkakunnan mahdollisesti entisestään tuntematon nimi ei haittaa, yllätykset ovat aina tervetulleita! Lisäksi jos keikkakaupunki tai sen välitön läheisyys tarjoavat mielenkiintoista tutustumisen aihetta, se on suuri plussa. Yleensä reissussa tulee oltua vähintään sen kaksi päivää, jotta kaupungista ehtii nähdä muutakin kuin keikkapaikan. Lähinnä Tukholmaan tai Tallinnaan olen valmis tekemään lyhyempiä visiittejä.
Ja kun kumminkin jotakuta saattoi jäädä askarruttamaan, mikä musiikki mua niin vetää reissuun kerta toisensa jälkeen, niin kerrottakoon että lähinnä suomalaiset metallibändit. Kyllä, lähden ulkomaille katsomaan suomalaisia muusikoita. Miksi? Ensinnäksin siksi, että saan hyviä syitä lähteä ulkomaille (aivan kuin siihen syitä tarvittaisiin…) ja toiseksi siksi, että monet bändit keikkailevat Suomessa valitettavan vähän. Esimerkiksi lempibändilläni oli tänä kesänä Suomessa tasan yksi keikka. Jonka senkin missasin, koska olin itse silloin ulkomailla.
Tämän keikkatrilogian seuraava postaus tulee käsittelemään jos ei nyt suorastaan omituisimpia, niin ainakin yllätyksellisimpiä ja hämmentävimpiä kaupunkeja (tai joissain tapauksissa myös kyläpahasia…), joihin olen keikkojen perässä eksynyt. Stay tuned!
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Peikkovuorella Bergenissä
- Kun keikkailu on seikkailu – hämmentävimmät keikkakaupungit
- 70000 Tons of Metal – astetta rankempi Karibianristeily
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments