Tässä eeppisen keikkailutrilogiani toinen postaus. Edellisessä postauksessani avasin keikkamatkailuani koskevan saagan kartoittamalla missä kaikkialla ja miksi olen reissannut keikkojen perässä Suomen ulkopuolella.
Tässä postauksessa taas syväluotaan tarkemmin muutamaa keikkakaupunkia, tai joissain tapauksissa -kyläpahasta tai maailmanluokan periferiaa, joihin tuskin olisin koskaan eksynyt ilman keikkareissua. Osa on yllättänyt positiivisesti, jotkut ovat taas olleet vain hämmentäviä ja saaneet miettimään miksi ihmeessä piti taas lähteä. Mutta yhtään reissua en kadu. Päinvastoin! Jääpähän hauskoja tarinoita kerrottavaksi jälkipolville.
Tässä kuitenkin randomien keikkapaikkakuntien top 5:
1. Gjerdrum, Norja
“Jee, lempibändin keikka Oslossa, halpojen suorien lentojen päässä, viikonloppuna.” Tai sitten ei. Lennot hankittiin hyvissä ajoin, majoitus löytyi kaverin kaverin luota, kaikki sujui kuin tanssi. Kunnes lähempänä keikkaa huomattiin Oslon olevan astetta laveampi käsite. Siinä missä itse Oslon kaupungistakin löytyisi passeli keikkapaikka, oli tämä keikka tungettu suoranaiseen periferiaan, Gjerdrum Kulturhusetiin, joka taisi sijaita yhden paikallisjuna- ja kahden bussimatkan päässä Oslosta.
Onneksi mukanamme oli paikallisopas, muuten saattaisimme edelleen olla etsimässä perille… Paikka oli siis jossain peltojen keskellä, keikkapaikan vierestä löytyi hotelli ja paikalta muutama hevari. Itse keikkapaikassa tai keikoissa ei ollut mitään valittamista. Keikan jälkeen joimme viiniä pellolla lehmien vieressä ja porvareina ajelimme yöllä taksilla Osloon. Ei tänne toiste, kiitos!
2. Nickelsdorf, Itävalta
Keski-Euroopassa taitaa olla trendinä se, että festarit sijoitetaan mahdollisimman suurelle pellolle, mahdollisimman kauas kaikesta ihmisyydestä muistuttavasta. Näin oli tässäkin tapauksessa, kun puksutimme Wienistä junalla kohti Nickelsdorfin pikkukylää. Juna-asemalta festarivieraita kyydittiin vielä bussilla jonnekin… pellolle. Asutusta ei näkynyt oikein missään. Sisäänkäynti festareille löytyi, kun tarvoimme joukon jatkeena pellolle ilmestyneen spontaanin, pienen valtion kokoisen parkkipaikan halki.
Festari itsessään oli varsin mainiosti järjestetty: logistiikka lavojen välillä toimi hyvin, festariruokaa sai edullisesti ja alueella oli vessoja, jotka sai vedettyä! Festareilta poistuessamme onnistuimme vielä seikkailemaan pitkän tovin paikan leirintäalueella etsiessämme ulospääsyä koko alueelta. Voihan pellot! Tänne ehkä voisin lähteä toistekin. Festaroimaan, en muuten. Kokemuksesta (toivottavasti) viisastuneena.
3. Oberhausen, Saksa
Käsi pystyyn, jos olet kuullut Oberhausenista aikaisemmin! Joo, en minäkään ollut. Tuo pikkukaupunki saksalaisen mittapuun mukaan, asukkaita vain noin Tampereen verran, sijaitsee läntisessä Saksassa lähellä Düsseldorfia sekä Hollannin rajaa. En varmasti olisi koskaan tänne omaehtoisesti kulkuani suunnannut. Tämä sentään oli tietoinen valinta mennä, toisin kuin tuo Gjerdrum. Mutta ei paikka kovin ihmeellinen ollut.
Kaupungissa oli muistaakseni yksi ihan valokuvauksellinen kirkko, siitäkään en tosin jaksanut ottaa kuvaa. Kuten en mistään muustakaan siellä. Paitsi majapaikastamme, keikkapaikalta sekä muista hämmentävistä aktiviteeteista. Ainoa julkaisukelpoinen kuva on siis räpsätty juna-asemalla. Eikä sekään kovin julkaisukelpoinen ole. Voisin käydä uudestaan, mutta ainoastaan shoppailumielessä. Kaupungissa oli ihan älyttömän kokoinen ostoskeskus, jossa lähinnä vietimme aikaamme itkien sille, ettei käsimatkatavaroihin mahdu mitään ylimääräistä, eikä ole edes rahaa ostaa mitään.
4. Tilburg, Hollanti
Kulku jatkui Oberhausenista seuraavaksi Tilburgiin, Hollannin kuudenneksi suurimpaan kaupunkiin. Tästäkään kaupungista en ollut aiemmin kuullut, mutta tämä oli jopa ihan positiivinen yllätys! Kaupunki oli todella sympaattinen ja kaunis. Harmi vaan, että edellinen yö oli venynyt aivan liian pitkäksi, ja kaikki vähäinen ylimääräinen aika kyseisessä kaupungissa meni hotellissa nukkumatin perään huudellessa. Tänne palaisin mielelläni uudelleen, en ehkä pelkästään, mutta vaikka jollain Benelux-maiden kiertueella.
5. Mons, Belgia
Jos tämä listaus alkoi hämmentävimmällä mahdollisella kohteella, ja on yrittänyt luisua kohti parempaa kohta kohdalta, niin tämä kaupunki oli erittäin positiivinen yllätys! Mons sijaitsee Belgian ranskankielisellä alueella, lähellä Ranskan rajaa.
Olimme etukäteen kuulleet, että Mons on pelkkä peräkylä, jossa ei ole mitään, yhtään mitään nähtävää. Voi kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Saavuimme kaupunkiin tarkoituksena viipottaa suoraan siellä pidetyille festareille, mutta suunnitelmat muuttuivat kun juna saapui Monsin asemalle, ja junan ikkunasta näkyi kumpuileva kaupunki täynnä vanhoja rakennuksia, sekä joka välistä pilkistäviä torneja!
Torni ei voi tarkoittaa kuin upeita rakennelmia, ajattelimme, ja suuntasimme summissa niiden perään. Emmekä pettyneet. Kaupungista löytyi useita upeita, vanhoja rakennuksia. Kirsikkana kakun päällä älyttömän iso ja näyttävä goottilainen katedraali, joka yhtäkkiä pilkistä kaupungin rakennusten seasta. Olin myyty.
En olisi varmasti ikinä eksynyt Monsiin, jos siellä ei olisi ollut tuota festaria. Vaikka kaupunkia emme tainneet kiertää toista tuntia enempää, ehti siinä ajassa nähdä jo todella paljon. Varsinkin odotuksiin nähden, jotka olivat nollassa. Lähtisin Monsiin ehdottomasti uudelleen, samoin kuin moneen muuhun Belgian kaupunkiin!

Tämä oli ehkä paras yllätys koskaan!
Löytyykö ketään, joka olisi sattunut samoille paikkakunnille? Entä mitkä ovat hämmentävimpiä paikkoja, jonne matkailu on teitä vienyt?
Tulossa vielä keikkareissutrilogian kolmas postaus, joka käsittelee astetta synkempää Karibianristeilyä, 70000 Tons of Metalia. Jäähän kuulolle!
LUE MYÖS NÄMÄ:
- 70000 Tons of Metal – astetta rankempi Karibianristeily
- Musiikillisten elämysten perässä maailmalla
- Pullonpyöritystä Nightwishin kanssa ja muita reissusattumuksia
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Lumira
8.10.2015 at 00:02Voi hyvää päivää, toi “Oslon” keikkareissu oli kyllä jotain astetta jäätävämpää. Naurattaa edelleen, koska “ei muuten olla Oslossa.” Toi reissu oli kyllä mulle varmaan se hämmentävin, vaikka COB Lontoossa oli myös kohtuullisen random.
Noora
8.10.2015 at 07:30Äläs nyt, “Oslohan” meni niin buenosti :’D Ja ei kyllä oltu Oslossa, ei! Ei se siitä.
Assi
8.10.2015 at 00:03Mihis ryömitään seuraavaks? :)) #ESS
Noora
8.10.2015 at 07:31Pistetään silmät kiinni, kädet selän taakse ja heitetään tikalla maailmankarttaa :))