Kerran poistuin kotoa
Pohjois-Amerikka

70000 Tons of Metal – astetta rankempi Karibian-risteily

Keikkailuaiheisten ulkomaanseikkailujen postaustrilogiani saa vihdoin päätöksensä. Spontaanit kirjoitusideat ja näennäinen oikea elämä ovat syöneet aikaa tämän kirjoittamiselta, mutta tässä tämä vihdoin on.

Keikkapostaussarjassani on aiemmin siis tullut kaksi postausta: ensimmäisessä kartoitin ylipäänsä, minne kaikkialle olen keikkojen perässä lähtenyt, toisessa taas listasin hämmentävimmät kaupungit ja kyläpahaset, joihin olen keikkareissujen ansiosta päätynyt. Tässä postauksessa taas pääosassa on jo otsikossakin esiin noussut hieman erilaisempi Karibian-risteily, 70000 Tons of Metal.

IMG_1753

Majesty Meksikossa

Jos multa kysyttäisiin, mitä mulla tulee ensimmäisenä mieleen sanasta Karibian-risteily, ensimmäiset mielikuvat lämmön ja auringon jälkeen olisivat varmasti eläkeläismummot pelaamassa bingoa risteilyaluksella. En sitten tiedä, mistä moinen mielikuva on saanut alkunsa, tai kuinka paljon se perustuu tai ei perustu todellisuuteen.

Mikä ihmeen 70000 Tons of Metal?

Näiden mielikuvien pohjalta en kuitenkaan olisi heti ensimmäisenä lähtenyt varailemaan iloista risteilyä etelän vesille. Kunnes näyttämölle astui Karibian-risteily with a twist. Monelle nimi 70000 Tons of Metal tuskin soittaa kelloja. Risteilyn nimi ei kuitenkaan viittaa pelkästään risteilyaluksen painoon, eikä kerro ehkä myöskään totuutta risteilyvieraiden massakkuudesta.

Kyseessä on risteily, jossa laiva on lastattu useammallakymmenellä metallibändillä ja siihen päälle parilla tuhannella raskaan musiikin ystävällä. Kun risteilyn ajankohta vielä osuu tammi-helmikuun vaihteeseen, siihen kun Suomessa lähinnä on jo vaipunut infernaaliseen epätoivoon talven kanssa, joka ei lopu koskaan, on risteilyn ajankohta enemmän kuin passeli!

Kahden risteilyn selviytyjä!

Itse olen käynyt risteilyllä kahdesti, sekä tänä (2015) että viime vuonna. Mukanani on taas viipottanut Global Afterpartyn Assi. Ensimmäistä kertaa tämän risteilyn teemoilta seilattiin vuonna 2011, joten kovin vanha tapahtuma ei ole kyseessä. Kuitenkin asioita on ehtinyt jo muuttua näinkin lyhyen ajan kuluessa.

Vuosina 2011-2014 ristelyaluksena oli The Majesty of the Seas, ja lähtösatama oli Miami. Tänä vuonna laivaksi vaihtui The Liberty of the Seas ja satamaksi Fort Lauderdale. Ensi vuonna laiva muuttuu taas, silloin merelliseksi näyttämöksi napataan The Independence of the Seas, Libertyn sisarlaiva.

Nuo laivathan ovat ihan omaa luokkaansa, jostain Ruotsin-laivasta nyt ei voi puhua samana päivänäkään. Ne ovat valtavia, Libertyssäkin on 15 kerrosta. Laivoihin mahtuu myös ties mitä oheisaktiviteetteja: uima-altaita, kiipeilyseiniä, juoksurata (jota ei kannata testata heti sen jälkeen kun on syönyt itsensä buffetissa ähkyyn), miljoona ravintolaa, portaita niin että risteilyn jälkeen luodit kimpoavat pohkeistasi, kauppoja, kuntosali ja ties mitä. Sekä tietenkin hillitön määrä keikkoja!

IMG_4027

Kymmeniä bändejä, satoja keikkoja, ei aikaa nukkua

Siinä missä Majesty imaisi kyytiinsä 40 bändiä ja 2000 raskaan musiikin ystävää, Liberty ja Independence pistävät paremmaksi. Molempiin nousee kyytiin 60 bändiä ja 3000 synkkää vipeltäjää. Jokainen bändi soittaa kaksi keikkaa, mikä tarkoittaa isommissa laivoissa 120 keikkaa.

Kun risteily kestää viisi päivää, mihin mahdutetaan vielä yksi päiväpiipahdus jossain Karibian kohteessa voin kertoa, että nähtävää ja kuultavaa riittää. Risteily ei siis todellakaan ole mitään leppoisaa rentoilua auringossa. Tai on se myös sitäkin, mutta missä välissä rentoudut, kun haluat syödä, käydä keikoilla, syödä lisää, seikkailla pitkin laivaa, syödä, tutustua uusiin ihmisiin, seikkailla risteilylle valitussa käyntikohteessa sekä syödä.

Jos jollekin jäi epäselväksi, niin laivalla tärkein aktiviteetti on ollut syöminen… Tänäkin vuonna söimme yhtenä iltana laivan buffetissa kolmen tunnin ajan, ja missasimme muutaman keikan. Hups. Mutta koska lähes kaikki ravintolaruokailut kuuluvat risteilyn hintaan, on se ainoa tapa yrittää voittaa rahojaan takaisin, risteily kun ei aivan ilmaista ole.

P1010008

Horisontti ääretön. Ja yöllä sama maisema on pelkkää mustaa kaikkialla.

Miksi risteily houkuttelee?

Mikä on sitten ollut se kantava voima, joka mut on saanut lähtemään risteilemään ylipäätään, sekä jopa palaamaan sinne? Mun on hankala osoittaa mitään yhtä asiaa, mikä vetäisi vesille. Se on varmasti aika täydellinen kombo erilaisia bändejä, kesä silloin kun Suomessa on siperialliset olot, mahdollisuus käydä uusissa maissa, tilaisuus tavata mielettömän hienoja ihmisiä ja mahdollisuus kokea jotain ainutlaatuista.

Kaksi eniten vaikuttavinta asiaa ovat mulle kuitenkin kyseisen vuoden bändikattaus sekä se, minne laiva risteilee kunakin vuonna. 2014 teimme päiväpiipahduksen Meksikoon, tänä vuonna Jamaikalle, paikkoihin jotka ansaitsevat kumpikin oman postauksensa.

Vaikka maissa ei ehdi olemaan edes kokonaista päivää, ovat nuo piipahdukset silti olleet mainioista. Meksikon visiitillä pääsin ihastelemaan Mayojen temppelien raunioita, joka oli tällaiselle historiafanille varsin upea kokemus.

P1010020

Älä stressaa – et kumminkaan ehdi kaikkialle!

Koska risteilyt ovat niin täynnä kaikkia mahdollisia aktiviteetteja tulee ensinnäkin huomioida se, ettei millään ehdi nähdä kaikkia keikkoja, jotka etukäteen ajatteli haluavansa nähdä. Kannattaa valita niistä ne tärkeimmät, ja muita mennä sitten katselemaan fiiliksen mukaan. Jos yrittää suorittaa koko päivän keikkatarjonnan, siitä ei tule kuin vihaiseksi.

Nukkua ei ehdi, edes yöllä. Bändit soittavat pikkutunneille asti, ja seuraavana aamupäivänä sama meno jo jatkuu. Tehokkaat power napsit on risteilijän paras ystävä. Unenpuutteesta kertonee jotain se, että tämänvuotisen risteilyn jälkeen nukuin ensin lennoilla Fort Lauderdalesta New Yorkiin ja sieltä Suomeen yhteensä varmaan noin kuusi tuntia, Suomessa koko bussimatkan Helsinki-Vantaalta Tampereelle, kotiin päästyäni viiden tunnin vahinkopäiväunet ja siihen päälle kahdentoista tunnin yöunet…

laiva666

Laivalla selfietkin ovat omaa luokkaansa!

Kierrä samalla vaivalla myös Yhdysvaltoja

Risteily, oli se sitten musiikki-sellainen, tai tavallisempi Karibian seilailu, kannattanee yhdistää USA:n visiittiin ihan yleisesti. Parin vuoden kokemuksella voin sanoa, että jos haluaa tutustua esimerkiksi Floridaan, tai muuten USAan samalla vaivalla, se kannattaa tehdä ennen risteilyä. Jet lag ei iske niin pahasti, kun saa ensin itsensä asettumaan uuteen rytmiin. Ja ainakin tuollaisen aktiviteettitäytteisen risteilyn jälkeen olen ollut sen verran poikki, ettei siinä jaksa enää mistään nauttia.

Itse en kyllä voi suositella Miamia tai Fort Lauderdalea käyntikohteina. Toki ne ovat varmasti ok kaupunkeja, jos nauttii lämmöstä, auringosta, plastisuudesta, sieluttomuudesta ja pintaliidosta. Itse vihasin kumpaakin paikkaa sydämeni pohjasta.

Ekalla risteilykerralla oltiin aikataulutettu reissu niin, että oltiin päivä Miamissa ennen risteilyä, ja sen jälkeen kolme päivää. No, pakenimme spontaanisti Bahamalle, kun Miami alkoi tulla korvista jo toisena päivänä. Tänä vuonna taas teimme pienen seikkailun akselilla New York -Rhode Island – Massachusetts ja lensimme risteilyn jälkeen suoraan takaisin Suomeen, joka oli varsin toimiva ratkaisu.

IMG_1691

Jos innostuit mahdollisesta ideasta lähteä 70000 Tonsille, tai olet jo lähdössä ja haluat vastauksia joihinkin askarruttaviin kysymyksiin, vastailen mielelläni!

Mites te, onko Karibialla tullut käytyä risteilemässä, joko jonkun teeman alla tai ihan muuten vain? Tai innostaisiko lähteä?

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like...

2 Comments

  • Reply
    Jan
    2.2.2017 at 00:57

    Miten tuonne saa parhaiten lippuja?? Olen kuullut että pitäisi olla joku joka on ollut aijemmin risteilyllä niin siltä sais jonkun “suosituksen” millä saisi ostaa liput aijemmin…

    • Reply
      Noora | Kerran poistuin kotoa
      2.2.2017 at 09:43

      Lippuja periaatteessa voi ostaa kuka tahansa, risteily ei kahtena mun käymänäni vuotena myynyt loppuun heti kun liput tulivat myyntiin tms. Mutta homman juju on toki se, että mitä halvemman (tai vähemmän kalliin, koska kaikkihan tuolla on kallista) hytin haluaisi saada, sitä aiemmin pitäisi päästä ostomarkkinoille. Ymmärtääkseni homma menee edelleen niin, että liput tulevat ensin ennakkomyyntiin aiemmin risteilyillä käyneille, ennen kuin ne tulevat koko kansan myyntiin. Ennakkomyyntikin on kaksivaiheinen, ensimmäinen osto-oikeus lähtee niille, jotka ovat olleet risteilyllä useimmin (tämäkin lukumäärä varmasti nousee, mitä enemmän risteilyjä on ehditty järjestää) ja sitten niille, jotka ovat olleet mukana kerran-pari. Kun olimme menossa toista kertaa putkeen, pääsimme mukaan tuohon jälkimmäiseen ennakkomyyntiin, mutta siinä vaiheessa ihan halvimmat hyttiluokat oli jo myyty loppuun. Mitään “suosituksia” me emme siis koskaan saaneet, niitä ilmankin pärjää, mutta hommasta joutuu silloin pulittamaan enemmän. Jos 70000 tonsin keskustelufoorumi on edelleen elossa, sieltä voinee yrittää kysellä mahdollisia keinoja varailla liput aiemmin.

Leave a Reply