Mulla olisi hirveästi postausideoita ja viisisataamiljoonaa (vain hieman liioitellen) kuvaa Islannista. Sen lisäksi hullaannuin maahan niin palavasti, että postausten kirjoittaminen on tuntunut hankalalta. En ole oikein tiennyt mistä aloittaisin, ja olen lisäksi nöyrtynyt sen tiedon edessä, etteivät kuvani tai sanani mitenkään riitä kuvaamaan kaikkea näkemääni. Tässä nyt kuitenkin ensimmäinen yritys.
Aloitan tietyllä tavalla itselleni helpoimmasta aiheesta, kahdesta Islannin suurimmasta kaupungista, Reykjavikista sekä Akureyrista.
Reykjavik on varmasti kaikille maantietoa vähääkään tunteville suht tuttua kauraa. Jos se tarvitsisi sijoittaa kartalle kun aasin häntä sokkona pahviaasille, kaikki varmasti onnistuisivat tehtävässä. Ennen Islannin visiittiäni en kuitenkaan voinut väittää kuulleeni sanallakaan Islannin toiseksi suurimmasta kaupungista Akureyrista, saati sitten olisi osannut sijoittaa sitä kartalle. Kaupunki, jossa asukkaita on hieman yli 15 000, löytyy Islannin pohjoisrannikolta, suhteellisen keskeltä sitä möllöttämästä.
Reykjavikin värikkyyttä
Saman kaupungin talonpäätytaidetta
Kaupungeista tarinoimisen aloittaminen on siksikin helppoa, että niistä kuvia kertyi kaikkein vähiten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö noissa kaupungeissa olisi mitään nähtävää tai kuvattavaa. Päinvastoin. Kumpaakin löytyy ainakin mun makuun aivan liiaksi asti. Lähes joka askeleella tunsin löytäväni molemmista jotain ihasteltavaa, ihmeteltävää ja ikuistettavaa. Lisäksi aika monta kertaa mieleeni nousi ajatus “Ei Suomessa ikinä…”.
Voin heti myös suoraan tunnustaa sen tosiasian, että Islannin matkasuunnitelmia ja potentiaalisia kiinnostavia paikkoja selatessani sivutin Reykjavikin sekä Akureyrin aivan täysin. Mielsin ne lähinnä välttämättömiksi pahoiksi, paikoiksi joissa yöpyä reissun varrella. En uskonut kummankaan paikan tarjoavan mulle mitään innostavaa, kiinnostavaa tai pikaista vilkaisua lähempää tarvetta tutustumiseen. Voi kun olin väärässä!
Hauskoja tekstejä oli pitkin Reykjavikia. Suomi prkl -kaupan bongaaminen aiheutti spontaanin hihityksen, vaikka sen olemassaolosta tiesinkin!
Kahvila, jonka katossa oli discopallo! Kauppa, jossa oli liukumäki! Sinkkuhanskojen pikatreffipalvelu! Ihan parasta.
Reykjavikista tiesin reissuun lähtiessä sijainnin lisäksi lähinnä sen, että siellä olisi arkkitehtonisesti mielenkiintoiset kirkko sekä musiikkitalo. Ainakin joidenkin mielestä. Kirkon kuitenkin jo heti alkuun tuomitsin pettymykseksi näkemättä – eihän se olisi kuumeisesti rakastamaani goottilaista arkkitehtuuria.
Reykjavikin keskustan ollessa varsin kompakti, tuli nuo molemmat rakennelmat nähtyä. Kumpikaan ei mua kauheasti sytyttänyt, mutta ilman ennakko-odotuksia muuta kaupunkien antia kohtaan en voinut kuin yllättyä. Lujaa ja positiivisesti.
Reykjavik pääsi nokittamaan kaiken muun lisäksi järjettömän värisellä auringonlaskulla
Myönnän siis sekä Reykjavikin että Akureyrin olleen hyvin suuria positiivisia yllätyksiä. Toki niistä ei voi puhua samana päivänä Islannin luonnon annin kanssa, mutta molemmista jäi todella hyvä fiilis. Jos kaupunkeja pitäisi kuvata yhdellä sanalla, en pystyisi siihen. En millään.
Mikään yksittäinen adjektiivi ei voi tiivistää itseensä sitä yksityiskohtaisuutta, hilpeää anarkismia, avoimuutta, leikittelyä, värikylläisyyttä, boheemiutta, nuhjuisuutta, karuutta, islantilaisuutta ja miljoonaa muuta adjektiivia, joita keksisin kaupunkeja kuvaamaan.
Talot olivat värikkäitä, ja loistivat kaikissa sateenkaaren sävyissä, samoin Reykjavikin yksi kaduista, katuja autoilulta varjelleet polkupyörästeet, penkit joille istahtaa, katutaide, jota riitti joka puolella. Talonpäätymaalauksia oli enemmän kuin kädessä sormia.
Akureyrin värejä ja penkkejä, joissa fiilistellä kaikkea näkemäänsä
Akureyristä tuli bongattua suihkulähde, jonka pohjaan oli kaiverrettu useita lauseita, kuten tuo “Jokainen on jotain mitä ei ole” suomeksi, teksejä oli myös ainakin Islanniksi. Ei kukaan tietäisi tästä enempää?
Eikä äimistely loppunut yltäkylläiseen väri-ilotulitukseen. Muutakin spontaania katutaidetta sekä oivaltavia tekstejä tai kylttejä oli joka paikassa. Muutamia suosikkejani olivat aivopesua keskellä katua tarjonnut pesukone Akureyrissä, hauskasti nimetyt kaupat sekä ravintoloiden mainostekstit. Reykjavikissa myös parkkitalo loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.
Onko mitään hymyilyttävämpää kuin nuo sydämenmuotoiset punaiset liikennevalot!
Akureyri oli perustettu aika näpsäkälle paikalle
Jos Islannissa sää onkin usein harmaa, kaupungit ja sen asukkaat eivät sitä todellakaan olleet! Suosittelen siis myös ehdottomasti tutustumista Islannin kaupunkeihin. Kumpaankin palaisin uudelleen enemmän kuin mielelläni.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Islannin pikantit pikkukylät
- Ajomatka Islannissa on aina elämys
- Pieni hyvä tietää -postaus Islannista
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments