Kun ennen reissua tutkin Islannin nähtävyysantia, laitoin Golden Circlen mielessäni lähinnä “no jos muutakaan ei keksi” -kategoriaan. Sinne, johon tuskin maassa käydessään tarvitsisi turvautua kieriskellessään tekemisen runsaudenpulassa.
Mutta koska en ollut matkassa yksin, ja autoa en ajanut, tuli heti reissun toisena päivänä idea tsekata mikä tuon kierroksen anti on. No, mukisematta matkaan, ja osoittamaan taas yksi Islanti-ennakkoluulo vääräksi (edellisessä postauksessani olin jo tehnyt samaa ennakkoluulojen karistelua Islannin suurimpien kaupunkien kohdalla).
Mikä ihmeen Golden Circle?
Golden Circle, tai Kultainen kierros, pitää sisällään kolme päänähtävyyttä, Þingvellirin, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut 900-luvulta asti, ja jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan, Haukadalurin, jossa sijaitsee kuumia lähteitä ja myös kuuluisa Geysir sekä Gullfoss-vesiputouksen. Matkan varrella on myös paljon muuta pysähtymisen arvoista. Kaikkein suurimmaksi suosikiksi mulle taisi näistä nousta kraatterijärvi Kerið.
Näppärä päiväretkikohde Reykjavikista
Golden Circle on näppärä retkikohde erityisesti Reykjavikista, sillä se sijaitsee lyhyen ajomatkan päästä kaupungista. Sieltä mekin retkelle suuntasimme. Jossain kierrosta mainostettiin puolipäiväretkeksi, mitä se varmasti onkin, jos taittaa matkaa esimerkiksi retkibussin mukana. Kahden innokkaan valokuvaajan (mun lisäkseni matkassahan oli mukana Global Afterpartyn Assi [plus Assin äiti, mutta me kaksi oltiin aina ne hullut kameroiden kanssa]) suorittamana retki kuitenkin venyi koko päivän kestäneeksi…
Aloita retki Thingvallavatn-järven pohjoispuolelta
Me aloitettiin retki Thingvallavatn-järven pohjoispuolitse, mikä jostain googleteltuna oli suositeltava suunta aloittaa kierros. Päivä oli meidän ensimmäinen kunnon retkipäivä Islannissa, edellinen päivä oltiin käytetty vain maahan saapumiseen ja Reykjavikin ihmettelyyn. Joten myönnän että heti kun auto suunnisti kaupunkialueen ulkopuolelle, istuin lähinnä nenä kiinni ikkunassa ja huokailin onnesta. Vuoria! Vettä! Hassun muotoista maastoa! Lampaita! Kaikki oli niin uutta, kaunista ja jännittävää.
Pikainen pysähdys Þingvellirissä
Pari maisemanihailutaukoa taisi mahtua matkaan ennen varsinaista ensimmäistä pysähdystä Þingvellirissä. Mutta ensimmäinen varsinainen kierroksen päänähtävyyskään ei jättänyt kylmäksi. Paikan kallioissa on selvästi näkymässä mannerlaattojen hidas liike. Huimia repeämiä löytyi joka puolelta.
Haukaldurin geysirit
Þingvelliristä lyhen ajomatkan päässä sijaitsi kierroksen seuraava päänähtävyys Haukadalur. Siellä turistien viihdyttämisestä vastaa Strokkur, joka sinkauttelee iloisesti vettä ilmaan Geysirin katsottua suihkuttamishommat niin last seasoniksi.
Strokkur onkin varsin viihdyttävä, niin viihdyttävä että jengiä on siellä ihan ringiksi asti kamerat kädessä odottamassa täydellistä liipasinsormen painannan hetkeä. Mikä ei ole mikään mahdoton tehtävä, Strokkur moikkaa odottajia 4-8 minuutin välein.
Vaikka Strokkurin kanssa olikin metkaa leikkiä aikansa lännen nopeinta kamerasankaria, paikan lähitienoot olivat mulle silti vielä suurempi mielenkiinnon kohde. Luonto loisti lähes kaikissa mahdollisissa väreissä, huomiosta kisailivat vuorimaiseman, kuumien lähteiden ja väri-ilotuksen lisäksi myös paikan korkean nyppylän takaa paljastunut pittoreski jokivarsimaisema. Kukkulan päälle kiipeäminen siis kannattaa, Strokkurin suihkuttelutkin näyttävät korkeammasta perspektiivistä taas aivan erilaisilta.
Gullfoss – massiivinen vesiputous
Kierroksen kolmas kiintotähti, Gullfoss, taas on lyhyen matkan päässä Haukadalurista. Vaikka tiesin jo etukäteen odottaa suurta vesiputousta, löi kierroksen tämä etappi silti ällikällä. Putous oli vielä paljon isompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja se virtaavan veden määrä. Ja pauhu. Ja sumuverot! Putousta kun tiirasi kohtisuoraan parinsadan metrin päässä itse tyrskeestä, onnistui kastelemaan kameransa, jos ei varonut. Niin suuria voimia putoukseen kätkeytyy.
Kraatterijärvi Kerið
Kolmen koplan lisäksi mahdutimme retkipäiväämme siis vielä kraatterijärvi Keriðin. Kerið löytyy Thingvallavatnin eteläpuolelta menevän tien varrelta. Suosittelenkin kierämään koko kierroksen, jos aikaa riittää, sillä matkan varrelle mahduu edelleen huikaisevaa luontoa päänähtävyyksien ohella. Muistan nimenneeni tuon reitin varrelta noin 37 eri suosikkivuorta, jotka halusin viedä kaikki kotiin! Kuka keksisi kompaktin tavan sijoittaa vuoriston 30m²:n asuntoon?
Kerið ei ole mikään pieni lammikko. Se on lähes 300 metriä pitkä ja melkein parisataa metriä leveä. Sen kiertämiseen ilman kameraakin kuluu hyvä tovi. Vesi on mielettömän turkoosia, ja kalderan punaisen ja vihreän sävyissä loistavat seinämät ovat uskomaton yhdistelmä sekä kokemus. Kerið oli muistaakseni ainoa käymistämme Islannin nähtävyyksistä, joiden näkemisestä piti maksaa. Maksu oli parin euron luokkaa sekä menee hyvään tarkoitukseen, ei siis mitään riistohinnoittelua.
Vaikka en olisi siis välttämättä lähtenyt retken kohteista katsomaan omaehtoisesti kuin Keriðiä, ylitti kierros odotukseni. Vaikka turisteja oli jokaista nähtävyyttä katselemassa, ei missään silti tarvinnut jonottaa tai taistella hyvistä näkymistä.
Mielestäni kierros kannattaa tehdä juuri meidän tekemässä järjestyksessä siksi, että jokainen nähtävyys löi aina hieman laudalta edellisen. Mutta nämä ovat toki makuasioita.
Ja suosittelen siis varaamaan kierrosta varten jopa koko päivän. Ainakin jos siellä ruudun takana olette yhtä innokkaita valokuvaajia/joka paikkaan kiipijöitä/kaikkea matkan varrelle osunuttakin fiilistelemään jäävää sakkia/muuten vain höntyilyä vierastavia. En vaihtaisi tätä kokemusta pois, maisemat olivat huikeita, luonnon väriloisto absurdia ja Islannin luonnon monimuotoisuus pääsi todellakin oikeuksiinsa.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Pieni Hyvä tietää -postaus Islannista
- Jäätävän kaunis eteläinen Islanti
- Ajomatka Islannissa on aina elämys
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
4 Comments
Tiia/reisereise
9.9.2015 at 09:29Ihania kuvia! Olitko Islannissa siis elokuussa?
Noora
9.9.2015 at 09:58Kiitos! 🙂 Elokuussa kyllä, elokuun puolivälin jälkeen. Oli oikein mainio aika käydä.
Tiia/reisereise
11.9.2015 at 09:38Kiva kuulla, koska tuo taitaa olla ajankohta, kun itse (toivottavasti) pääsen maahan. 🙂 Joudun kyllä varmaan menemään opastetulle retkelle, koska ajokorttia en omista.
Noora
11.9.2015 at 10:42Toivottavasti pääset! Islanti todellakin on kokemisen arvoinen. Toki opastettu retki hävinnee itse laadituille aikatauluille, mutta jos retkien kestossa on yhtään eroa, suosittelen koettamaan löytämään mahdollisimman pitkäkestoisia sellaisia. Islannissa ajaminen kuitenkin on aika hidasta, joten lyhyisiinkin matkoihin saattaa mennä yllättävän pitkä aika, jopa ilman spontaaneja kuvaustaukoja 😀 Ajankohdasta en tosiaan moitteen sijaa löydä. Islannin kesä taisi olla hieman tavallista viileämpi, mutta vaikka olenkin yleisesti lämmön ystävä, seikkaillessa ja tutkiessa ympäristöä viileä sää on ystävällisempi siinä mielessä.