Hverir – kuin toiselta planeetalta

Mun oli tarkoitus tehdä seuraava Islanti-aiheinen postaukseni Mývatnin alueesta, joka oli mulle yksi reissun ehdottomia kohokohtia. Mutta valokuvia läpi käydessäni tulin siihen tulokseen, että Hverir, tai Hverarönd, ansaitsee ihan oman tuokionsa.

Viikon aikana Islannissa ehti nähdä paljon kaikkea: kaunista, hengästyttävää, epätodellistakin. Hverir nousi kuitenkin kaiken muun näkemäni yläpuolelle mielettömillä maisemillaan, jotka varmasti muistan ikuisesti. Lisäksi jos olisin ympännyt Hveririn samaan postaukseen koko muun Mývatnin kanssa, olisin joutunut karsimaan julkaistujen kuvien määrää. En kuitenkaan kehtaa tunkea yhteen postaukseen puolta miljoonaa kuvaa (ainakaan vielä). Joten kohdistetaan siis spottivalot Hveririin seuraaviksi hetkiksi.

Hverir lyö kävijät ällikällä

Kaikista paikoista, joista luin ennen Islantiin lähtöäni odotin eniten juuri Hveririn näkemistä. Kuvaukset ja kuvat paikasta kielivät maisemista, jotka olisivat kuin suoraan Absurdistanista. Tai toiselta planeetalta.

Kun lataa suuret odotukset johonkin kovasti odottamaansa, lopputuloksena saattaa olla karvas pettymys. Mutta Hverir ei pettänyt. Se onnistui hyppäämään korkeiden odotusteni riman yli ja korottamaan sitä vielä parisataa metriä ylöspäin. Niin vaikuttunut olin näkemästäni!

Geoterminen Hverir

Hverir on geoterminen alue Namafjall-vuoren kupeessa, ja kuten kuvista näkee, maisemat ovat hyvin uniikkeja. Alue koostuu maassa olevista aukoista, joista purskahtelee ilmoille pahimmatkin hernekeittopäivät peittoavaa rikinhajua, kuplivista mutakuopista, höyrypilvistä, absurdeista väriyhdistelmistä sekä monenkirjavasta sekä -muotoisesta maastosta.

Paikka siis löyhkää mädiltä kananmunilta potenssiin huhhuh. Varaudu mahdollisesti peittämään hengityselimesi vaikka huivilla. Itse yleensä kavahdan pahoja, voimakkaita hajuja. Joskus voimakas juuston hajukin saa mut pakenemaan huoneesta. Mutta täällä jollain ilveellä pystyin nauttimaan maisemista ilman kuvottavuuden aaltojen hyökkäystä.

Olin sen verran onnekas, että pääsin lumoutumaan Hveriristä reissun aikana peräti kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Assi oli ratsastamassa, ja koska itse pysyn hevosen selässä yhtä lahjakkaasti kuin valas trampoliinilla, vaihtoehtoinen aktiviteetti oli tervetullutta. Toki Assi piti vielä seuraavana päivänä itsekin viedä samoista maisemista huumaantumaan, enkä ollenkaan vastustellut.

Kahtena eri päivänä maisema näyttäytyi aivan erilaisena: aurinkoinen päivä toi paikkaan ihan eri tuntua kuin taustalla synkeänä vaaninut pilviarmeija. Tuulen suuntakin vaikutti kokemukseen. Maaperästä purkautuvat kaasut maalasivat maiseman eri kontrastein riippuen siitä, minne tuuli valkoista savuverhoa kuljetti.

Hverir luo kontrasteja

Hveririn, ja koko Islannin luonnonkin muuntautumiskyvystä kertonee paljon se, että hieman Hveriristä poispäin maisema ja vuoret olivat todella vehmaita. Maiseman halki kulkeva tie toimi kuin jakoviivana, halkaisten näkymät kahteen omaan maailmaansa. Hverir kuplii siniharmaan sävyissä, kun taas vastapuoli kukoistaa vihreänä. Todellinen Jekyll-Hyde -maisemahetki.

Voisin itse enemmän kuin mielelläni vierailla Hveririssä vielä kolmannenkin kerran! Esimerkiksi auringonlaskun aikaan maisema olisi varmasti taas omanlaisensa elämys.

Mikä on absurdein tai henkeäsalpaavin paikka tai maisema, missä sä olet koskaan käynyt?

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Myvatn – kappale kauneinta Islantia
• Pieni hyvä tietää -postaus Islannista
• Jäätävän kaunis eteläinen Islanti

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU