Parin Reykjavikissa vietetyn yön ja sen ympäristöä kartoittaneen päivän jälkeen meidän seurue siirsi maallisen olemuksensa kohti Islannin toiseksi suurinta kaupunkia Akureyria. Akureyri sijaitsee aika keskellä Islannin pohjoisrannikkoa, ajomatkaa Reykjavikista kertyy lähes neljänsadan kilometrin verran.
Alkuperäinen ajosuunnitelma ja päivän road tripin kohokohta oli tarkoitus olla koukkaus Snæfellsnesin niemimaan kautta, joka on siis seuraava Islannista esiin pistävä uloke Reykjavikista ylöspäin. Aikataululliset syyt pakottivat meidät kuitenkin jättämään välistä tuon pienois-Islanniksikin julistetun niemimaan ja siirtämään reissun sinne hamaan tulevaan. Mutta eipä hätä ollut sen näköinen (niemimaan näköinen hätä olisi tosin ollut hauska nähdä!), Islanti tarjoaa aina jotain kivaa tilalle.
Autolla Reykjavikista Akureyriin
Varsinaisia varasuunnitelmia tien päälle ei siis tainnut olla. “Jossain matkan varrella pitäis kai olla joku vesiputous” oli mun suusta lähtenyt muistikuvien hapuileva tutkiskelu, mutta sillä varmaan saisi bingon missä tahansa päin Islantia. Muuten mentiin hyvin fiilispohjalta. Ja tuntuikin, että Islanti pani parastaan hyvityksenä suunnitelmien muutoksesta!
Ajomatkan varrelle mahtui niin jylhää jokivarsimaisemaa, kraatteri, uskomattomia vuorimuodostelmia, lisää jokivartta, pari sankkaa sumua (kyllä, sekin on nähtävyys), “Mä haluan muuttaa tonne asumaan” -talonpaikkavalintoja sekä vihdoinkin myös se veikkaa ja voita -vesiputous.
Borgarhreppurin maisemakauneutta
Ajomatkan ensimmäinen kunnon pysähdys sijoittui Borgarhreppuriin, reilun tunnin ajomatkan päähän Reykjavikista. Sitä ennen olimme tehneet niin pikaisen pysäyksen Borgarnesissa, että ehdimme siellä lähinnä pitää tukasta kiinni, ettei tuuli vienyt sitä mukanaan.
Borgarhreppurin stoppi, kuten lähes kaikki ajomatkan pysähdykset, syntyi hyvin nopeasti. Ikkunasta näkyi jotain kiinnostavaa, sekä kiinnostavan asian lähellä oli mahdollisuus poiketa tieltä tarkempaa tuttavuutta tekemään.
Islanti on todellakin voittanut jokaisessa maisemalotossa. Sekä jättipotin että saanut vielä tuplausnumeronkin oikein.
Grabrokin kraatteri
Seuraavan spontaanin seisauksen ajomatkallemme aiheutti Grabrokin kraatteri. “Hei, tuolla on kasa ihmisiä ja autoja, mennään katsomaan minkä takia!” taisi olla sen stopin teema. Kraatteri kökötti mielettömän upean ja karun maiseman keskellä. Tosin nämäkin adjektiivit alkavat olla niin itseisarvo Islannista puhuttaessa, että ylisanat luulisi jo osaavan sijoittaa paikoilleen ilman jatkuvaa kertaamistakin.
Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty mikä huipulla odottaisi, mutta pieni annos ylimääräistä uteliaisuutta, sekä kohtuullisessa kunnossa olevat nousemalihakset (jaloissa tai käsissä, ei kai se niin justiinsa ole) eivät ole Islannissa haitaksi! Huipulle pääsy tarjoili taas huikeita näkymiä, niin hurjaa tuulta, ettei kyykystä meinannut uskaltaa nousta ylös sekä kraatteriarkkitehtuuria överimmästä päästä.
Koko kierrosta kraatterin ympäri emme aikataulusta ja hurjistuneena vihmoneesta tuulesta johtuen ehtineet tehdä, mutta pointti tuli jo lyhyemmälläkin kiertelyllä selväksi.
Kolufossarin vesiputous
Hieman ennen Blönduosin metropolia löysimme kaipaamamme vesiputouksen, Kolufossarin putouksen. Putous on kätketty ovelasti kahden Ring roadista erkanevan 715-tien haaran jatkeeseen. Gullfossiin verrattuna tämä putous ei ollut koolla pilattu, mutta sen minkä se hävisi tyrskyvoimassa, kampitti se Gullfossia tantereeseen ympäristönsä kauneudella.
Täältäkin löysin yhden reissun ehdottomista suosikkimaisemistani. Vaikka vesiputouksen vedellinen anti onkin aina kaunista katseltavaa, vielä enemmän mun visuaalista puolta sykähdyttää se reitti, mistä vesi jatkaa matkaansa. Tämä putous oli kaivertanut kaunista kalliotaidetta jatkomatkalleen.
Ennen Akureyria matkan varrelle mahtui vielä pari sumuisaa pätkää, jotka saattoivat kätkeä taakseen lohikäärmeitä, timanttikaivoksen sekä kultaisen järven. Mutta niiden mahdollinen missaaminen ei tässä ajomatkan yltäkylläisessä maisemarjonnassa haittaa! Sumun hälvettyä saimme vielä ihailtavaksi lisää vuoria sekä vettä, noita Islannin kahta kovaa veetä.
Vaikka suunnitelmamme heittivät häränpyllyä heti alkuunsa, saimme tilalle paljon muuta upeaa. Jos olisimme ehtineet käydä Snæfellsnesissä päivän aikana, olisimme varmasti joutuneet katsomaan ylläkuvatut maisemat pikakelauksella, sillä Islannissa lyhyetkin etäisyydet vievät pitkän ajan, ja Akureyriin saapumisellamme oli aikataulunsa. Lisäksi saan nyt hyvän syyn palata Islantiin, Snæfellsnesin lisäksi matkan varrelle jääneet Länsivuonot on ehdottomasti päästävä tsekkaamaan!
Onko teille sattunut positiivisesti yllättäneitä matkasuunnitelman muutoksia? Tai onko matkan varrelta löytynyt jotain muuta ihastuttavaa, joka jopa olisi pyyhkinyt lattiaa reissun alkuperäisellä kohokohdalla?
LUE MYÖS NÄMÄ:
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
Maarit Johanna
11.9.2015 at 18:59Aivan mieletön postaus ja niin värikkäät, henkeäsalpaavat kuvat! En kestä ! Onneksi ihan pian matkaan tuonne uudelleen.
Noora
12.9.2015 at 09:16Apua mikä kommentti, vedit sanattomaksi! Oi, pääsisinpä mäkin pian uudelleen. Sinä onnekas.