Kualasta lualaan – Malesian Batu Caves

Toukokuisella Malesian visiitilläni kävin reilu 10 kilometriä Kuala Lumpurin ulkopuolella sijaitsevissa Batu Caveseissa. Tykkään ihastella luonnon mestariteoksia, joten suuntasin luolia kohti heti kun vain pystyin. Hostellini Kuala Lumpurissa sijaitsi Chinatownissa, jossa sijaitseva Pasar Senin asema oli näppärästi yhteydessä KTM Komuterin asemaan Kuala Lumpuriin, josta taas oli suora junayhteys Batu Cavesille. Luolien ollessa myös linjan päätepysäkki perille oli helppo löytää.

Miten pukeutua Batu Cavesille?

Olin jo etukäteen yrittänyt selvittää Batu Cavesien pukukoodia, sillä luolat ovat Hindujen pyhä paikka. Netistä olin löytänyt vähän kahdenlaista tietoa: joissain sanottiin peittävän pukeutumisen olevan suotavaa, toisissa taas kerrottiin sen olevan pakollista. Jotkut taas olivat valloittaneet paikkaa mikroshortseissa pakarat vilkkuen.

Juttelin kuitenkin asiasta dormikaverini kanssa, joka oli juuri edellisenä päivänä itsekin tehnyt visiitin luolille. Hän osasi kertoa polvien ja olkapäiden peittävän pukeutumisen olevan pakollista. Alueelta pystyi myös vuokraamaan tarvittaessa peittävää huivia/kangasta jos oma asu olisi puutteellinen, hintana taisi olla 5 MYR, eli reilun euron.

Itse kuitenkin päätin jo lähtiessäni verhoutua tarpeeksi peittävästi, tosin lyhythihainen pusero sekä pitkät housut (jotka käärin kyllä polvien alta, helpottaakseni henkilökohtaista vesiputousfiilistäni) olivat yli 30 asteen helteessä ja hurjassa ilmankosteudessa tukalahkot. Mieluummin silti se, kuin epäkunnioittava pukeutuminen.

Kuala Lumpurin asemalla junaa odotellessani satuin törmäämään romanialaiseen Alinaan, joka oli menossa samaan paikkaan. Yllätin itseni avaamalla keskustelun hänen kanssaan (ei ole aina helppoa olla suomalainen…) ja koska päämäärämme oli sama, jatkoimme matkaa yhdessä. Yksin kun olin liikenteessä, oli kivaa saada välillä seuraa.

Batu Cavesien alueelta löytyy muutakin kuin se kuuluisa luola, Pispalan portaat mennen tullen hakkaava portaikko sekä lähes 50-metrinen kullan sävyissä hehkuva hindupatsas. Ja turistikrääsäkauppiaita. Jotka eivät onneksi pahimmasta päästä olleet. Suuntasimme kumminkin malttamattomina heti kohti portaita ja pääluolaa.

Varaudu kiipeämisurakkaan!

Suorassa auringonpaisteessa 272 portaan kipuaminen oli hikistä hommaa. Lisäksi housuvalintani takia tunsin itseni ajoittain vaihdevuotiseksi MC Hammeriksi (tyylikkäät pussittavat ja norsukuvioiset “hippihousut”) mutta ei auttanut. Suomalaisella sisulla ja aika monella valokuvaustauolla (oiva tekosyy pitää hengityspaussia) höystettynä matka kuitenkin taittui suhteellisen ripeästi.

Matkalla ylös portaikosta haarautuu kulku myös Dark Caveen, joka ei vierustoverinsa tavoin ollut maksuton. Sisäänpääsymaksu taisi olla yli 30 MYR joten kiinnostus jäi siihen, ja jatkoimme matkaa ylöspäin. Olin lukenut aika monesta lähteestä portaiden huipulta avautuvan Kuala Lumpurin näkymän olevan vähintään upea, mutta mut kyseinen näkymä jätti sangen kylmäksi. Onneksi luolat olivat kuitenkin sen verran näyttäviä, ettei kipuaminen ollut ollenkaan turhaa.

Koska luolat ovat Hindujen pyhä paikka, löytyy niistä temppeliä ja ties mitä ihmisen tekemää. Ok, ymmärrän hyvin miksi uskonto on paikassa edustettuna, onhan luolasto todella upea ilmestys. Mutta se, turistit jotka haluavat paikan nähdä ja turistien mukana tuleva bisneksentekomahdollisuus ovat aina esteettisestä näkymästä pois. Yritin kuitenkin nauttia luolan visuaalisesta annista niin hyvin kuin pystyn, keskittyen itse luoliin, muotoihin ja yksityiskohtiin, avonaiseen kattoon ja muuhun mielenkiintoiseen. Ja onnistuihan se. Nautin luolien annista ja niiden olemassaolosta valtavasti.

Käy Ramayana Cavessa ensin!

Jo edellämainittu dormikaverini oli myös vaatevinkin lisäksi kertonut alueella olevan toisenkin sangen mielenkiintoisen luolan, Ramayana caven. Paikka löytyy, kun kääntyy sisääntuloportista vasemmalle. Tähänkin luolaan oli sisäänpääsymaksu, mutta sen verran pienempi kuin Dark Caveen, että sen pulitimme mukisematta.

Luolaan sisään astuessa hämmentävä on ensimmäinen sana joka tulee mieleen. Luolan “aula” on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä patsaita. Aluksi ihmettelinkin dormikaverini hehkutusta, mutta onneksi maltoimme jatkaa syvemmälle luolaan.

Siellä alkoi jo olla taas luolamaisempaa menoa: katto kohosi korkeuksiin, tippukivimäisiä ja muita muodostelmia oli ihasteltavana sekä korkeuksiin pystyi kipuamaan näkymiä tarkastelemaan. Tämä nousu onneksi oli sisällä, viileässä luolassa, joten se oli paljon kevyempi kuin ensimmäinen nousu. Ihan yhtä huima elämys tämä ei ollut kuin ensimmäinen luolasto, mutta käymisen arvoinen ehdottomasti.

Muutamia vinkkejä luolareissua varten:

• Ota mukaan vettä. Kiivetessä tulee kuuma! (Tosin tämän nyt luulisi järjenkin sanovan). Ei kipuaminen mitenkään älyttömän rankkaa normaalikuntoiselle liikunnanvälttelijälle ole. Portaiden nousu meni kuvaustaukojen säestämänäkin noin viidessä minuutissa.
• Pukeudu korrektisti, eli peitä olkapäät ja polvet. Tai varaudu vaatevuokraan.
• Varo alueen apinoita. Ne ovat hyvin kesyjä. Itse en onneksi kokenut esineenmenetyksiä tai läheltä piti -tilanteita apinoiden kanssa, mutta jos huonosti käy, joku voi napata vesipullosi tai kuvausvälineistösi.
• Pistä hyvät kengät jalkaan. Itse en varvassandaaleilla paikkaa lähtisi valloittamaan
• Mene ihmeessä! Vaikka valitin ihmisten taas pilaavan kaiken kivan läsnäolollaan, oli luolissa silti niin paljon positiivista nähtävää, että paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen.
• Jos kiinnostuit myös Ramayana cavessa vierailusta, suuntaa sinne ensin ja jätä huima nousu ja pääluolasto kirsikaksi kakun päälle. Ramayana caven annista olisin varmasti nauttinut vielä paljon enemmän, jos en olisi ensin käynyt alueen päänähtävyydellä.

Lue myös nämä:

• Ristiriitainen Kuala Lumpur
• Chinatownien pyörteissä
• Junalla Singaporesta Kuala Lumpuriin

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU