Harvinaista herkkua: päiväreissu Poriin

Kuten otsikkokin jo yrittää kertoa, matkustan suhteellisen harvoin kotimaassa. Rajalliset rahavarannot ja lomapäivät pakottavat fokusoimaan omat matkailutarpeensa niihin kaikkein innostavimpiin kohteisiin, ja valitettavasti silloin jäljet johtavat pääsääntöisesti pois Suomesta.

Kotimaatakin haluaisin kartata enemmän, varsinkin kesällä Suomen ollessa kauneimmillaan. Näin sentään aina välillä tapahtuukin, tosin valitettavan lyhyinä pyrähdyksinä. Useimmin mut saa kotimaassa liikkelle keikat ja festarit. Niiden perässä Suomen maantietoa onkin otettu viime vuosina edes vähän enemmän haltuun.

Armas reissu- ja rikostoverini Assi on blogissaan miettinyt samaa asiaa. Itsekin voisin jossain välissä kartoittaa tilanteeni kotimaanmatkailun suhteen. Suuria aukkoja löytyy. Mutta jotain hyvääkin. Tänä vuonna olen ehtinyt Suomen kamaraa tallata edes hieman: aiemmin tänä vuonna olen visiteerannut Seinäjokea, Turkua, Lahtea, Joensuuta, Jyväskylää, Vaasaa sekä Helsinkiä. Ainakin.

Viimeisimpänä kotimaankohteena oli viime lauantaina Pori. Päätös Poriin lähdöstä syntyi jo muistaakseni helmikuussa, kun Pori Jazz ilmoitti Robert Plantin yhtyeineen soittavan siellä keikan. Kiljumisen ja hyperventiloinnin lomassa onnistuin myös ostamaan tapahtumaan lipun ja viime viikon lopulla olikin aika lähteä katsomaan, mikä on homman nimi.

Reissu sekä Poriin että pääkallonpaikalle Pori Jazzeille oli mulle ensimmäinen laatuaan. Kaupunkina Pori ei sen suurempaa vaikutusta ehtinyt tekemään, vaikka yritinkin antaa sille mahdollisuuden taittaessani matkaa kävellen kaupungin halki juna-asemalta kohti festarialuetta. Ehkä en osunut oikeille kulmille.

Sen havainnon viipotukseni lomassa onnistuin tekemään, että Porissa ei paljoa liikennevaloilla koreiltu. Tamperelaiselle keskusta-asujalle, jonka 500 metrin työmatkalle mahtuvat kolmet liikenteenohjaimet, kokemus oli hämmentävä!

Jazzkadulle ja sitä myöden Kirjurinluotoon onnistuin löytämään lähinnä samaan suuntaan meneviä tyyppejä seuraamalla. Kirjurinluodosta mulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, mutta paikka vaikutti varsin viihtyisältä! Toki sää oli synkkä, vaikkei satanutkaan, mutta viehätyin silti festarimiljööstä.

Jos en Porin rakennusarkkitehtuurille syttynyt niin Kokemäenjoen ja Kirjurinluodon kombolle lämpenin jo ihan kiitettävästi. Voisin joskus mielelläni palata samoihin maisemiin nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä. Muutenkin paikasta tuli mieleen kaksi suosikkifestariani: Provinssi- ja Ilosaarirock, joten tunsin oloni heti varsin kotoisaksi.

Itse festareistakin pidin. Vaikka esiintyjälista illan pääesiintyjää lukuunottamatta ei ollut ihan sitä omaa juttua, oli muitakin esiintyjiä mukava seurata. Lisäksi festarialue toimi. En kokenut missään kohtaa ihmissumppuja tai kamalaa ruuhkaa. Ruisrock on tässä suhteessa mielestäni painajainen. Liikaa ihmisiä ja kapeat kulkuväylät. Täällä ihmispaljous ei ahdistanut, vaikka väkeä olikin kuin pipoa.

Pari juttua festarien suhteen jäi kuitenkin mietityttämään. Ensinnäkin festari tuntui olevan suunnattu sille jengille, joka käy siellä joka vuosi. Itse sekä Jazz- että paikkakuntaensikertalaisena olisin toivonut aavistuksen enemmän opasteita alueelle sekä alueella. Kuten jo aiemmin totesin, löysin paikkoihin lähinnä muita ihmisiä seuraamalla. Lisäksi kännykän navigaattori oli varalla.

Toinen asia, jonka kanssa tuskailin, olivat alueen vesipisteet. Aluekartasta löysin kyllä niiden summittaisen sijainnin, mutta konkreettinen löytyminen olikin toinen juttu. Yhden löysin intensiivisen metsästyksen jälkeen, toisen vahingossa, kun olin poistumassa alueelta. Vesipisteiden parempi merkitseminen olisi mielestäni ollut pop.

Yleisesti ottaen festarit kuitenkin toimivat varsin moiteettomasti. Huomaa, että järjestäjillä on pitkä kokemus omasta tekemisestään. Aluetta oli myös koristeltu sangen viehättäväksi. Oma suosikkini oli pimeän tullen violetin ja vihreän sävyissä kylpeneet puut! Huono kännykäräpsy ei tee valoille oikeutta. Mielelläni lähden festareille uudestaankin, jos yhtä hyviä esiintyjiä sattuu jatkossakin ohjelmistoon. Lisäksi pitää joskus yrittää päästä nauttimaan Porin aurinkoisemmasta annista, edes päiväreissun ajaksi.

Ai niin. Robert Plant oli aivan huikea. Mieletön karisma ja upea esiintyjä. Kannatti lähteä!

Lue myös nämä:

• Minun Suomeni – rakkaimmat paikat ja muistot
• Kesäreissuni Suomessa – ja mikä meni pieleen
• Musiikillisten elämysten perässä maailmalla

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU